Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Kristillinen Eläkeliitto haastateltavana Radio Dein Herätys-aamuohjelmassa.

Kristillisen Eläkeliiton toiminnanjohtaja Päivi Kyyrö ja järjestökoordinaattori Hanna Forsgrén-Autio kävivät 19.4.2021 Radio Dein #herätys! -aamuohjelmassa kertomassa ikäihmisten ja liiton kuulumisista. Voit kuunnella tallenteen ... Lue lisää

Vuoden 2021 hymypappa on lämmin ja iloinen persoona.

Seppo Malinen on Kristillisen Eläkeliiton tuore hymypappa. Hän on lämmin ja iloinen persoona. Kristellin toimitus kyseli häneltä muutamia kysymyksiä, joiden avulla tekin, Kristellin lukijat, saatte hieman oppia tuntemaan tätä mainiota hymypappaa. Lue lisää

Ystäväpysäkki 2021 - ajatuksia ja kokemuksia KUUNTELE

Ystäväpysäkillä ihmiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan muunmuassa liikunnan ilosta, lähimmäisten kohtaamisesta, eläkkeelle jäämisestä ja antoisasta yhdistystoiminnasta. Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Liiton vuosikokous Länsi-Porin kirkossa 20.5.2021 klo 12

Kristillisen Eläkeliiton vuosikokous pidetään torstaina 20.5. 2021 klo 12 Länsi-Porin kirkossa, Liikastentie 28, 28610 Pori Lue lisää

Teemavuosi 2014: Muistojen voima

omenapuun kukat taivasta vasten

Kuva: Mirka Kallio

Kristillisen Eläkeliiton vuoden 2014 teemana on Muistojen voima. Yhdistysten jäsenet ovat vuoden aikana jakaneet omia muistojaan Kristelli-lehden sivuilla.

"Muistoissa on voimaa, on kiva nousta muistojen siiville, ne herättää muistot nuoruudesta ja entisaikojen elämästä, kodista ja perheestä. Muistoja, niistä on kiva keskustella ja kertoa nuoremmille."
-Heimo Ujala-

Tälle sivulle on koottu kirjoituksia, joita on julkaistu vuoden 2014 aikana Muistojen voima-palstalla.

Muistojen voimaa Sastamalassa

Seppo Sipilä on tehnyt elämäntyönsä Sastamalan Muistolan koulun talkkarina. Hänen isoisänsä isänsä  Paul Senberg oli jo puuseppä. Samoin isänäidin isä. Seppo kertoo, että hänen pappansa oli Jumalaan uskova mies ja tämän isä taas valmisti ammatikseen ruumisarkkuja ja elätti puuseppänä perheensä. Lue lisää

Kun murhamies puuhun pistettiin

Tämä sinällään traaginen, mutta lapsen mielessä hämmästystä ja ihmetystä herättänyt tapahtuma sattui Somerolla, jossa asuimme muutaman ensimmäisen evakkovuotemme. Taisin tapahtuman aikoihin olla noin 6-vuotias. Eräänä syysiltana ... Lue lisää

Muistojen kenkä

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

 

  Lue lisää

Hyvät kengät isältäni sain

Laulun sävel: virsi 514 Anna meille rauhasi Herra tänäänkin (Rüdeger Lüders 1965) Lue lisää

Toive

Maailman rauhan toive vain kaukaa kangastaa, kun riehuu sodat veriset, ja joukot pakolaisten vaeltaa, ja tykit säveltä soi kuoleman. Maailman rauha vain totta olla voisi, jos uudeks muuttuis sydän ihmisen… hän ... Lue lisää

Eila Korjalan runo 60-luvulta on kirjoitettu koti-ikävän vallassa

Muistojen voima on seurannut kintereilläni kaiken aikaa. Eräänä päivänä muistin, miten opiskeluaikana Helsingissä koti-ikävän vallassa kirjoitin pienen runon, joka julkaistiin Kotiliedessä jonkin samaan aiheeseen liittyvän artikkelin yhteydessä. (1960-luvulla!) Lue lisää

Veikko Laari muistelee 70 vuoden takaa

Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on tulossa, mutta mitä? Etulinjassa kun olivat, he olivat saaneet ... Lue lisää

Satunnainen kohtaaminen sairasosastolla

Muistojen voima- teema tuo mieleen tapahtumia, joiden merkitystä tulee tarkastelleeksi uudesta näkökulmasta. Muistoni liittyy metsätöihin. Vinssasimme metsässä tukkeja traktorin vinssillä. ... Lue lisää

Muistoja lapsuudesta

Asuin lapsuuteni perheyhteisössä, johon kuului kolme sukupolvea; meidän perhe ja äitini vanhemmat, siis mummo ja pappa. Hilda, pieni ja pyöreä, Taavetti, pitkä ja laiha. Isäni kävi ... Lue lisää

Voipytyn tarina

  Lue lisää

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.