Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Sotamuistoja: Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Muista varovaisuus tulen kanssa

Illan hämärtyessä on mukavaa polttaa kynttilöitä ja ulkotulia. Tässä muutama muistutus tulen riskeihin liittyen. Lue lisää

Miesapua Lahden kristillisissä eläkeläisissä - KUUNTELE!

Ystäväpysäkillä 2019 keskustellaan ajankohtaisista asioista ja tutustutaan krelliläisiin Lue lisää

Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlat 24.4.2020 Mikkelissä

11.00 Ehtoollishetki, Tuomiokirkko, Savilahdenkatu 20 12.00 Lounas, seurakuntakeskus Lue lisää

Asiakaslähtöisyys hyvän hoidon taustalla

Teksti: Hanna Forsgren-Autio Kuvat: Hanna Mäkipää Kristelli 3/2019 Lue lisää

Turvallinen elämä on Kristillisen Eläkeliiton teema 2019

Kristillisen Eläkeliiton vuoden 2019 teemana on turvallinen elämä. Toivomme, että teema innostaa yhdistyksiä olemaan mukana kullekin sopivalla tavalla. Olemme ideoineet paikallisyhdistyksille mahdollisen toteutuksen. Tähän liittyvän materiaalin saa pyynnöstä liiton toimistolta. Lue lisää

Joulu sydämellä - Kuuntele muistoja jouluista

Joulu sydämellä -ohjelmassa kuulet joulumuistoja Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa mukana olevilta ihmisiltä. Joulu sydämellä -kalenterin on toimittanut Päivi Kyyrö. Ohjelmat löytyvät alta. Ohjelmia on yhteensä 25, joten joulua voi odottaa ohjelmia kuunnellen. Lue lisää

Vuoden 2020 Hymymummo ja -pappa

Irmeli ja Jorma Jousmäki tietävät mitä on kun ruoka on vähissä. He myös tietävät miten ihmeellisellä tavalla Jumala voi auttaa puutteen keskellä. Lue lisää

KYSELY- Kuinka mielekästä vapaaehtoistyö on? Millaista tukea tarvitset?

Vastaa Kristillisen Eläkeliiton kyselyyn TÄSTÄ Lue lisää

Satunnainen kohtaaminen sairasosastolla

Muistojen voima- teema tuo mieleen tapahtumia, joiden merkitystä tulee tarkastelleeksi uudesta näkökulmasta. Muistoni liittyy metsätöihin. Vinssasimme metsässä tukkeja traktorin vinssillä. Apumies oli silmukoinut hinausvaijerin noin puoli metriä tukin tyvestä. Tukki sai näin kimmokkeen mättäästä ja sen latva ehti lennähtää hartioihini ennen kuin ehdin tehdä juuri mitään. Puolittain ehdin kääntää selkääni, kun tukki osui hartioihini, vasemmalle puolelle korvan juureen.

Kun kuoleman käsi kulkee läheltä, sitä ei unohda. Makasin mättäiden välissä selälläni, tunnustelin liikkuvatko sormeni ja varpaani. Totesin molempien liikkuvan ja huokasin helpotuksesta. Vilustuminen ei olisi nyt hyväksi, luntakin oli jo sadellut maahan. Apumies nouti naapurin mökistä, puolen kilometrin päästä isännän hevosineen hakemaan minua metsästä. Taival meni reen liisteellä, päästiin mökin pihalle odottelemaan ambulanssia.

Kuopiossa, Kysin sairasosaston tarkkailuhuoneessa maatessani sain juttukaverikseni miehen, jolta oli kuolion takia amputoitu jalka. Oikea käsi oli hänellä kipsissä; tuore murtuma sängystä putoamisen takia. Hänellä oli aavesärkyä ja itselläni happiviikset hengitystä helpottamassa - valvomisen syitä siis tarpeeksi. Kumpikin valvoimme yön tunteina. Paljon syvää asiaa meillä molemmilla oli toisillemme.

Ehdotin, että voisin tulevana kesänä käydä häntä tapaamassa, äänittämässäkin, koska hänellä oli niin mielenkiintoisia juttuja kerrottavanaan. Juttukaverini sanoi silloin, että voisin tulevana kesänä tavata hänet Lapinlahden kunnalliskodissa (silloinen nimitys). Hänellä olisi siellä yhteinen huone vaimonsa kanssa, sieltä hänet löytäisi. Perusteluna oli, ettei hän enää voinut työntää vaimoaan rullatuolissa, kuten oli tehnyt viimeiset kymmenen vuotta vaimon invaliditeetin takia. Ratkaisu olisi heille välttämätön. Niinpä seuraavana kesänä toteutin aikomukseni ja tallensin tuolloisen juttukaverini ajatuksia nauhalle.

                                     ***

Tämä oli kuvaus satunnaisesta kohtaamisesta. Se oli omalla kohdallani myös tapaus, jossa kuolema on muistuttanut läsnäolostaan, esimerkkejä kohdaltani löytyy toki muitakin.

Syntyy ymmärrys siitä, ettei hiuskarvakaan katkea Jumalan tietämättä. Jokaisella tapahtumalla, sen laadusta riippumatta, on oma sanottavansa. Parhaimmillaan tästä tietoisuudesta syntyy harmonia, sopusointu, jossa voimme tuntea olevamme jatkuvassa vuoropuhelussa Korkeimman kanssa. Yhteys on ollut aina ajasta aikaan, hetkestä hetkeen. Muistomme tai kokemuksemme saattavat kätkeä näitä sanomia, muistojen voimaa. Tiedostammeko niitä ja miten? Siinä lienee pohdittavaa meille itse kullekin.

 

                          Jukka Lappalainen