Seppo Sipilä on tehnyt elämäntyönsä Sastamalan Muistolan koulun talkkarina. Hänen isoisänsä isänsä  Paul Senberg oli jo puuseppä. Samoin isänäidin isä. Seppo kertoo, että hänen pappansa oli Jumalaan uskova mies ja tämän isä taas valmisti ammatikseen ruumisarkkuja ja elätti puuseppänä perheensä. Lue lisää

teksti Urpo Vuorenoja

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

teksti Urpo Vuorenoja

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

teksti Urpo Vuorenoja

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

teksti Urpo Vuorenoja

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

  Lue lisää

Maailman rauhan toive vain kaukaa kangastaa, kun riehuu sodat veriset, ja joukot pakolaisten vaeltaa, ja tykit säveltä soi kuoleman. Maailman rauha vain totta olla voisi, jos uudeks muuttuis sydän ihmisen… hän ... Lue lisää

Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on tulossa, mutta mitä? Etulinjassa kun olivat, he olivat saaneet ... Lue lisää

Asuin lapsuuteni perheyhteisössä, johon kuului kolme sukupolvea; meidän perhe ja äitini vanhemmat, siis mummo ja pappa. Hilda, pieni ja pyöreä, Taavetti, pitkä ja laiha. Isäni kävi ... Lue lisää