Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Joulukalenteri - tule mukaan joulunodotukseen!

Tervetuloa mukaan joulunodotukseen Kristillisen Eläkeliiton joulukalenterin kautta. Näille sivuille avautuu joulukuussa joka päivä joulupäivään asti jouluinen kirjoitus menneiltä vuosilta. Lue lisää

Musiikki hoitaa Kuuntele

Mukana menossa – ohjelmasarjaa lähetettiin Radio Deissä  arkiaamuisin syksyllä 2016 Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Kuuntele koskettava henkilöhaastattelu - Allan Armas Lindberg

Millaisia syrjintää saivat romanit kokea 70-luvulla?  Koskettava kertomus Allan Armas Linbergin elämästä. Ohjelman toimittaa Päivi Kyyrö Lue lisää

Vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa - Kyllikki ja Esko Ojala

Kristillisen Eläkeliiton syysjuhlilla Ryttylässä julkaistiin vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa. Huomionosoituksen saivat Kyllikki ja Esko Ojala. He ovat osoittaneet erityistä aktiivisuutta ja altiutta Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa. Lue lisää

Liiton juhlat 2018 -keväällä Jyväskylässä, syksyllä Kauniaisissa

Vuoden 2018 Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlaa vietetään Jyväskylän kristillisellä opistolla la 21.4.2018.  Lue lisää

Lähimmäispalvelu - juuri sinä voit olla arvokas apu

Lähimmäispalvelu on lähimmäisenrakkaudesta lähtevää, vapaaehtoista halua tukea ja auttaa toista ihmistä. Lue lisää

Muuttuva yhteiskunta – muuttuvat palvelut

Potilashuone Suomessa

Potilashuoneen kalustus Hollannissa. Huomaa pöytä ikkunan ääressä, lokerokaapisto omille tavaroille ja penkki, josta voi tulla omaisen peti. Kalustus merkitsee tavattoman paljon vanhukselle, eikä ole kallis.

Teksti ja kuvat: Erkki Vauramo, professori (h.c.), Aalto-yliopiston Sotera-instituutti

Julkaistu Kristelli 4/2017

Kuntoutus – jokaisen oikeus

Aalto-yliopistossa meneillään oleva kaksivuotinen Muuttuva yhteiskunta – muuttuvat palvelut -projekti on sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistusprojekti. Sen yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi ikääntyneen väestön kunto. Tulokset ilmestyvät myös Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisuna ”Ikääntyvä väestö ja toimintakyvyn ylläpito”.

Kyseisen projektin perusti 23 eri osapuolta edustaen valtionhallintoa, sairaanhoitopiirejä, kaupunkeja, kuntia, järjestöjä ja yrityksiä.

Kuntoutuksen päämääränä on inhimillisten voimavarojen hyödyntäminen yksilön ja yhteiskunnan parhaaksi. Laajasti katsannossa kuntoutus ja kuntoutuminen sekä riittävä terveys liittyvät kaikkeen toimintaamme.

Ikääntyneen kuntoutuksen yleisiä tavoitteita on kuntoutujan kykeneminen jatkamaan omatoimista asumista kotonaan niin pitkään kuin mahdollista, avopalvelujen tuella ja tarvittaessa kotiin tuotavin palveluin tuettuna.

Raportti kuvaa aluksi kuntoutusjärjestelmämme nykytilanteen; tarkastelupäivä oli 31.12.2015. Järjestelmät, toimintamallit ja tulokset vaihtelevat kunnittain ja alueittain. Suuret, jopa kymmenkertaiset sairaanhoitopiiri- tai kuntakohtaiset erot vanhusten laitoshoidon tarpeessa herättävät huomioita. Näin ei saisi olla.

Vuonna 2015 oli maassamme 480 000 yli 75-vuotiasta. Vanhuspalvelulain tavoitetaso merkitsee, että 91–92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuisi kotonaan, tarvittaessa tuettuna. Jos 91 prosenttia asuisi kotona, paikkatarve olisi 43 200. Jos taas 92 prosenttia asuisi kotona, tarve olisi 38 400 paikalle.

Tarkastelupäivänä paikkoja on vanhainkodeissa, tehostetuissa palveluasunnoissa ja terveyskeskusten pitkä-aikaisosastoilla yhteensä 52 153. Tämä vastaa 11 prosenttia yli 75-vuotiaiden määrästä eli hoivapaikkoja on runsaasti liikaa.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri oli jo tarkastelupäivänä saavuttanut 8 prosentin tason vastaten vanhuspalvelulain alarajaa (38 000) koko valtakunnassa. Heidän tavoitteensa on kunnianhimoinen: 97 prosenttia yli 75-vuotiaista asuisi tuettuna kotonaan.

Koko maassa tämä merkitsisi vain noin 14 500 laitospaikkaa. Tavoitetaso on erittäin haastava.

Raporttimme toteaa, että osa vanhuksista, jotka voitaisiin kuntouttaa, jää nyt kuntouttamatta. Elämän loppuvaiheessa on olennaista, missä sattuu asumaan. Kunnasta riippuen voi asua kotonaan jopa 1-2 vuotta kauemmin. Näin ei saisi olla. Maassamme pitää olla tasalaatuinen kuntoutus- ja hoitojärjestelmä.

Miksi järjestelmä ei kuntouta?

Rakennukset tekevät vuodepotilaita ja huonontavat kuntoa. Suomessa osa hoivarakennuksista on liian ahtaita. Jos tarkastelemme vanhuksen käytössä olevaa tilaa ilman wc- ja eteistilaa, hyvin tavallinen neliömäärä on noin 9–10. Tähän tilaan ei sängyn lisäksi mahdu kuin yöpöytä ja tavallinen ruokapöydän tuoli. Rollaattorilla on vaikeaa kulkea tilassa.

Kun katsoo vanhuspalvelurakennuksen yleisiä tiloja, löytyy sieltä kuuden hengen pöytä, kolme tuolia television katsomista varten ja kenties yksi sohva, yhteensä noin 10–12 istumapaikkaa 20 hengen yksikössä. Vanhuksista mahtuu kerralla sängyn ulkopuolelle noin puolet ja loput ovat pakkomakuussa vuoteessaan.

Tällaisia yksiköitä on sekä terveyskeskusten pitkäaikaisina vuodeosastoina, vanhainkoteina tai tehostettuina palveluasuntoina.

Englantilaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja hollantilaiset vanhusten palvelurakennukset ovat luonteeltaan koteja ja väljiä suomalaisiin verrattuna. Vanhusta kohti on tilaa noin 35–40 m2. Useat uudet ratkaisut sisältävät huoneen ilman väliseiniä, jolloin kalustuksesta riippuen voidaan irrallisilla siirrettävillä seinillä eriyttää oleskelutila ja makuutila.

Englannissa on lakimääräinen säännös, joka vaatii yhteistiloja erikseen ruokailua, seurustelua ja hiljentymistä varten.

Kuntoutus ei ole aina palvelujärjestelmän intresseissä. Ongelmien keskiöön nousee terveyskeskusten toiminta, joiden pitäisi olla perustason kuntoutusyksikkö. Mutta kuntoutuksen tilat puuttuvat.

Maassamme on edelleen terveyskeskuksissa pitkäaikaishoitoa. Tässä hoitomuodossa kävelevä potilas asuu pysyvästi vuodeosastolla. Muista Pohjoismaissa tämä lopetettiin, viimeksi Ruotsissa vuonna 1992.

Osaamista on. Suomi on ollut veteraanikuntoutuksen mallimaa. Useissa kansainvälisissä vertailuissa suomalaista järjestelmää on pidetty parhaana ja siitä on otettu oppia. Veteraanien vanhentuessa järjestelmä on kehittynyt kuntouttamaan ikääntyneitä.

Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan hyvän kuntoutuksen vuoksi veteraanit eläisivät muuta väestöä pidempään, mutta raporttia teemasta en ole nähnyt. Myös ikääntyneiden kuntoutus osataan. Kuntayhtymä Kaksineuvoinen uusi kuntoutusjärjestelmänsä kahdessa vuodessa ja pudotti kodin ulkopuolisen ikääntyneiden asumisen puoleen.

Taajamat uusittava

Välillä ei koti riitä, se voi olla liian kaukana tai liian ahdas. Useat vanhukset elävät 70-luvun rakennuksissa, jotka tehtiin eri normilla kuin tämän päivän rakennukset. Tarvitaan uusi asunto.

Tässä vaiheessa nykyisin useimmiten vanhus siirretään ahtaaseen koppiin täysihoitoon ja 24/7-palveluun, vaikka hän oikeastaan tarvitsisi asunnon sekä lounasruokalan samaan taloon ja palveluja kotiin. Kotiin annettavien palvelujen on kuitenkin oltava kävelymatkan päässä, jotta kunnon vaihtelun ja tarpeen mukaan voitaisiin käydä asunnossa useammankin kerran päivässä.

Kuntoutus on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Fyysisen kuntoutuksen edellyttämät kuntosalitilat on oltava jokaisessa taajamassa. Psyykkinen ja sosiaalinen kuntoutus edellyttää tilojen lisäksi yhteisöllistä toimintaa. Tätä varten on saatava aikaan vapaaehtoistoimintaa.

Esimerkkinä yhdistävästä vapaaehtoistoiminnasta voidaan pitää erilaisia retkiä, esimerkiksi muistisairaiden vanhusten marjanpoimintaretkiä, lukupiirejä jne. Vapaaehtoistoiminnan edellytyksenä on se, että toiminta on ”kivaa” ja palkitsevaa tekijälleen.

Tällaisen yhteisörakenteen synnyttäminen olemassa olevan taajaman keskustaan edellyttää mielikuvitusta. Ratkaisuna on palvelukortteli taajaman keskustaan. Korttelissa on taajaman kylätalofunktiot, kokoontumistilat kuorolle ja syntymäpäiville, kerho- ja harrastetiloja, miehille verstas ja naisille käsityökoneet.

Suomessa useimmat taajamat ovat tällä hetkellä taantuvia. Suuria lisäinvestointeja ei ole mahdollista tehdä. Suunnittelulta vaaditaan uutta kokonaisnäkemystä. Ratkaisuna voivat olla vanhojen tilojen uudenlainen käyttö, siirrettävät talot, epävirallisten polkujen muuttaminen kävelyreitiksi ja vaikkapa uuden aukion muodostaminen.

Mutta pelkkä ajattelu ei nyt riitä! On murrettava äärikonservatiivisen hoitojärjestelmän passiivinen vastarinta. Eläkeläisjärjestöjen on nyt vaadittava kuntoutusta kaikilla tasoilla ja ahtaiden, kuntoa huonontavien tilojen sulkemista – äänekkäästi ja vaikuttavasti. Siten me kaikki saamme paremman loppuelämän.

Erkki Vauramo

professori (h.c.), Aalto-yliopiston Sotera-instituutti