Runo

Suomen kesä

Suomen kesä niin kaunis ja suloinen, vaikka pilvet vuotavat vettå ja mieli on hiukan alakuloinen,-- Kiitos isä sinä annat sataa niin pahoille kuin hyvillekin. Annat auringon paistaa niin väärille kuin vanhurskaillekin,

Kukkien väreistä ja tuoksusta kaikki nauttia saamme. Puiden, pensaiden hehkua sitä loistaa maamme. Pitkät valoisat päivät  sekä yötön yö, tämän herra on suonut, et" jatkuu viljelijän työ.

Kesän vihreys ja lainehtivat viljapellot, hyväilevät aistejamme niin kuin sellot. Viel" käkönenkin kukkuvi korvessa Suomen, västäräkki ja peippokin laulaa oksalla tuomen. Pääskyt liukuvat, lentävät, taitojaan näyttää. Mestarin tavoin osaavat ääntäkin käyttää.

Järvet ja lammet ne vapaana loiskii, kuin peilinä taivaan vedet sinisinä voihkii. Joet, purot ne solisevat kesässä Suomen. Laulavat herralle kitosta tuoden.

Hän on antanut nämäkin kalapaikat, ihmiselle ravinnoksi suuret ruoka-aitat.

Omena, luumu sekä kirsikkapuut, ne värikkäänä hohtaa kuin nouseva kuu. Juuresten parasta kasvu aikaa on elokuun lämpö, kuin satumaan taikaa. Odotamme perunastakin hyvää satoa, ehkä ei liikaa vettä eikä kylmää katoa.

Metsiemme marjat ja sienet syys-kesällä odottavat poimijaa, siellä väsymyskin katoaa kuin saamme hyvää liikuntaa ja mielekästä toimintaa.

Mansikat, vadelmat, herukat ja muut, ne vitamiin lähde, niitä tahtoo kaikki suut. Tämä kaikki kädessä Herran, joka lunasti meidät verellään kerran. Hän säät ja ilmat säätää, ja tuulet myrskyt kääntää, kun polvistuen anomme, niin hän siunaa kaiken satomme.

Hän antaa meille kaikkea hyvää, kun rakkautemme on aitoa ja syvää. Ja vaellamme nöyrällä mielellä, kiittäen yksinkertaisella sydämmellä sekä kielellä tästäkin Suomen kesästä, vaikk" sais aamuisin sateeseen herätä.

Mehän matkalla oomme kohti ikuista kesää, missä ei ole yötä eikä pimeyden pesää.

Irma Lånbacka

Kauhava