Meillä kaikilla on ollut ja on paljon odotuksia. Tällä hetkelläkin me odotamme jotain! Muistilokeroista voi poimia muutamia meille tuttuja odotuksia: Lapsen syntymää, varsinkin esikoista, odotellaan aina suurien tunteiden kera. Uuden kodin valmistumista ja sinne asumaan pääsyä odotellaan toivorikkaalla mielellä. Syksyinen puutarha on aina sadonkorjuun aikana odotettujen toiveiden täyttymistä. Pitkän työrupeaman jälkeen ansaitut eläkepäivät ovat suuren odotuksen ilon päiviä! Kyllä meistä monet jouluakin joka vuosi odottavat. Minä ainakin olen sellainen jouluihminen! Luetteloa voisi jatkaa pitkään.

Kristillisenä Eläkeliittona odotamme ensi vuotta, jolloin liittomme täyttää 40 vuotta. Se ei voi jäädä huomioimatta yhteisillä juhlillamme. Liittona olemme mukana edunvalvonta-asioissa EETU:n kanssa. Toiveiden rintamalla odotellaan, että miten vanhuspalvelulain lupaamat asiat toteutuvat meidän eläkeläisten kohdalla. Suurella mielenkiinnolla odotamme sote-uudistusta. Paljon muitakin hallituksen linjauksia on odotettavissa koko yhteiskunnassamme. Haasteellisia asioita tulee myös yllättäen. Maahamme tulleiden pakolaisten kotouttaminen herättää paljon monenlaisia ajatuksia.

Meillä kristillisillä eläkeläisillä on suuri toivo siitä valtakunnasta, johon Jeesus lupasi mennä valmistamaan meille ihanat asuinsijat ja ikuista oloa hänen kanssaan. Jumalan lapsilla on kaikkina aikoina ollut odotus niistä asioista, joita meille on luvattu.

Abraham odotti kärsivällisesti ja sai, mitä hänelle oli luvattu. Pietari kirjoittaa, että Nooan päivinä Jumalan pitkämielisyys odotteli ihmisten kääntymystä Jumalan puoleen ja pelastuksen arkkiin tuloa. Simeon ja Hanna odottivat 2000 vuotta sitten Messiaan syntymää. Heidänkin odotuksensa palkittiin. Simeon sai jopa pitää odotettua lasta ihan sylissään. Patmoksen saarella Jeesus lupasi Johannekselle tulevansa takaisin vielä toisen kerran. Silloin hän tulee tuhansien enkeleidensä kanssa noutamaan omansa taivaan kotiin. Paavali kirjoittaa siitä samasta asiasta suurella tunteella: ”Odotamme autuaan toivon toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” Tiit.2:13

Voimme ihmetellä, että koko luomakunta ”odottaa hartaasti ” Jeesusta ja Jumalan lapsia saapuvaksi uuteen ja parempaan olotilaan. Paavali kirjoittaa siitä kauniisti Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa.

Adventin ja joulun aikaan mieleni täyttää odotus virren 302 ensi jakeella: Sinua, Jeesus odotan ja sydämeeni halajan. Se itsellesi valmista ja huoneeksesi kirkasta.

Siunattua vuoden loppua ja rauhaisaa joulun aikaa!

Ensio Koitto