Kristillinen Eläkeliitto täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Juhlavuosi tiivistyy lokakuussa pidettävän syysjuhlaan Valamon luostarissa. Sitä ennen ehditään viettää kevätjuhlat Kuopiossa huhtikuussa. Teemaksi tälle juhlavuodelle on valittu Mukana menossa.

Kristillisiin arvoihin perustuvan eläkeläistoiminnan aloittaminen nähtiin tärkeäksi ja ajankohtaiseksi 1976. Muuttamat asiaan paneutuneet innostuivat liiton perustamisesta. Yksi tällainen oli opetusneuvos Erkki Korhonen, jonka työpanoksen merkitys liiton hyväksi on ollut merkittävä. Hän ehti olla 40 vuotta aktiivisesti kristillisten eläkeläisten toiminnassa ennen kuin siirtyi Taivaallisille asuisijoille.

Aika Kristillisen Eläkeliiton perustamiselle oli otollinen. Pian useita yhdistyksiä syntyi eri puolille Suomea ja jo vuonna 1980 Kristillinen Eläkeliitto sai oman lehden. Näin taattiin se, että oltiin jo silloin mukana menossa myös siltä osin. Mielenkiintoista on nähdä miten samankaltaiset aiheet kuten tänäkin päivänä ovat aiheuttaneet keskustelua ja pohdintaa myös silloin. Asutuskeskuksiin muuttamisen problematiikkaa on pohdittu silloin, tosin hieman erialaisesta näkökulmasta kuin tänä päivänä. Pohdintaa näytti herättäneen myös se, että ikäpolvien välille näytti syntyvän ikään kuin kuilu. Elias Turunen (Kristillinen Eläkeläinen 2/1980) näki yhdeksi syyksi sen, että isovanhemmat eivät enää asuneet yhdessä nuorten perheiden kanssa. Hänen mielestään lapset jäivät vaille elämään kuuluvia peruskokemuksia kuten esimerkiksi vanhenemista ja kuolemaa. Isovanhempien olemassaolo nuoren perheen rinnalla on edelleen tärkeä kysymys. Tämän päivän maailmassa asuminen samassa taloudessa ei liene välttämättä kenenkään edun mukainen, mutta on varmasti hyvä pohtia miten isovanhemmat voisivat olla nuorten perheiden tukena rakentavalla tavalla.

On helppo myöntää, että maailma on muuttunut neljässä kymmenessä vuodessa. Myös työ on muuttunut. Olemme menettäneet työpaikkoja joistakin kohteista ja vastaavasti jonnekin niitä on syntynyt teknisen kehityksen myötä lisää.  Yhteiskuntamme rakennemuutokset heijastavat myös yhdistysten toimintaan. Menetämme jäseniä maaseudun pienistä kylistä, mutta vastaavasti mahdollisuutemme on saavuttaa heitä suuremmista lähiöistä.  

Nykyiseen elämänrytmiin tottuneilla, digitaalisen aikakauden ihmisillä on erilaiset odotukset kuin aiempien sukupolvien ihmisillä. Tulevaisuuden mummot ja papat ovat tottuneet käyttämään nettimaailman sosiaalisia verkostoja luontevasti ja heidän toiveensa yhdistysten toiminnassa voivat olla hyvin erilaisia. On myös ollut havaittavissa, että sitoutuminen ei ole enää muodissa. Vastuuhenkilöiden löytäminen yhdistyksiin voi siksi olla vaikeampaa. Tarvitaan uutta intoa ja näkyä toiminnan tarpeellisuudesta. Tarvitaan myös muutoksia. Joskus on hyvä oikein joukolla pysähtyä miettimään mikä on hyvä pitää ennallaan ja mikä taas vaatii uudistamista.

Millaiseksi maailmamme on muotoutumassa? Mitä se meiltä vaatii? Sitä on hyvä kysyä ja samalla pohtia kuinka voimme olla mukana menossa vielä seuraavat 40 vuotta. Tulevat kymmenet vuodet antavat omat paineensa ja haasteensa, mutta etsivä löytää myös aikansa ihmisen. Tässä kohtaa haluan yhtyä Pekka Simojoen laulun sanoihin: Tänne saakka on tultu Hänen voimassaan. Huomispäivästä vielä en tiedä. Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, vieköön hän minne tahtoo vain viedä.  

Päivi Kyyrö