Kunniapuheenjohtaja Erkki Korhonen 80 vuotta

Erkki Korhosen haaveena oli tulla maanviljelijäksi, mutta pieni tila ei tarjonnut riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. Piti lähteä kouluttautumaan. Kansakoulun jälkeen hän suuntasi Nurmeksen kansanopistoon ja sieltä Helsingin Evankeliseen opistoon.  Nurmeksen opistossa oli voimakas herätys ja siellä vallitsi myönteinen ilmapiiri. Erkki kohtasi voimakkaan Jumalan kutsun 21-vuotiaana opiskelijana. Jumala kutsui hänet valtakuntansa työhön. Hän näki Jeesuksen edessään.  Näky toistui kahdesti.  Hän on tuntenut koko ikänsä, että hänet on kutsuttu Jumalan antamaan tehtävään. Liikuttuneena hän muistelee Vapahtajan kohtaamista nuorena miehenä.

Jo armeija-aikana Erkki huomasi, että hän pärjää hyvin sellaisten armeijakaverien kanssa, joilla on ollut elämässään vaikeuksia. Sosiaalinen ala kiinnosti häntä ja haaveena olivat poikakodin johtajan tehtävät. Harjoittelupaikkaa ei löytynyt, joten hän suuntautui toisaalle. Siionin kanteleen erään laulun sanat ohjasivat häntä hakeutumaan opettajan koulutukseen. ”Jos ei suuret ääntäs kuule, niin ilmoitathan pienille, Jeesus kuoli sunkin tähtes, lausu heille kaikille.”

Erkki pääsi opiskelemaan Itä-Suomen seminaariin ja valmistui kansakoulun opettajaksi v. 1959. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan hänet valittiin opiskelijoiden kristillisen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksellä oli aktiivista toimintaa. Sillä oli oma kuoro ja tilaisuuksia järjestettiin Pohjois-Karjalan alueella. Seminaarin kristillinen yhdistys osallistui vilkkaasti myös seurakunnan nuorisotoimintaan. Lauantain nuorisoillat kokosivat yli sata nuorta tilaisuuksiin.

”On olemassa kaksi hyvää ammattia”, toteaa opetusneuvos. Ne ovat opettajan ja maanviljelijän ammatit. Niissä saa nähdä kasvun, eli mitä työ tuottaa. Hän ja Eeva-vaimo jakavat saman kokemuksen, että opettajan työ on mielenkiintoista työtä. Erkillä oli yläluokat ja Eevalla 3-4 luokat kolmiopettajaisella koululla. Heidän pisin työrupeamansa oli Kontiolahden Kylmäojan koululla.  Erkin seminaarikoulutuksessa painotettiin opettajan auktoriteettiasemaa ja sitä, ettei saanut olla oppilaiden kanssa liian läheinen.

Työssään hän kuitenkin huomasi, että opettajankin on hyvä osata pyytää anteeksi oppilailtaan, jos oli tullut sanoneeksi kiireen keskellä jotain epäkohteliasta. Tästä seurasi, ettei ollut kurinpito-ongelmia. Opettajakin oli kasvun paikalla. Anteeksi pyynnöllä oli vaikutusta vaikeiden oppilaiden käyttäytymiseen. Se ohjasi oppilaita suhtautumaan myönteisesti myös hengellisiin asioihin. Tiukkakin sai olla, mutta opettajan anteeksipyyntö teki vaikutuksen. Erkki korostaa sitä, että opettajan tulisi löytää jokaisesta oppilaasta jotain myönteistä. Vaikeimmat oppilaat tarvitsevat eniten rakkautta ja ymmärtämistä. Myönteinen palaute on tärkeää kasvavalle nuorelle. Myös vanhempien pitäisi muistaa tämä.

Erkki Korhosen elämän eräs tärkeä käännekohta oli v. 1975. Hänestä tuli Kristillisen liiton pohjoiskarjalainen kansanedustaja. Eduskuntatyötä edelsi Pohjois-Karjalan Kristillisen liiton puheenjohtajana toimiminen. Tämä työ vei häntä usein ympäri maakuntaa. Vaimolta tuli kritiikkiä liiallisesta osallistumisesta puolueen toimintaan. Koti ja perhe jäivät sivuun. Tämä kritiikki sai Erkin lupaamaan vähentää tehtäviään. Seuraavana yönä Jumala puhui hänelle Aale Tynnin runon Kaarisilta säkeillä. ”Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta vaadin, että kaarisillan teet. Miten sillan kantavan ja lujan tehdä voin, kun he tulevat sille raskain saappain ja multa-anturoin? Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat. He kyllä antavat anteeksi, kun sillan rakennat.” Erkki herätti Eevan ja peruutti lupauksensa. Siitä lähtien Eeva on ollut työntämässä Erkkiä toimintaan ja ollut täysin palkein mukana kaikessa. Siitä puoliso saa suuren kiitoksen.

Eduskuntatyötä kesti kaksi kautta. Valiokuntatyöskentely oli pienpuolueen edustajan paras vaikuttamisen paikka. Huolellinen paneutuminen lakiehdotuksiin ja kentän äänen kuuntelu olivat eduskuntatyön kivijalka.

Opetusneuvos Korhonen ehti vaikuttaa 36 vuoden ajan myös Joensuun kunnallispolitiikassa. Pienpuolueen edustajien on vaikeaa saada aloitteitaan läpi valtuustossa, mutta usein päätöksiä tekevät virkamiehet huomioivat talousarvioita tehdessään myös pienempien puolueiden tekemiä ehdotuksia.

Erkki Korhonen osallistui seurakuntatyöhön sekä Kontiolahden että Joensuun seurakunnissa. Kontiolahdella hän toimi seurakuntaneuvoston sihteerinä ja Joensuun seurakunnassa v. 1975 lähtien kirkkovaltuustossa ja myöhemmin seurakuntaneuvostossa. Erkin mielestä luterilaisten seurakuntien elämää vaivaa tänä päivänä maailman miellyttäminen. Toimintaa suunniteltaessa ei muisteta kysyä: ”Mitä Herra sanoo?”

KRELL:n työn alkamisessa Erkki Korhosella on ollut merkittävä osuus. Kerätessään ilmoituksia Pohjois-Karjalan Kristilliset-lehteen, hän tiedusteli joiltakin liike-elämän edustajilta, mikä oli suurin ongelma heidän työssään. Hän sai kuulla, että varkaudet ovat yksi iso ongelma. Saman päivän aikana saattoi sama eläkeläinen jäädä kahdesti kiinni varastamisesta. Elettiin 1970-lukua. Tuolloin eläkeläisjärjestöt karttoivat Jumalan sanan esillä pitämistä. Yhteiskunnallinen eläkeläistyö varoi virsien ja hengellisten laulujen esittämistä tilaisuuksissaan. Nämä tapahtumat innoittivat perustamaan Kristillisen eläkeläisyhdistyksen v.1975. Lehti-ilmoituksessa olleeseen kutsuun vastasi 18 henkilöä. Alussa maaseudulta kaupunkiin muuttaneet olivat innokkaimpia osallistujia. Myös Tampereella Aarne Kartilalla oli samanlainen näky. Pohjois-Karjalassa Erkki Mustonen, joka toimi Kristillisen liiton piirisihteerinä, oli myös mukana käynnistettäessä KRELL:n toimintaa Pohjois-Karjalassa ensimmäisenä Suomessa..

Eeva Korhonen on kantanut Erkin rinnalla vastuuta työstä, Erkin mielestä jopa häntä enemmän. He ovat kokeneet työn suurena kiitoksen aiheena. Se rakkaus, millä heidät on otettu vastaan kaikkialla Pohjois-Karjalassa, on ollut ihmeellistä. Erkki toteaakin, että on ollut helppoa tehdä tätä työtä. Alkuaikoina tehtiin paljon retkiä. Liiton kokouksiin mentiin linja-autolla. Ulkomaillakin matkailtiin. Linja-autot olivat aina täynnä. Maakuntamatkoilla oli kaksikin autoa. Näillä retkillä saatiin uusia jäseniä toimintaan mukaan.

Kun tiedustelen Erkin rakkainta raamatun paikka, hän etsii kesäkodin hyllystä vihkiraamatun ja sieltä 1. Sam.15: 24 loppuosan. ”Sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä.” Tämä jae muistuttaa meitä siitä, että emme saa pelätä kansaa. Jos teemme niin, silloin unohdamme Jumalan sanan ja hänen tahtonsa. Pelkäämme, mitä ihmiset sanovat, jos pidämme Jumalan sanasta kiinni. Saul menetti kuninkuutensa. Meidän tulee juurtua Jumalan sanaan.

Kun lähdemme Korhosten kesäkodilta, Erkki tarttuu varaston seinällä olevaan viikatteeseen kuvaa varten.  Istun jo kuvaajan auton takapenkillä ja mieleeni tulee raamatun kohta: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.”  Erkki ja Eeva ovat olleet uskollisia ja sitoutuneita Jumalan elopellolla.

Ote Kristillinen Eläkeläinen -lehdestä 3/2011, kirjoittajana Maila Mustonen