Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Laulun aika-tilaisuuksia 2022 - Tule mukaan!

Ajankohta: 11.5.2022 klo 14-16  Lue lisää

Laulun aika on tullut- vihko sisältää 66 laulua. Tilaukset liiton toimistosta

Laulun aika on tullut- lauluvihko sisältää 66 tuttua laulua. Vihko on kooltaan A5-kokoinen ja sisältää laulujen sanat sekä sointumerkit mahdolliselle säestäjälle.  Kokoelman kustantaja on Yhteiskustannus.  Lue lisää

Vuoden 2022 Hymymummo ja -pappa – Irma ja Antero Sala

Teksti ja kuvat: Päivi Kyyrö Julkaistu 7.2.2022 Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Laulun aika Radio Deissä - kuuntele ajatuksia lauluista ja niiden taustoista

Julkaistu liiton sivuilla 15.2.2022 Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Terttu Laitinen kertoo kokemuksistaan Aitoon kotitalouskeskikoulussa 1964-1968

Julkaistu liiton kotisivuilla 17.5.2022 Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Kuuntele ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista

Kuuntele eri ikäisten ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista Kristillisen Eläkeliiton Ystäväpysäkki-radio-ohjelmassa TÄSTÄ Lue lisää

Satunnainen kohtaaminen sairasosastolla

Muistojen voima- teema tuo mieleen tapahtumia, joiden merkitystä tulee tarkastelleeksi uudesta näkökulmasta. Muistoni liittyy metsätöihin. Vinssasimme metsässä tukkeja traktorin vinssillä. Apumies oli silmukoinut hinausvaijerin noin puoli metriä tukin tyvestä. Tukki sai näin kimmokkeen mättäästä ja sen latva ehti lennähtää hartioihini ennen kuin ehdin tehdä juuri mitään. Puolittain ehdin kääntää selkääni, kun tukki osui hartioihini, vasemmalle puolelle korvan juureen.

Kun kuoleman käsi kulkee läheltä, sitä ei unohda. Makasin mättäiden välissä selälläni, tunnustelin liikkuvatko sormeni ja varpaani. Totesin molempien liikkuvan ja huokasin helpotuksesta. Vilustuminen ei olisi nyt hyväksi, luntakin oli jo sadellut maahan. Apumies nouti naapurin mökistä, puolen kilometrin päästä isännän hevosineen hakemaan minua metsästä. Taival meni reen liisteellä, päästiin mökin pihalle odottelemaan ambulanssia.

Kuopiossa, Kysin sairasosaston tarkkailuhuoneessa maatessani sain juttukaverikseni miehen, jolta oli kuolion takia amputoitu jalka. Oikea käsi oli hänellä kipsissä; tuore murtuma sängystä putoamisen takia. Hänellä oli aavesärkyä ja itselläni happiviikset hengitystä helpottamassa - valvomisen syitä siis tarpeeksi. Kumpikin valvoimme yön tunteina. Paljon syvää asiaa meillä molemmilla oli toisillemme.

Ehdotin, että voisin tulevana kesänä käydä häntä tapaamassa, äänittämässäkin, koska hänellä oli niin mielenkiintoisia juttuja kerrottavanaan. Juttukaverini sanoi silloin, että voisin tulevana kesänä tavata hänet Lapinlahden kunnalliskodissa (silloinen nimitys). Hänellä olisi siellä yhteinen huone vaimonsa kanssa, sieltä hänet löytäisi. Perusteluna oli, ettei hän enää voinut työntää vaimoaan rullatuolissa, kuten oli tehnyt viimeiset kymmenen vuotta vaimon invaliditeetin takia. Ratkaisu olisi heille välttämätön. Niinpä seuraavana kesänä toteutin aikomukseni ja tallensin tuolloisen juttukaverini ajatuksia nauhalle.

                                     ***

Tämä oli kuvaus satunnaisesta kohtaamisesta. Se oli omalla kohdallani myös tapaus, jossa kuolema on muistuttanut läsnäolostaan, esimerkkejä kohdaltani löytyy toki muitakin.

Syntyy ymmärrys siitä, ettei hiuskarvakaan katkea Jumalan tietämättä. Jokaisella tapahtumalla, sen laadusta riippumatta, on oma sanottavansa. Parhaimmillaan tästä tietoisuudesta syntyy harmonia, sopusointu, jossa voimme tuntea olevamme jatkuvassa vuoropuhelussa Korkeimman kanssa. Yhteys on ollut aina ajasta aikaan, hetkestä hetkeen. Muistomme tai kokemuksemme saattavat kätkeä näitä sanomia, muistojen voimaa. Tiedostammeko niitä ja miten? Siinä lienee pohdittavaa meille itse kullekin.

 

                          Jukka Lappalainen

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.