Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Ulkoillaan yhdessä-haaste 2021

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Lue lisää

Maija Kokkonen loihtii hahmoja neuloen ja virkaten

Maija Kokkonen on Lohjan Seudun kristilliset Eläkeläiset ry:n perustaja ja puheenjohtaja vuodesta 2004. Korona-aika on saanut hänet tekemään käsityönä uniikkeja pehmohahmoja. Lue lisää

Muistoja lapsuudesta: Ensimmäinen kirkkomatkani

Teksti: Maire Lyytinen Lue lisää

Asiaa edunvalvonnasta: Kuuntele

Kuuntele asiaa edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta. Päivi Kyyrön haastateltavana Tuula Rainto, lakimies ja perustajaosakas Lakiasiaintoimisto Amos oy. Lue lisää

Tärkeitä taitoja: Isäni oli seppä!

Teksti ja kuva: Urpo Vuorenoja Lue lisää

60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille

KRELL-Kokkolan osaston johtokunta (Helena Huhtala, Riitta Viirret, Leena Polso, Raija Norppa ja Auri Rantakari) ja muutamia aktiivisia jäseniä kirjoittivat 60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille Itsenäisyyspäiväksi 2020. Postin ja Veteraaniliittojen Kampanjaan. Lue lisää

Teemavuosi 2021: Välitän, et ole yksin. Liiton kokoukset 2021.

Kristillisen Eläkeliiton teema vuonna 2021 on Välitän, et ole yksin. Teemavuonna halutaan muunmuassa rohkaista jäsenistöä kohtaamaan erityisesti yksinäisiä. Teemavuonna myös kannustetaan liikkumaan ja ryhtymään ulkoiluystäviksi.  Lue lisää

Harjoita muistiasi ja tue niin aivojesi terveyttä

www.muistipuisto.fi Sivusto sisältää aivoterveyttä tukevaa tietoa, tekemistä ja käytännön vinkkejä. Käyttäjä oppii puistossa myös aivojen toimintakykyä edistäviä keinoja. Muistipuisto on kehitetty käyttäjälähtöisesti Miina ... Lue lisää

Haikailua mummolasta

Julkaistu 12.1.2021 Lue lisää

Kohtaamisia ja markkinapuheita

Puhelimeni soi. En tunnista numeroa, joten vastaan koko nimellä. Soittaja kertoo etunimensä ja kyselee, tunnenko erään järjestön kehitys- ja lähetystyötä. Kerron soittajalle, että tunnen, koska olen tehnyt kyseisen järjestön työstä radiojuttuja 15 vuoden ajan. Soittaja ei tähän reagoi, toteaa vaan, että hyvä. Samalla alkaa tyypillinen markkinapuhe. Annan hänen puhua keskeyttämättä, sillä mitäpä tuo haittaa. Asiat ovat tuttuja ja voin samalla lukea sähköpostejani. Lopuksi soittaja kysyy, että lähtisinkö heidän kohteensa kummiksi. Kyselen, paljonko se maksaa. Saatuani kuulla hinnan, kerron, että tutkiskelen asiaa, mutta en tee ratkaisua juuri nyt tässä puhelimessa. Soittaja päättää puhelun ystävällisesti, ilman mitään painostusta. Hyvä näin. Se ainakin oli hänen lähestymistavassaan positiivista.

Kyselen itseltäni: Pitäisikö olla loukkaantunut vai purskahtaa nauruun? Mieltäni en pahoittanut, mutta kieltämättä tilanne oli hieman huvittava. Oliko soittajalla kuulossa vikaa vai miksi hän ei mitenkään reagoinut tietämykseeni? Olisiko hän voinut soittaa vaikka järjestön entiselle johtajalle ja pitää saman palopuheen? Pieni lähestymistavan muutos olisi voinut vaikuttaa positiivisesti kummihalukkuuteeni. Mielenkiintoista oli myös se, että olin saanut joitakin kuukausia sitten vastaavan puhelun samasta järjestöstä. Kaava meni lähes samoin. Silloin vain päätin puhelun nopeammin huomatessani, että soittaja ei noteerannut vastaustani.

Samankaltaisia tilanteita tulee vastaan harva se päivä. Hyvin tyypillistä on, että joku tuttu kysyy kuulumisia. Kun siihen sitten jotain vastaan, kaveri ei olekaan kiinnostunut minun kuulumisistani, vaan haluaa lähinnä kertoa siitä, mitä hänelle itselleen kuuluu. Voi valtava, että on kerrottavaa. Voi myös olla niin, että olen juuri kohdannut vaikean sairauden tai muun vastoinkäymisen elämässä ja kun viittaan siihen kuulumisissani, kaverilla on ollutkin vielä pahempaa elämässä. Sairauskertomusta riittää omasta ja sukulaisten puolesta. Alkaa aivan mahdoton puhemylly ja kun se on päättynyt, hän kertoo, että nyt on pakko kiirehtiä johonkin. Hävettää, kun ajattelen, että olenkohan itse toiminut juuri noin. Voi minua, jos näin on käynyt. Anteeksi, anteeksi, anteeksi! Toki tiedän, että myyntipuheessa kukaan ei ole kiinnostunut henkilöstä itsestään, vaan siitä, että saa kaverin ostamaan tuotteensa, mutta ehkä pieni kohteliaisuus tai kunnioitus taustatietämykseen olisi paikallaan. Voihan olla niin, että tuote menisi silloin paremmin kaupaksi.

Peiliin katsominen on välillä paikallaan, myös itselläni. Mikäs siinä, jos peilistä tervehtii aamulla kaveri parhaasta päästä, täydellinen tyyppi, ilman virheen virhettä. Sitten ei muuta kun menoksi. Harmi vaan, että sellaisia virheettömiä harvoin näkee, ja jos heitä on, he ovat usein kavereita ikävämmästä päästä. He kun eivät tee mielestään koskaan virheitä vaan löytävät aina toisista moitittavaa. Siinä sitä taas tässä ollaan, moittimassa toisia.

Päivi Kyyrö