Union of the Christian Pensioners
Kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: ”Jeesus on kirottu.” Kukaan ei myöskään voi sanoa: ”Jeesus on Herra”, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.
1. Kor. 12:3 | Sodan opettamat, Tapani Romu - Kuuntele haastattelut Tapani Romu on yksi heistä, jotka ovat nähneet sodan todellisuuden Suomessa. Hän oli vasta 6-vuotias, kun aikuisten puheet sodasta kantautuivat hänen korviinsa. Lue lisää |
 | Hyvinvointia tukevia sivustoja: neuvoja ja vinkkejä eläkeläisen arkeen Liikuntaohjeita www.voitas.fi Hyviä liikuntaohjeita, voima- ja tasapainoliikkeitä. Lue lisää |
 | Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa |
 | KRELLIn syyskokous ja -juhla pe 10.11.2023 Lappeenrannassa KRELLIn syyskokous ja syysjuhla pidetään perjantaina 10.11.2023. Sammonlahden kirkossa, Hietakallionkatu 7, 53850 LAPPEENRANTA. Lue lisää |
 | Iloa liikkeellä! - Aktiivista toimintaa ikäihmisten hyväksi Julkaistu liiton sivuilla 12.5.2023 Lue lisää |
 | Iloa liikkeellä -toimintapäivät 28. -29.8.2023 Tule mukaan! KRELLIn Iloa liikkeellä -toimintapäivät 28. -29.8.2023 Lue lisää |
Teemavuosi 2014: Muistojen voima
 |
Kuva: Mirka Kallio |
Kristillisen Eläkeliiton vuoden 2014 teemana on Muistojen voima. Yhdistysten jäsenet ovat vuoden aikana jakaneet omia muistojaan Kristelli-lehden sivuilla.
"Muistoissa on voimaa, on kiva nousta muistojen siiville, ne herättää muistot nuoruudesta ja entisaikojen elämästä, kodista ja perheestä. Muistoja, niistä on kiva keskustella ja kertoa nuoremmille."
-Heimo Ujala-
Tälle sivulle on koottu kirjoituksia, joita on julkaistu vuoden 2014 aikana Muistojen voima-palstalla.
| Muistojen voimaa Sastamalassa Seppo Sipilä on tehnyt elämäntyönsä Sastamalan Muistolan koulun talkkarina. Hänen isoisänsä isänsä Paul Senberg oli jo puuseppä. Samoin isänäidin isä. Seppo kertoo, että hänen pappansa oli Jumalaan uskova mies ja tämän isä taas valmisti ammatikseen ruumisarkkuja ja elätti puuseppänä perheensä. Lue lisää |
| Kun murhamies puuhun pistettiin Tämä sinällään traaginen, mutta lapsen mielessä hämmästystä ja ihmetystä herättänyt tapahtuma sattui Somerolla, jossa asuimme muutaman ensimmäisen evakkovuotemme. Taisin tapahtuman aikoihin olla noin 6-vuotias. Eräänä syysiltana ... Lue lisää |
| Muistojen kenkä
teksti Urpo Vuorenoja
Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.
Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät. Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.
Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa. Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.
Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän? Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista? Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.
Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin tähän? Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.
teksti Urpo Vuorenoja
Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.
Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät. Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.
Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa. Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.
Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän? Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista? Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.
Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin tähän? Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.
teksti Urpo Vuorenoja
Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.
Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät. Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.
Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa. Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.
Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän? Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista? Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.
Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin tähän? Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.
teksti Urpo Vuorenoja
Sastamalalainen Paula Lehtinen löysi yllättäen kotitalonsa remonttia tehtäessä viime syksynä pienen varrellisen nahkakengän. Kyseessä oli hänen lapsuusaikansa kulunut kenkä. Sen paria ei löytynyt, mutta... tunteet kohahtivat pintaan.
Paula sai 4-vuotiaana nämä hienot juhlakengät. Niissä oli nahkapohja ja nahkavarret. Pohja oli kiinnitetty puunauloilla. Ne olivat oman isän tekemät. Lapsuuden kuva-albumista löytyi myös vanha valokuva. Siinä Paula on 4-vuotiaana morsiustyttönä vaaleanpunaisessa silkkimekossa. Ja kuinka ollakaan jalassa samat ruskeat varsikengät. Tuota kuvaa katsellessa tämä hetki unohtui ja mennyt palasi eloon.
Toisessa kuvassa oli oma rakas isä, joka viikkoa ennen Paulan syntymää vuonna 1944 oli päässyt sotavankeudesta Venäjältä. Hän oli ollut kuusi kuukautta vankileirillä ankeissa oloissa. Näin muistot, tunteet ja kuvat kohosivat pintaan vuosikymmenten takaa. Tällaisina hetkinä ymmärtää oman ja läheistensä elämän arvon. Elämämme on ihme.
Mitä mietit Paula nyt, kun näet tuon kengän? Mietin, että isä on varmasti suurella rakkaudella valmistanut minulle nämä kengät. Olinhan kuopus meidän perheessämme. Kaiken lisäksi isän ja minun välillä oli vahva rakkauden side, joka katkesi vasta vuonna 1981, jolloin isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Mitä se tuo mukanaan muistojen laatikoista? Muistan, kuinka nämä ainoat kenkäni olivat minulle tärkeät ja rakkaat.
Mitkä laulut tai ajatukset liittyvät jotenkin tähän? Ajatukset ja muistot rakkaasta syntymäkodista ovat unohtumattomat. Ylellisyyksiä ei kovasti ollut, mutta rakkautta ja turvallisuutta sitäkin enemmän.
|
| Hyvät kengät isältäni sain Laulun sävel: virsi 514 Anna meille rauhasi Herra tänäänkin (Rüdeger Lüders 1965) Lue lisää |
| Toive Maailman rauhan toive vain kaukaa kangastaa, kun riehuu sodat veriset, ja joukot pakolaisten vaeltaa, ja tykit säveltä soi kuoleman. Maailman rauha vain totta olla voisi, jos uudeks muuttuis sydän ihmisen… hän ... Lue lisää |
| Eila Korjalan runo 60-luvulta on kirjoitettu koti-ikävän vallassa Muistojen voima on seurannut kintereilläni kaiken aikaa. Eräänä päivänä muistin, miten opiskeluaikana Helsingissä koti-ikävän vallassa kirjoitin pienen runon, joka julkaistiin Kotiliedessä jonkin samaan aiheeseen liittyvän artikkelin yhteydessä. (1960-luvulla!) Lue lisää |
| Veikko Laari muistelee 70 vuoden takaa Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on tulossa, mutta mitä? Etulinjassa kun olivat, he olivat saaneet ... Lue lisää |
| Satunnainen kohtaaminen sairasosastolla Muistojen voima- teema tuo mieleen tapahtumia, joiden merkitystä tulee tarkastelleeksi uudesta näkökulmasta. Muistoni liittyy metsätöihin. Vinssasimme metsässä tukkeja traktorin vinssillä. ... Lue lisää |
| Muistoja lapsuudesta Asuin lapsuuteni perheyhteisössä, johon kuului kolme sukupolvea; meidän perhe ja äitini vanhemmat, siis mummo ja pappa. Hilda, pieni ja pyöreä, Taavetti, pitkä ja laiha. Isäni kävi ... Lue lisää |
| Voipytyn tarina |