Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Joulukalenteri ystävyydestä 2018 - tule mukaan joulunodotukseen

Tervetuloa odottamaan joulua tämän joulukalenterin kautta. Lue lisää

EETU ry:n kannanotto vuoden 2019 talousarvioesitykseen sekä lainsäädäntöön

Talousarviota valmisteltiin suotuisan taloustilanteen vallitessa. Tilannetta vielä helpotti juuri ennen budjettiriihtä työmarkkinajärjestöjen päättämä reipas alennus (0,8%) työttömyysvakuutusmaksuun. EETU ry pitää tärkeänä, että ... Lue lisää

Vastaa turvallisuusaiheiseen kyselyyn!

Kristillinen Eläkeliitto kysyy jäseniltään ajankohtaisista asioista. Alla tällä hetkellä käynnissä ovat kyselyt. Lue lisää

Missä juhlitaan? Liiton juhlapaikat vuonna 2019

Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhla ja vuosikokous pidetään Kouvolan seurakuntakeskuksessa perjantaina 26.4.2019. Lue lisää

Turvallinen elämä on Kristillisen Eläkeliiton teema 2019

Kristillisen Eläkeliiton vuoden 2019 teemana on turvallinen elämä. Toivomme, että teema innostaa yhdistyksiä olemaan mukana kullekin sopivalla tavalla. Olemme ideoineet paikallisyhdistyksille mahdollisen toteutuksen. Tähän liittyvän materiaalin saa pyynnöstä liiton toimistolta. Lue lisää

Ystävyyspiirustus: Ystävyys 13-vuotiaan Inkerin silmin

Kristillinen Eläkeliitto kutsuu isovanhempia piirtämään ystävyydestä yhdessä lapsenlapsen kanssa. Tämä Ystävyys-piirustus saapui postitse 21.6.2018. Lue lisää

EETU vaatii kansaneläkeindeksin leikkauksen perumista

Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry luovutti syyskuun lopulla eduskuntaryhmille kannanottonsa valtion ensi vuoden talousarvioon. EETU vaatii kansaneläkeindeksin leikkauksen ja suunnitellun jäädyttämisen perumista. Lue lisää

Miksi liikunta on hyvinvointini kannalta tärkeää?

Juttu on julkaistu Kristellissä 3/2018 Lue lisää

Mikä on edunvalvontavaltuutus ja miksi se olisi tärkeää tehdä?

Ote Kristelli-lehdestä 1/2018. Juttu on julkaistu lehdessä laajempana, otsikolla "Eläkeläisen pankkiasiat kuntoon". Lue lisää

Satunnainen kohtaaminen sairasosastolla

Muistojen voima- teema tuo mieleen tapahtumia, joiden merkitystä tulee tarkastelleeksi uudesta näkökulmasta. Muistoni liittyy metsätöihin. Vinssasimme metsässä tukkeja traktorin vinssillä. Apumies oli silmukoinut hinausvaijerin noin puoli metriä tukin tyvestä. Tukki sai näin kimmokkeen mättäästä ja sen latva ehti lennähtää hartioihini ennen kuin ehdin tehdä juuri mitään. Puolittain ehdin kääntää selkääni, kun tukki osui hartioihini, vasemmalle puolelle korvan juureen.

Kun kuoleman käsi kulkee läheltä, sitä ei unohda. Makasin mättäiden välissä selälläni, tunnustelin liikkuvatko sormeni ja varpaani. Totesin molempien liikkuvan ja huokasin helpotuksesta. Vilustuminen ei olisi nyt hyväksi, luntakin oli jo sadellut maahan. Apumies nouti naapurin mökistä, puolen kilometrin päästä isännän hevosineen hakemaan minua metsästä. Taival meni reen liisteellä, päästiin mökin pihalle odottelemaan ambulanssia.

Kuopiossa, Kysin sairasosaston tarkkailuhuoneessa maatessani sain juttukaverikseni miehen, jolta oli kuolion takia amputoitu jalka. Oikea käsi oli hänellä kipsissä; tuore murtuma sängystä putoamisen takia. Hänellä oli aavesärkyä ja itselläni happiviikset hengitystä helpottamassa - valvomisen syitä siis tarpeeksi. Kumpikin valvoimme yön tunteina. Paljon syvää asiaa meillä molemmilla oli toisillemme.

Ehdotin, että voisin tulevana kesänä käydä häntä tapaamassa, äänittämässäkin, koska hänellä oli niin mielenkiintoisia juttuja kerrottavanaan. Juttukaverini sanoi silloin, että voisin tulevana kesänä tavata hänet Lapinlahden kunnalliskodissa (silloinen nimitys). Hänellä olisi siellä yhteinen huone vaimonsa kanssa, sieltä hänet löytäisi. Perusteluna oli, ettei hän enää voinut työntää vaimoaan rullatuolissa, kuten oli tehnyt viimeiset kymmenen vuotta vaimon invaliditeetin takia. Ratkaisu olisi heille välttämätön. Niinpä seuraavana kesänä toteutin aikomukseni ja tallensin tuolloisen juttukaverini ajatuksia nauhalle.

                                     ***

Tämä oli kuvaus satunnaisesta kohtaamisesta. Se oli omalla kohdallani myös tapaus, jossa kuolema on muistuttanut läsnäolostaan, esimerkkejä kohdaltani löytyy toki muitakin.

Syntyy ymmärrys siitä, ettei hiuskarvakaan katkea Jumalan tietämättä. Jokaisella tapahtumalla, sen laadusta riippumatta, on oma sanottavansa. Parhaimmillaan tästä tietoisuudesta syntyy harmonia, sopusointu, jossa voimme tuntea olevamme jatkuvassa vuoropuhelussa Korkeimman kanssa. Yhteys on ollut aina ajasta aikaan, hetkestä hetkeen. Muistomme tai kokemuksemme saattavat kätkeä näitä sanomia, muistojen voimaa. Tiedostammeko niitä ja miten? Siinä lienee pohdittavaa meille itse kullekin.

 

                          Jukka Lappalainen