Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Ikääntyneiden oikeus käteiseen rahaan ja pankkipalveluihin turvattava

Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n kannanotto Pankkien noudatettava yhdenvertaisuuslakia - Ikääntyneiden oikeus käteiseen rahaan ja pankkipalveluihin turvattava Lue lisää

Kristilliset eläkeläiset liikkuvat paljon! Vuonna 2017 yhteensä 342 352 kertaa

Liikunnalla on hyviä vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Lihaskuntoa kehittävä liikunta lisää luun lujuutta ja kestävyysliikunta kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Lisäksi liikunta lievittää stressiä ja parantaa unen laatua. Lue lisää

Ystävyys 13-vuotiaan Veeran ja 70-vuotiaan Ritvan silmin

Kristillinen Eläkeliitto kutsuu isovanhempia piirtämään ystävyydestä yhdessä lapsenlapsen kanssa. Tämä Ystävyys-piirustus saapui postitse 21.6.2018. Lue lisää

Kristillisten Eläkeläisten virkistäytymisleiri 26. - 29.6. 2018 Hupelissa
Poliisi ei koskaan pyydä pankkitunnuksia puhelimitse

Valepoliiseista on tehty tänä vuonna jo lähes 200 ilmoitusta, kertoo poliisihallitus. Lue lisää

Liiton syysjuhla ja syyskokous 20.-21.10.2018 Kauniaisissa, Suomen Raamattuopistolla

Kristillisen Eläkeliiton syysjuhlia vietetään 20.-21.10.2018 Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa.  Lue lisää

Veikko Laari muistelee 70 vuoden takaa

Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on tulossa, mutta mitä? Etulinjassa kun olivat, he olivat saaneet tietoonsa, että ”naapuri” valmistelee hyökkäystä. Isot herrat takana sanoivat, että ”älkää puhuko soopaa”. Äitimme oli uskova ihminen ja sanoi: ”Painakaa päänne mättään koloon, että ei kuula osuisi. Minä rukoilen täällä, että selviydytte hengissä”. Veljet pääsivät rintamalohkolleen. Ja pian alkoikin tapahtua. Repesi sellainen ”tulihelvetti”. Rautaa oli ilmassa ja paljon. Ihmeellistä, veljeni selvisivät kaikki ”ehjänä” takaisin. Kotirintamalla paljon rukoiltiin ja Jumala auttoi. En tiedä, miten tänään kävisi? On käännetty selkä Jumalalle. Uskon, että kun hätä tulee, osataan vieläkin rukoilla.

Olin sodan aikaan 16-vuotias. Minulla oli kolme sisarta ja äiti, joiden kanssa hoidimme maatilan työt. Saimme lisäksi venäläisen vangin kesäksi töihin. Hän oli hyvä mies ja teki töitä ahkerasti. Häneltä sujuivat kaikki työt. Hän oli Uralilta kotoisin. Muistaakseni hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Perhettään hän ikävöi. Syksyllä tuli tieto, että vangit kotiutetaan ja hän oli iloinen mies, koska pääsisi kotiin perheen luo. En tiedä, pääsikö.

Me ystävystyimme Antin kanssa, hän oli kuin isoveli minulle. Kun sain joskus nuhteita naisväeltä, Antti sanoi: ”Niet tarvitse olla kiukus Veikolle, Veikko jummartaa paljon”. Meillä oli haikeat jäähyväiset Antin kanssa, itku ei ollut kaukana. Kesän aikana olimme yhdessä töissä, opin siinä puhumaan venäjän kieltä melko hyvin ja Antti oppi suomea. Kommunikointi onnistui hyvin. Tajusin, että nämä miehet on määrätty rintamalle niin kuin Suomenkin miehet. Minulle jäi kaunis muisto Antista. Toivottavasti hän pääsi kotiin. Tällainen oli ”meidän Antti”.

Muisteli Veikko Laari Kurikasta