Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Ulkoillaan yhdessä -haasteen voitti Liikkujat-ryhmä Kiteeltä

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Ulkoillaan yhdessä- haasteessa liitto kutsui jäseniä muodostamaan 3-5- ... Lue lisää

Juhannusmuistoja vuosien varrelta

Therese Lue lisää

On tulossa hyvä marjakesä. Ahomansikoitakin löytyy jo!

On tulossa hyvä marjakesä. Mustikka ja puolukka kukkivat hyvin. Ahomansikoitakin löytyy ja on jo osa kypsiä. Irja poimimassa maistiaisia. Kuva: Heimo Ujala Lue lisää

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa, Kallaveden kirkossa, pe 22.10.2021

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa perjantaina 22.10.2021. Paikka: Kallaveden kirkko, Kuopio Lue lisää

Kristillisen Eläkeliiton järjestöpäivät Kiponniemessä 31.8.-1.9. 2021

Järjestöpäivät aloitetaan lounaalla 31.8. ja päätetään 1.9. päivälliseen. Lue lisää

Ystäväpysäkki 2021 - ajatuksia ja kokemuksia KUUNTELE

Ystäväpysäkillä ihmiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan muunmuassa liikunnan ilosta, lähimmäisten kohtaamisesta, eläkkeelle jäämisestä ja antoisasta yhdistystoiminnasta. Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Veikko Laari muistelee 70 vuoden takaa

maalaistalo auton ikkunasta

Meidän perheestä oli neljä veljestä sodassa. Oli jo sodittu muutama vuosi. Veljet kävivät keväällä vielä lomilla. He kertoivat, että on oudon hiljaista. Jotain on tulossa, mutta mitä? Etulinjassa kun olivat, he olivat saaneet tietoonsa, että ”naapuri” valmistelee hyökkäystä. Isot herrat takana sanoivat, että ”älkää puhuko soopaa”. Äitimme oli uskova ihminen ja sanoi: ”Painakaa päänne mättään koloon, että ei kuula osuisi. Minä rukoilen täällä, että selviydytte hengissä”. Veljet pääsivät rintamalohkolleen. Ja pian alkoikin tapahtua. Repesi sellainen ”tulihelvetti”. Rautaa oli ilmassa ja paljon. Ihmeellistä, veljeni selvisivät kaikki ”ehjänä” takaisin. Kotirintamalla paljon rukoiltiin ja Jumala auttoi. En tiedä, miten tänään kävisi? On käännetty selkä Jumalalle. Uskon, että kun hätä tulee, osataan vieläkin rukoilla.

Olin sodan aikaan 16-vuotias. Minulla oli kolme sisarta ja äiti, joiden kanssa hoidimme maatilan työt. Saimme lisäksi venäläisen vangin kesäksi töihin. Hän oli hyvä mies ja teki töitä ahkerasti. Häneltä sujuivat kaikki työt. Hän oli Uralilta kotoisin. Muistaakseni hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Perhettään hän ikävöi. Syksyllä tuli tieto, että vangit kotiutetaan ja hän oli iloinen mies, koska pääsisi kotiin perheen luo. En tiedä, pääsikö.

Me ystävystyimme Antin kanssa, hän oli kuin isoveli minulle. Kun sain joskus nuhteita naisväeltä, Antti sanoi: ”Niet tarvitse olla kiukus Veikolle, Veikko jummartaa paljon”. Meillä oli haikeat jäähyväiset Antin kanssa, itku ei ollut kaukana. Kesän aikana olimme yhdessä töissä, opin siinä puhumaan venäjän kieltä melko hyvin ja Antti oppi suomea. Kommunikointi onnistui hyvin. Tajusin, että nämä miehet on määrätty rintamalle niin kuin Suomenkin miehet. Minulle jäi kaunis muisto Antista. Toivottavasti hän pääsi kotiin. Tällainen oli ”meidän Antti”.

Muisteli Veikko Laari Kurikasta

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.