Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Laulun aika-tilaisuuksia 2022 - Tule mukaan!

Ajankohta: 11.5.2022 klo 14-16  Lue lisää

Laulun aika on tullut- vihko sisältää 66 laulua. Tilaukset liiton toimistosta

Laulun aika on tullut- lauluvihko sisältää 66 tuttua laulua. Vihko on kooltaan A5-kokoinen ja sisältää laulujen sanat sekä sointumerkit mahdolliselle säestäjälle.  Kokoelman kustantaja on Yhteiskustannus.  Lue lisää

Vuoden 2022 Hymymummo ja -pappa – Irma ja Antero Sala

Teksti ja kuvat: Päivi Kyyrö Julkaistu 7.2.2022 Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Laulun aika Radio Deissä - kuuntele ajatuksia lauluista ja niiden taustoista

Julkaistu liiton sivuilla 15.2.2022 Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Terttu Laitinen kertoo kokemuksistaan Aitoon kotitalouskeskikoulussa 1964-1968

Julkaistu liiton kotisivuilla 17.5.2022 Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Kuuntele ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista

Kuuntele eri ikäisten ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista Kristillisen Eläkeliiton Ystäväpysäkki-radio-ohjelmassa TÄSTÄ Lue lisää

Ystävyydenteko: Puita lämmitykseen

polku lumihangessa

Apu sittenkin lähellä

Teksti ja kuva: Riitta

Oli mitä kaunein sunnuntaipäivä maaliskuussa. Auringon säteiden luulisi ilahduttavan ketä tahansa, mutta minä kuljin allapäin. Jo aamulla olin tehnyt väylän aitalle. Se oli aikamoinen työ, kun lunta oli niin paljon. Aitan seinustaa vasten oli pinottu saunapuita, pieniä klapeja. Niitä raahasin piha-aukean läpi alas talon alakerran pannuhuoneeseen. Vaikka puut eivät ole tarkoitetut talon lämmitykseen, niin näillä ”arvokkailla” puilla kuitenkin lämmitän taloa. Yksi Ikean jättikassillinen oli hetkessä käytetty. Kun aikani puita raahasin, niin kesken kaiken keskellä pihamaata, välittämättä naapureista tai muista ohikulkijoista aloin yht äkkiä itkemään, oikein vollottamaan ääneen. Heitin kassit maahan ja menin sisälle. Istuin nojatuoliin ja itkin ja itkin. Sanoin itselleni: Minä en jaksa! Tästä ei tule mitään! Minä en selviä!

Olin pari kuukautta sitten jäänyt leskeksi. Vaikka mieheni oli kauan ollut sairaana, oli hän aina huolehtinut taloon polttopuut. Nyt hän ei enää ollut jaksanut. Niitä olisi siellä hänen kotitilallaan pinossa. Minun voimille liian rankka juttu; pitkä matka, hankalassa paikassa lumikinosten takana, halot olivat metrisiä, kun ne pitäisi olla 50 senttisiä. Olin tuskaillut puiden kanssa ja nyt ne olivat loppu ja lämmittää pitäisi. Välillä joku oli vähän sahannut tai tuonut puita muutaman päivän tarpeeseen.
- Minä lopetan tähän, ei tästä tule mitään. Ihan turha yrittää. Ei minusta ole mihinkään. Niinhän se kätilökin sanoi, kun olin keskosena syntynyt, että onkohan tästä mihinkään. Ei ole! näin tuumasin.

Siinä samassa soi puhelin. Mieheni kotitilan naapuri Heikki-isäntä soittaa.
- Terve, mitä sinulle kuuluu, kuinka jakselet?
- Kiitos, ei mitään erikoista. Ihan hyvin, vastaan kohteliaasti.
- Niin ajattelin vuan kysyä, että onko sinulla puita?
- Ei ole, sanon itkua pidätellen.
- Kuule, elä hättäile. Huomenna sinulla on puita! Myö tullaan Jukan kanssa, käyvvään puut teijän mualta, otetaan pinosta, joka on rinteessä!

Seuraavana aamuna tuli kolme miestä puiden kanssa ja parissa tunnissa puut oli sahattu ja nätisti pinottu liiteriin!

Kun miehet lähtivät, istahdin jälleen nojatuoliin ja kertasin päivän tapahtumia. Mutta on kerrottava, miten outo on ihmisluonto, ainakin minulla, sillä olisi luullut minun käyttäytyvän toisin kuin käyttäydyin. Istuessani jupisin Taivaan Isälle näin: - Oli se ihan hyvä, kun apua tuli vihdoin viimein, mutta pitääkö sen avun saanti jättää näin viime tippaan?! Eikö sitä voisi yhtään aikaisemmin antaa? Henkihän tässä menee…

Hädässä ystävä tunnetaan! He olivat mieheni ystäviä, eikä ystävyys päättynyt toisen poismenoon. On ollut ihmeellistä huomata, miten Jumala pitää huolen leskistä ja orvoista, Sanansa mukaan. En ole sittenkään jäänyt pulaan. Päivä päivältä olen yhä enemmän kiitollinen Jumalalle Hänen avustaan sekä kaikille ystäville, jotka ovat monin eri tavoin olleet avuksi ja lohdutukseksi! Kiitos!

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.