Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Teemana tänä vuonna: Vuosista viis- elämä kantaa!

Kristillisen Eläkeliiton teemana tänä vuonna on Vuosista viis- elämä kantaa. Teemavuonna haluamme kannustaa jäsenistöä kertomaan elämän kokemuksistaan ja taidoistaan erityisesti nuoremmille sukupolville. Lue lisää

MUUTOS! Liiton syyskokous pidetään Kouvolassa 24.10.2020

Syysjuhlat Kiteellä on valitettavasti jouduttu perumaan koronatilanteen vuoksi. Lue lisää

Erakoitumiskalenteri - kuuntele korona-ajan ajatuksia, tekstejä ja runoja.

Erakoitumiskalenterissa kysellään korona-ajan ajatuksia, luetaan jäsenten lähettämia tekstejä ja runoja. Luetaan myös välillä Kristelli-lehden luonnollista palstaa. Ohjelman on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Ajankohtaiset STM:n ohjeet koronavirustilanteeseen

Alla olevasta linkistä pääset STM:n sivulle, jonne on koottu kaikki sosiaali- ja terveysministeriön antamat koronavirustilannetta koskevat päätökset, viranomaisohjeet ja suositukset. Lue lisää

Isäni oli seppä!

Teksti ja kuva: Urpo Vuorenoja Lue lisää

Vuosista viis - elämä kantaa! Kutsu kirjoittamaan sinulle tärkeästä hetkestä.

Elämässä on hetkiä, päiviä, jotka piirtyvät syvästi muistiimme. Ne vaikuttavat meissä vielä vuosien, vuosikymmentenkin jälkeen. Haluaisitko kertoa kirjoittamalla jonkin muistosi, joka on jäänyt tärkeänä mieleesi. Lue lisää

Paljon yksiosaisia kortteja alennushinnalla!

Uudistamme korttivarastoa. Lue lisää

Teemavuosi 2021: Välitän, et ole yksin

Kristillisen Eläkeliiton teema vuonna 2021 on Välitän, et ole yksin. Teemavuonna halutaan muunmuassa rohkaista jäsenistöä kohtaamaan erityisesti yksinäisiä. Teemavuonna myös kannustetaan liikkumaan ja ryhtymään ulkoiluystäviksi.  Lue lisää

Veikko Laari muistelee 70 vuoden takaa

Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on tulossa, mutta mitä? Etulinjassa kun olivat, he olivat saaneet tietoonsa, että ”naapuri” valmistelee hyökkäystä. Isot herrat takana sanoivat, että ”älkää puhuko soopaa”. Äitimme oli uskova ihminen ja sanoi: ”Painakaa päänne mättään koloon, että ei kuula osuisi. Minä rukoilen täällä, että selviydytte hengissä”. Veljet pääsivät rintamalohkolleen. Ja pian alkoikin tapahtua. Repesi sellainen ”tulihelvetti”. Rautaa oli ilmassa ja paljon. Ihmeellistä, veljeni selvisivät kaikki ”ehjänä” takaisin. Kotirintamalla paljon rukoiltiin ja Jumala auttoi. En tiedä, miten tänään kävisi? On käännetty selkä Jumalalle. Uskon, että kun hätä tulee, osataan vieläkin rukoilla.

Olin sodan aikaan 16-vuotias. Minulla oli kolme sisarta ja äiti, joiden kanssa hoidimme maatilan työt. Saimme lisäksi venäläisen vangin kesäksi töihin. Hän oli hyvä mies ja teki töitä ahkerasti. Häneltä sujuivat kaikki työt. Hän oli Uralilta kotoisin. Muistaakseni hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Perhettään hän ikävöi. Syksyllä tuli tieto, että vangit kotiutetaan ja hän oli iloinen mies, koska pääsisi kotiin perheen luo. En tiedä, pääsikö.

Me ystävystyimme Antin kanssa, hän oli kuin isoveli minulle. Kun sain joskus nuhteita naisväeltä, Antti sanoi: ”Niet tarvitse olla kiukus Veikolle, Veikko jummartaa paljon”. Meillä oli haikeat jäähyväiset Antin kanssa, itku ei ollut kaukana. Kesän aikana olimme yhdessä töissä, opin siinä puhumaan venäjän kieltä melko hyvin ja Antti oppi suomea. Kommunikointi onnistui hyvin. Tajusin, että nämä miehet on määrätty rintamalle niin kuin Suomenkin miehet. Minulle jäi kaunis muisto Antista. Toivottavasti hän pääsi kotiin. Tällainen oli ”meidän Antti”.

Muisteli Veikko Laari Kurikasta