Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
 Liity jäseneksi tai tilaa Kristelli-jäsenlehti

Voit liittyä jäseneksi Kristillisen Eläkeliiton paikallisyhdistykseen. Tutustu paikallisyhdistyksiin TÄSTÄ Lue lisää

Ulkoillaan yhdessä-haaste 2021

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Lue lisää

Maija Kokkonen loihtii hahmoja neuloen ja virkaten

Maija Kokkonen on Lohjan Seudun kristilliset Eläkeläiset ry:n perustaja ja puheenjohtaja vuodesta 2004. Korona-aika on saanut hänet tekemään käsityönä uniikkeja pehmohahmoja. Lue lisää

Voiko kokoontua vaiko ei? Rajoitukset ja suositukset tammi-toukokuu 2021

Paikallisyhdistyksissä pohditaan tällä hetkellä, voimmeko kokoontua vai emmekö voi. Kokoontumista pohtiessa on tärkeää huomioida ajankohtaiset rajoitukset ja suositukset. Lue lisää

Asiaa edunvalvonnasta: Kuuntele

Kuuntele asiaa edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta. Päivi Kyyrön haastateltavana Tuula Rainto, lakimies ja perustajaosakas Lakiasiaintoimisto Amos oy. Lue lisää

Tärkeitä taitoja: Isäni oli seppä!

Teksti ja kuva: Urpo Vuorenoja Lue lisää

60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille

KRELL-Kokkolan osaston johtokunta (Helena Huhtala, Riitta Viirret, Leena Polso, Raija Norppa ja Auri Rantakari) ja muutamia aktiivisia jäseniä kirjoittivat 60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille Itsenäisyyspäiväksi 2020. Postin ja Veteraaniliittojen Kampanjaan. Lue lisää

Ystävyyspiirustus: Ystävyys 13-vuotiaan Inkerin silmin

Kristillinen Eläkeliitto kutsuu isovanhempia piirtämään ystävyydestä yhdessä lapsenlapsen kanssa. Tämä Ystävyys-piirustus saapui postitse 21.6.2018. Lue lisää

Teemavuosi 2021: Välitän, et ole yksin. Liiton kokoukset 2021.

Kristillisen Eläkeliiton teema vuonna 2021 on Välitän, et ole yksin. Teemavuonna halutaan muunmuassa rohkaista jäsenistöä kohtaamaan erityisesti yksinäisiä. Teemavuonna myös kannustetaan liikkumaan ja ryhtymään ulkoiluystäviksi.  Lue lisää

Taneli Kuusiston kirjoitus lähimmäispalvelusta

Voit lukea lähimmäispalvelukoulutusta käsittelevän kirjoituksen alla olevasta Kristelli-lehdestä no 3/2012 sivulta 14-> Lue lisää

Harjoita muistiasi ja tue niin aivojesi terveyttä

www.muistipuisto.fi Sivusto sisältää aivoterveyttä tukevaa tietoa, tekemistä ja käytännön vinkkejä. Käyttäjä oppii puistossa myös aivojen toimintakykyä edistäviä keinoja. Muistipuisto on kehitetty käyttäjälähtöisesti Miina ... Lue lisää

Haikailua mummolasta

Julkaistu 12.1.2021 Lue lisää

Muistoja lapsuudesta


Asuin lapsuuteni perheyhteisössä, johon kuului kolme sukupolvea; meidän
perhe ja äitini vanhemmat, siis mummo ja pappa. Hilda, pieni ja pyöreä,
Taavetti, pitkä ja laiha. Isäni kävi kodin ulkopuolella työssä, äitini oli kotiäiti, hoiti kodin,
lapset ja teki navettatyöt (meillä oli 1-3 lehmää, joskus sika.) Olen
kuudesta sisaruksesta nuorin, kaikki muut ovat syntyneet 1940-luvulla,
minä 1952.

Vanhempien ollessa työelämässä muistan mummolla ja papalla olleen aikaa
minulle. Olin lapsena aika pelokas, säikyin ja pelkäsin esimerkiksi kovaa tuulta.
Sellaisissa tilanteissa mummoni meni lääkekaapilleen, otti Ruusuntippoja,
tiputti sitä sokeripalaan ja antoi minulle, että rauhoittuisin. Muistan
vieläkin vuosikymmenten takaa sen hajun ja maun! Tuosta samaisesta
lääkekaapista sitten hiukan isompana annoin mummolle "närästöksen
taplettia" kun tarve vaati.


Isovanhempani asuivat meillä. Heillä oli oma kamari, mutta elivät omassa
taloudessaan. Ruuat tehtiin yhtä aikaa ja syötiin yhdessä. Oli siinä pöydän
ympärys täynnä. Muistan, kun pappa istui penkin päässä ja sanoi, että tule
vaan lähemmäks istumaan, vaikka itsellä oli vaan toinen kannikka penkillä.
Äiti pesi myös papan ja mummon vaatteet, ja kun oli pyykkipäivä, niin mummo
tarjosi äidille pyykkikahvit; laittoi kupit, sokerikon ja kermakon, ja
olihan siinä nisuakin. Sitten hän aina sanoi että "kiitoksia
ensinnii" ja ehkä he maksoivat vähän palkkaa pyykinpesusta. Tämä Arabian pikkuinen kermakko
on myöhemmin kulkeutunut minulle ja on ihana muisto mummosta.

Pappa sanoi nimeni muodossa Eela. Yleensä hän kävi kaupasta itse hakemassa
ostokset, mutta joskus pyysi minua pikkuostoksille. Hän tuumasi: "Käytkö
Eela kaupassa ostamassa sylttyä (aladoopia) ja yks aski Fennia 2, ja osta
itelles latriskapötky tai tikkukaramelli?" Ja minähän menin mielelläni!
(Nykyään ei tupakan ostaminen niin vaan onnistuisi!)
Pappa piti minua myös sylissä, mutta kun hän oli laiha ja minä myös, ei
kauan kärsinyt, kun luut painoi vastakkain. Leikkasin myös papan korvista
saksilla karvoja ja hän varoitti että elä vaan leikkaa korvanlehteen!

Oma lukunsa ovat hauskat tai vähän pelottavatkin jutut, joita mummo ja pappa
kertoivat meille lapsille iltaisin, jos vanhemmat olivat jossain kylässä.
Pappa kertoi sota-ajasta, venäläisistä sotavangeista ym. Jos jutut olivat
mummon mielestä liian pelottavia lasten kuulla, hän kyllä huomautti siitä
sanoen, "tuollasia lasten kuullen."
Mummollani oli tapana joka ilta tulla vielä tupaan käymään ja laittaa
rautainen "kooli", vesikauha, ylösalaisin lieden nurkalle, ettei se jäänyt
yöksi veteen likoamaan. Sitten toivotti "hyvvee yötä!"

Ristiriitojakin oli, tosin tajusin ne vasta aikuisena. Äidin veli oli
kaatunut sodassa ja se oli raskas isku mummolle ja papalle! Isäkin oli
ollut sodassa, haavoittui mutta selvisi. Isä tuli uskoon joskus minun
syntymäni tienoilla ja äitini minun ollessa noin 6v. Katkeruus oli hiipinyt
varsinkin papan sydämeen ja ehkä isän uskovaisuus myös vaikutti siihen, että
hän suhtautui isään aika pilkallisesti ja nurjasti. Muistan, että isä ei
tästä välittänyt, ei vastannut samalla mitalla. Mikä ihaninta, isä ja pappa
saivat sovittua asiat ennen papan kuolemaa!

Olisi niin paljon vielä kerrottavaa, mutta tulee liian pitkä juttu! Meillä
kaikilla sisaruksilla on suurennettu kuva papasta, jossa hän on
sukulaispaikassa hevosen kanssa. Kuvan nimi on: Pappa ja Pannilan hevonen!
Se on rakas kuva meille kaikille ja usein muistelemme sisarusten kesken
mummoa ja pappaa, kuin myös isää ja äitiä, ja siunaamme heidän muistoaan!
Hartain toiveeni on, että kerran näemme vielä toisemme Kirkkauden majoissa!

Rakkain terveisin Eila "Ellu" Närhi, Pieksämäki.