Muistojen voima on seurannut kintereilläni kaiken aikaa. Eräänä päivänä muistin, miten opiskeluaikana Helsingissä koti-ikävän vallassa kirjoitin pienen runon, joka julkaistiin Kotiliedessä jonkin samaan aiheeseen liittyvän artikkelin yhteydessä. (1960-luvulla!)

Se runo oli tällainen :

Minun isäni ja äitini kodissa
oli paljon auringonpaistetta:
lattialla raitaiset matot,
pihalla asteripenkit ja
äidin kahvipannulla
kiiltävät kupariposket.
Ja joskus sattui,
että ne kaikki
ilosta nauroi!

-Eila Korjala-