Siunattua syksyä teille kaikille!

Elämme tällä hetkellä murrosaikaa niin luonnon kuin poliittisen elämän suhteen. Muutokset ovat niin nopeita, että vauhti meinaa sokaista.  Pelkokin nostaa päätään. Kuitenkin Jumala on luvannut pitää meistä huolta. Hän näkee kaiken tämän sekavuuden ja epävarmuuden yli. Hän on luomassa meille parempaa paikkaa asua ja olla. Meidän pitää uskoa hänen tahtonsa olevan meidän parhaaksi. 

Todistetusti vaikeinta ihmiselle on luopua vanhasta, totutusta käytännöstä ja uuden vastustus on tämän vuoksi usein voimakasta alussa. Ilman muutoksia ei kuitenkaan voida edetä elämässä. Kun vanha tapa ei enää toimi, on aika muuttaa se. 

Tällaisen uuden edessä olemme myös Kymen piirissä. Olemme piirin hallituksen kokouksessa 19.9.2023 päättäneet esittää Kymen piirin toiminnan purkamista syyskokouksessa 29.10.2023 Kouvolassa. 

Mitä se tarkoittaa? 

Se ei vaikuta mitenkään yhdistysten ja liiton väliseen toimintaan. Tiedot ovat tähänkin asti siirtyneet yhdistyksistä liittoon. Liitto on sitten jakanut ne piirille. 

Piirin toiminta koostuu tällä hetkellä kahdesta kokouksesta jäsenistölle. Kun alueellamme yhdistysten määrä on vähäinen ja vähenemään päin, tarkoittaa se sitä, että kokousten järjestäminen osuu usein samoille yhdistyksille. 

Aiemmin näkyvin piirin tapahtuma on ollut järjestetty retki kerran vuodessa. Tämä on tärkeä tapahtuma. Paljon pitkäaikaisia ystävyyssuhteita on syntynyt näissä tapaamisissa. Ne ovat tuoneet hyvää mieltä varmasti kaikille osallistuneille. 

Mutta, tarvitaanko raskasta byrokratiaa sen vuoksi, että tehdään yksi matka yhdessä? 

Pitkäaikainen puheenjohtajamme Eila Korjala väistyy ja uusi tarvitaan. Eilalle  SUURI kiitos monen, monen vuoden aktiivisesta ja hyödyllisestä työstä Kymen piirin eteen! Uusia puheenjohtajaehdokkaita ei ole jonoksi asti, tuskin yhtään… 

Nuo retket voivat jatkua yhdistysten suunnittelemina ja ”vuoroin vieraissa"- periaatteella. Myös yhteisillä kyydeillä voidaan osallistua tähänastista suuremmilla joukoilla liiton järjestämiin tapahtumiin ja täten tutustua muihinkin krelliläisiin. Liiton tarjoamat koulutus- ja muut palvelut ovat edelleenkin käytettävissä ja niitä kannattaa hyödyntää enenevässä määrin. Käytäntö tulee osoittamaan, miten yhdistystemme välinen yhteydenpito hoituu parhaiten uudessa tilanteessa.  

Teillä, hyvät syyskokoukseen tulijat, on valta valita, kuinka edetään. Jos piirin toiminta puretaan, vaatii sen puoltaminen kolme neljäsosaa (3/4) annetuista äänistä. Lisäksi vähintään 30 vuorokauden kuluttua on pidettävä uusi kokous, jossa myös tarvitaan ¾- osa siinä kokouksessa annetuista äänistä. 

 

Jumalan siunausta ja varjelusta teille 

Lea Mäkinen 

Kymen piirin varapuheenjohtaja 

 

 

Tervehdys kaikille!

Olen Lea Mäkinen, piirin varapuheenjohtaja. Toimin Eila Korjalan rinnalla piirin asioissa tämän vuoden syyskokoukseen asti. Eila hoitaa hengellisen puolen, saarnat ja puheet, minä käytännön asiat. Ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos tarvetta ilmenee.

Kehotan kaikkia yhdistyksiä pohtimaan vakavasti piirin tulevaisuutta. Syyskokouksessa on löydyttävä ainakin uusi puheenjohtaja ja sihteeri. Myös rahastonhoitaja olisi hyvä löytyä.

Jos toimihenkilöitä ei löydy, ei toiminta piiritasolla voi jatkua. Tarvitaanko tällaista "välikoukeroa" yhdistysten ja liiton välillä, on myös harkinnan arvoinen asia.

Omalta kohdaltani ilmoitan jo nyt, etten ole käytettävissä puheenjohtajaksi. Olen aivan noviisi näissä KRELLI:n ympyröissä ja vasta valittu Lappeenrannan yhdistyksen puheenjohtajaksi. Minulle riittää opiskelua oman yhdistyksen asioissa. 

Toivon hartaasti ja Jumalaan luottaen, että piirin tulevaisuus ratkeaa hyvällä tavalla. 

Uutta aikaa, kevättä kohti mennään. Jumalan siunausta ja johdatusta kaikille.

Ystävänpäivänä 14.2.2023

Lea Mäkinen

 

Puheenjohtajamme Eila Korjalan alkuhartaus piirin hallituksen kokouksessa Taavetissa 13.2.2023

Rakkaus vie ristille aina

Kirkkovuodessa on selvästi nähtävissä rakkauden tie. Se merkitsee toivoa ja valoa kohti kulkemista, kohti suurinta rakkautta. Se kutsuu meitä suostumaan Jumalan rakkauteen, avautumaan hyvyydelle. Me tiedämme, ettei se ole helppoa.

Tämä rakkauden tie vie ristille, ja me tiedämme, että rakkaus vie ristille aina.

Sen voisi sanoa näinkin: Mitään hyvää, mitään kestävää ja arvokasta ei voi saavuttaa, ellei samalla suostu vaivaan.

Rakkaudesta on hyvin helppo puhua, mutta sen eläminen todeksi onkin jo toinen asia. Rakkaus ei ole korureunaisia, mahtipontisia sanoja, vaan tekoja. Se on sitä, että olemme todella kokosieluisesti läsnä, kun toisen ihmisen maailma on sortunut tai hän haluaa jakaa ilonsa.

Martta ja Maria asetetaan usein vastakkain, ikään kuin he edustaisivat täysin vastakkaista suhtautumistapaa elämään. Mutta eihän se niin ole. Martta on se, joka tuo Marian uskon ja rakkauden arkeen, siihen arkipäivään, jossa uskoa ja rakkautta tarvitaan kipeimmin.

Kodin pitäisi olla paikka, jonne maailman tuulet ja pettymykset eivät ulotu ja jossa minunkin puolestani nähdään vaivaa ilolla, jossa en ole mikään taakka…

Tulee mieleen Pikku Prinssi. Hänhän sanoi, että jos tiedän, että tulet neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen.

Voisi sen sanoa näinkin: En rakasta sinua ainoastaan sen tähden, mikä sinä olet, vaan sen vuoksi, millaiseksi itse muutun, kun olen sinun kanssasi.

Mielestäni tärkeintä elämässä on mielenrauha, ja sen voi antaa vain rakkaus.

Me tiedämme, millaista on, kun jokin asia on jäänyt kiusaamaan, kun ei ole ehyt, vaan aina sama asia, jossa itse on toiminut taitamattomasti, pyörii mielessä. Sana taikka teko…

Silloin elää todeksi sen, että

”Kuin helmiketju on sielunrauha,

sitä kannoin huoleti, hymyillen,

vain katkes yhdestä kohdin nauha,

pois kaikki vierivät helmet sen.”

Ovi siitä umpikujasta aukeaa ulospäin. Ei ole muuta tietä kuin mennä ja selvittää asia. Elämä on niin lyhyt ja niin kallis, ettei meillä ole varaa hukata yhtäkään päivää epäsopuun ja kinasteluun. Oletko muuten kuullut viisaan kysymyksen: ”Mitä sinä hänelle tehnyt olet, kun sinä hänelle niin vihainen olet ?

Me olemme saaneet kaiken rikkomamme anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Se on niin suurta, että silmiin nousevat kyyneleet – kiitoksen kyyneleet.

Kun syvästi ymmärtää, että on saanut kaiken anteeksi, ei voi itsekään olla armoton, vaan osaa antaa anteeksi. Elämän vapauttavin kokemus on se, kun syyllisyys ja taakka otetaan pois eikä niitä ole enää missään. Helmiketju on jälleen ehyt –mielenrauha, jonka rakkaus antaa.

Mutta se armon vastaanottaminen, Jumalan rakkauteen suostuminen, on meille vaikeaa. Yleensä suhtaudumme rakkauteen niin, että ”minä olen tässä, tee minut onnelliseksi”.

Jumalalla on tässä maailmassa meidän kätemme käytettävissä. Mutta joutavatko ne? Me kätkemme kätemme silloin, kun pitäisi koskettaa toista ihmistä, avautua tai ottaa jotakin hänen kuormastaan kannettavaksi.

Me voimme rukoilla, että saisimme viisautta elää niin, että rakastaisimme enemmän, tekisimme enemmän emmekä vain puhuisi. Ei voi ajattelemattomasti toivoa elämää, jossa ei ole vaivaa eikä haasteita, vaan sitä, ettei elämä valu tyhjiin. Sydämen ja kätten voimaa voi toivoa. Siten pelastaa elämän, tämän yhteisen elämän.

Arkisemmin sanottuna: että kotona kattila laulaisi, päivä paistaisi pirttiin ja työ siellä olisi onni ja ilo, ja perheenjäsenet saisivat voimaa toinen toisiltaan. Ja se ilo säteilee kauas kodin ympärille.

Sillä tavalla ihminen on ehyt ja oikeasti ja kokonaan olemassa.