Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
"Iloa liikkeellä"-vuosi on parhaillaan käynnissä. Miten teemaa vietetään?

Teemavuosi kannustaa muun muassa liikkumaan ja tuomaan iloa läheisille. Toimintapäivillä 2022 jäsenet ideoivat, että teemavuosi voisi tuoda tullessaan esimerkiksi Iloa liikkeellä-retkiä, liikuntatilaisuuksia, vierailuja hoivakotiin laulamaan tai ulkoiluttamaan ikäihmisiä. Lue lisää

Mukana menossa -radio-ohjelmat marraskuussa 2023

Mukana menossa -ohjelmissa pääset kuulemaan ikäihmisiä koskettavista asioista ja KRELLIn toiminnasta. Ohjelmat toimittaa Päivi Kyyrö. Lue lisää

Ensio Koitto jäi täysorvoksi 8-vuotiaana. Koti löytyi, mutta ikävä jäi.

Ensio Koitto jäi täysorvoksi 8-vuotiaana. Koti löytyi, mutta ikävä jäi. Jumala piti kuitenkin pienestä Ensiosta hyvää huolta. Lue lisää

Mietteitä itsenäisyyspäivänä 2023, Terttu Laitinen

Perheessämme itsenäisyyspäivänä isällä kirkonmenot, seppeleenlasku sankarihaudalla, jossa kunniavartio lippuineen. Kaatuneiden haudoilla suuri joukko valkoisia puuristejä. Lue lisää

Joulu sydämellä-joulukalenterin luukut 1-15

Voit rauhoittua joulutunnelmaan kuuntelemalla KRELLIn Joulu sydämellä-ohjelmia. Ohjelmissa joulumuistojaan kertovat KRELLIn toiminnassa mukana olevat ihmiset. Ohjelmat ovat kestoltaan noin 3 minuuttia. Joulu sydämellä-ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö vuonna 2019. Lue lisää

Holokaustinäyttely Tuusniemellä Hupelin kristillisessä toimintakeskuksessa

Holokaustin kieltäminen on Suomessa tehty lainvastaiseksi, tilanne Euroopassa ja Israelissa on todella vaikea. Siksi on tärkeää kiinnittää katseemme menneisyyteen. Joku on sanonut seuraavaa: ”Jos emme tunne historiaa, meillä ... Lue lisää

Ystävyydenteko: Puita lämmitykseen

polku lumihangessa

Apu sittenkin lähellä

Teksti ja kuva: Riitta

Oli mitä kaunein sunnuntaipäivä maaliskuussa. Auringon säteiden luulisi ilahduttavan ketä tahansa, mutta minä kuljin allapäin. Jo aamulla olin tehnyt väylän aitalle. Se oli aikamoinen työ, kun lunta oli niin paljon. Aitan seinustaa vasten oli pinottu saunapuita, pieniä klapeja. Niitä raahasin piha-aukean läpi alas talon alakerran pannuhuoneeseen. Vaikka puut eivät ole tarkoitetut talon lämmitykseen, niin näillä ”arvokkailla” puilla kuitenkin lämmitän taloa. Yksi Ikean jättikassillinen oli hetkessä käytetty. Kun aikani puita raahasin, niin kesken kaiken keskellä pihamaata, välittämättä naapureista tai muista ohikulkijoista aloin yht äkkiä itkemään, oikein vollottamaan ääneen. Heitin kassit maahan ja menin sisälle. Istuin nojatuoliin ja itkin ja itkin. Sanoin itselleni: Minä en jaksa! Tästä ei tule mitään! Minä en selviä!

Olin pari kuukautta sitten jäänyt leskeksi. Vaikka mieheni oli kauan ollut sairaana, oli hän aina huolehtinut taloon polttopuut. Nyt hän ei enää ollut jaksanut. Niitä olisi siellä hänen kotitilallaan pinossa. Minun voimille liian rankka juttu; pitkä matka, hankalassa paikassa lumikinosten takana, halot olivat metrisiä, kun ne pitäisi olla 50 senttisiä. Olin tuskaillut puiden kanssa ja nyt ne olivat loppu ja lämmittää pitäisi. Välillä joku oli vähän sahannut tai tuonut puita muutaman päivän tarpeeseen.
- Minä lopetan tähän, ei tästä tule mitään. Ihan turha yrittää. Ei minusta ole mihinkään. Niinhän se kätilökin sanoi, kun olin keskosena syntynyt, että onkohan tästä mihinkään. Ei ole! näin tuumasin.

Siinä samassa soi puhelin. Mieheni kotitilan naapuri Heikki-isäntä soittaa.
- Terve, mitä sinulle kuuluu, kuinka jakselet?
- Kiitos, ei mitään erikoista. Ihan hyvin, vastaan kohteliaasti.
- Niin ajattelin vuan kysyä, että onko sinulla puita?
- Ei ole, sanon itkua pidätellen.
- Kuule, elä hättäile. Huomenna sinulla on puita! Myö tullaan Jukan kanssa, käyvvään puut teijän mualta, otetaan pinosta, joka on rinteessä!

Seuraavana aamuna tuli kolme miestä puiden kanssa ja parissa tunnissa puut oli sahattu ja nätisti pinottu liiteriin!

Kun miehet lähtivät, istahdin jälleen nojatuoliin ja kertasin päivän tapahtumia. Mutta on kerrottava, miten outo on ihmisluonto, ainakin minulla, sillä olisi luullut minun käyttäytyvän toisin kuin käyttäydyin. Istuessani jupisin Taivaan Isälle näin: - Oli se ihan hyvä, kun apua tuli vihdoin viimein, mutta pitääkö sen avun saanti jättää näin viime tippaan?! Eikö sitä voisi yhtään aikaisemmin antaa? Henkihän tässä menee…

Hädässä ystävä tunnetaan! He olivat mieheni ystäviä, eikä ystävyys päättynyt toisen poismenoon. On ollut ihmeellistä huomata, miten Jumala pitää huolen leskistä ja orvoista, Sanansa mukaan. En ole sittenkään jäänyt pulaan. Päivä päivältä olen yhä enemmän kiitollinen Jumalalle Hänen avustaan sekä kaikille ystäville, jotka ovat monin eri tavoin olleet avuksi ja lohdutukseksi! Kiitos!

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.