Järjestötoiminnassa hyvällä ilmapiirillä on tärkeä merkitys. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei halua tehdä vapaaehtoista työtä jatkuvassa arvostelun ja kireyden ilmapiirissä, jossa pätemisen tarpeessa olevat yksilöt ruoskivat heitä. Rakkaudellisessa ilmapiirissä on hyvä olla. Siellä voivat jopa kymmeniä vuosia tukossa olleet rööritkin avautua, ja joku voi löytää itsestään piilossa olleita lahjoja. Kun valot ja varjot osuvat sopivasti oikeaan kohtaan, voi nähdä itsensä toisin. Saattaapa olla, että joku muukin huomaa jotain ihan uutta. Siinä käy vähän samoin kuin kävi yhdelle ruusupensaalleni. Olin istuttanut sen köyhään multaan ja huonolle kasvupaikalle. Siinä se kitui vuosikaudet, kunnes ymmärsin kaivaa sen maasta ja siirtää parempaan paikkaan. Annoin sille kunnon multaa ja ravinnetta. Pian sain huomata, että se alkoi saada eloa oksiinsa. 

Järjestötoiminnan voimavarana ovat ihmiset, jotka saavat tulla lahjoineen palvelemaan. Toiminnassa tulee olla tilaa erilaisuudelle ja luovuudelle. Onnellisuuden salaisuus ei kuitenkaan ole vain oman onnen tavoittelussa, sillä siinä voi tulla onnettomaksi, jos pyörii vain itsensä ympärillä. Saattavat hyvässä lykyssä kaveritkin kaikota. Kun tekee sitä, millä on jotain merkitystä itselle ja toisille, syntyy onnellisuutta ihan luonnostaan. Ylen uutissivuilla Paula Tiessalo kirjoitti hiljattain Frank Martelan ja Richard M. Ryanin tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että hyvän tekemisellä on itsenäinen vaikutus ihmisen psykologiseen hyvinvointiin ja elämän kokemiseen merkitykselliseksi. Paras tapa lisätä omaa onnellisuutta on tehdä joku toinen onnellisemmaksi, sanoi siinä hyvän elämän tutkija Martela. Toisen ihmisen voi tehdä onnelliseksi myös rohkaisevalla palautteella. Silloin ei tarvitse käpristellä itsensä kanssa, vaan voi ottaa osaa toisen onnistumisen riemuun.

Päivi Kyyrö