Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Muistoja lapsuudesta: Ensimmäinen kirkkomatkani

Teksti: Maire Lyytinen Lue lisää

Katsokaa taivaan lintuja - äänite, jolla lapset lukevat Raamattua

Äitini nukkui kesät talvet ikkuna auki. Kesäöisin hän kuunteli linnunlaulukonserttia lehmuslehdossa. Aamulla hän saattoi kertoa kuulleensa satakielen laulavan. Lue lisää

Mitä hymymummolle ja hymypapalle kuuluu?

Irmeli ja Jorma Jousmäki valittiin viime vuoden syksyllä vuoden 2020 hymymummoksi ja hymypapaksi. Kyselimme heiltä, kuinka hymypariskunnan vuosi on mennyt. Lue lisää

Maija Kokkonen loihtii hahmoja neuloen ja virkaten

Maija Kokkonen on Lohjan Seudun kristilliset Eläkeläiset ry:n perustaja ja puheenjohtaja vuodesta 2004. Korona-aika on saanut hänet tekemään käsityönä uniikkeja pehmohahmoja. Lue lisää

60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille

KRELL-Kokkolan osaston johtokunta (Helena Huhtala, Riitta Viirret, Leena Polso, Raija Norppa ja Auri Rantakari) ja muutamia aktiivisia jäseniä kirjoittivat 60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille Itsenäisyyspäiväksi 2020. Postin ja Veteraaniliittojen Kampanjaan. Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla

Teksti ja kuva: Riitta Viirret Julkaistu 16.11.2020 Lue lisää

Joulupuuhia puotipuksuna kukkakaupassa

Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Joulu sydämellä - Kuuntele muistoja jouluista

Joulu sydämellä -ohjelmassa kuulet joulumuistoja Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa mukana olevilta ihmisiltä. Joulu sydämellä -kalenterin on toimittanut Päivi Kyyrö. Ohjelmat löytyvät alta. Ohjelmia on yhteensä 25, joten joulua voi odottaa ohjelmia kuunnellen. Lue lisää

Tärkeitä taitoja: Isäni oli seppä!

Teksti ja kuva: Urpo Vuorenoja Lue lisää

” Taas kaikki kauniit muistot...” Cambridge- muistoja 30 vuoden takaa

Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen, eläkkeelle jäänyt talousopettaja Lue lisää

Teemavuosi 2021: Välitän, et ole yksin. Liiton kokoukset 2021.

Kristillisen Eläkeliiton teema vuonna 2021 on Välitän, et ole yksin. Teemavuonna halutaan muunmuassa rohkaista jäsenistöä kohtaamaan erityisesti yksinäisiä. Teemavuonna myös kannustetaan liikkumaan ja ryhtymään ulkoiluystäviksi.  Lue lisää

Teemavuosi 2014: Muistojen voima

Kuva: Mirka Kallio

Kristillisen Eläkeliiton vuoden 2014 teemana on Muistojen voima. Yhdistysten jäsenet ovat vuoden aikana jakaneet omia muistojaan Kristelli-lehden sivuilla.

"Muistoissa on voimaa, on kiva nousta muistojen siiville, ne herättää muistot nuoruudesta ja entisaikojen elämästä, kodista ja perheestä. Muistoja, niistä on kiva keskustella ja kertoa nuoremmille."
-Heimo Ujala-

Tälle sivulle on koottu kirjoituksia, joita on julkaistu vuoden 2014 aikana Muistojen voima-palstalla.

Muistojen voimaa Sastamalassa

Seppo Sipilä on tehnyt elämäntyönsä Sastamalan Muistolan koulun talkkarina. Hänen isoisänsä isänsä  Paul Senberg oli jo puuseppä. Samoin isänäidin isä. ... Lue lisää

Kun murhamies puuhun pistettiin

Tämä sinällään traaginen, mutta lapsen mielessä hämmästystä ja ihmetystä herättänyt tapahtuma sattui Somerolla, jossa asuimme muutaman ensimmäisen evakkovuotemme. ... Lue lisää

Muistojen kenkä

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

 

teksti Urpo Vuorenoja

 

Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.

 

Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät.

Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.

 

Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa.

Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.

 

 

Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän?

                 Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.

 

 

Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista?

                 Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.

 

Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin  tähän?

                 Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.

 

 

 

  Lue lisää

Hyvät kengät isältäni sain

Laulun sävel: virsi 514 Anna meille rauhasi Herra tänäänkin (Rüdeger Lüders 1965) Lue lisää

Toive

Maailman rauhan toive vain kaukaa kangastaa, kun riehuu sodat veriset, ja joukot pakolaisten vaeltaa, ja tykit säveltä soi kuoleman. Maailman rauha vain totta olla voisi, jos uudeks muuttuis sydän ... Lue lisää

Eila Korjalan runo 60-luvulta on kirjoitettu koti-ikävän vallassa

Muistojen voima on seurannut kintereilläni kaiken aikaa. Eräänä päivänä muistin, miten opiskeluaikana Helsingissä koti-ikävän vallassa kirjoitin pienen runon, joka julkaistiin Kotiliedessä jonkin samaan aiheeseen liittyvän artikkelin yhteydessä. (1960-luvulla!) Lue lisää

Veikko Laari muistelee 70 vuoden takaa

Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on ... Lue lisää

Satunnainen kohtaaminen sairasosastolla

Muistojen voima- teema tuo mieleen tapahtumia, joiden merkitystä tulee tarkastelleeksi uudesta näkökulmasta. Muistoni liittyy metsätöihin. Vinssasimme metsässä tukkeja traktorin vinssillä. ... Lue lisää

Muistoja lapsuudesta

Asuin lapsuuteni perheyhteisössä, johon kuului kolme sukupolvea; meidän perhe ja äitini vanhemmat, siis mummo ja pappa. Hilda, pieni ja pyöreä, Taavetti, pitkä ja laiha. Isäni kävi ... Lue lisää

Voipytyn tarina

  Lue lisää