Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Kristillinen Eläkeliitto haastateltavana Radio Dein Herätys-aamuohjelmassa.

Kristillisen Eläkeliiton toiminnanjohtaja Päivi Kyyrö ja järjestökoordinaattori Hanna Forsgrén-Autio kävivät 19.4.2021 Radio Dein #herätys! -aamuohjelmassa kertomassa ikäihmisten ja liiton kuulumisista. Voit kuunnella tallenteen ... Lue lisää

Vuoden 2021 hymypappa on lämmin ja iloinen persoona.

Seppo Malinen on Kristillisen Eläkeliiton tuore hymypappa. Hän on lämmin ja iloinen persoona. Kristellin toimitus kyseli häneltä muutamia kysymyksiä, joiden avulla tekin, Kristellin lukijat, saatte hieman oppia tuntemaan tätä mainiota hymypappaa. Lue lisää

Ystäväpysäkki 2021 - ajatuksia ja kokemuksia KUUNTELE

Ystäväpysäkillä ihmiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan muunmuassa liikunnan ilosta, lähimmäisten kohtaamisesta, eläkkeelle jäämisestä ja antoisasta yhdistystoiminnasta. Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Liiton vuosikokous Länsi-Porin kirkossa 20.5.2021 klo 12

Kristillisen Eläkeliiton vuosikokous pidetään torstaina 20.5. 2021 klo 12 Länsi-Porin kirkossa, Liikastentie 28, 28610 Pori Lue lisää

Lapsen suru

isä ja kaksi lasta hautajaisissa arkun äärellä

Tällä viikolla vietämme lapsen oikeuksien viikkoa. Viime päivinä ovat omat lapsuusmuistot 50-vuoden takaa tulleet erityisellä tavalla mieleeni. Hetket ovat alkaneet elää kuvina mielessäni ja haluan nyt jäädä hetkeksi yhden joulunaluspäivän muistoihin.

Meillä oli toiseksi viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Minulla oli yksi tunti vapaata oppituntien välissä, joten lähdin katsomaan äitiäni sairaalaan. Äitini sairasti syöpää ja hän tiesi, kuten me läheisetkin, että hänellä ei ole paljon aikaa jäljellä. Tultuani äitini huoneeseen, huomasin, että siellä oli vain yksi tyhjä, pedattu vuode. Menin kysymään toimistosta, että minne olivat äidin siirtäneet. Toimistohuoneessa oli lääkärin lisäksi yksi hoitaja. Lääkäri kysyi, että olenko lähiomainen.

- Hän on äitini.

- Sinun äitisi kuoli aamulla, vastasi lääkäri.

Jostain syystä en ollut ottanut huomioon, että syy tyhjään vuoteeseen voisi olla äitini kuolema. Lähdin huoneesta. Kuulin jonkun sanovan, että olisiko pitänyt antaa jotain rauhoittavaa. Päästyäni ulos, juoksin pitkin lumista tietä koululle kyyneleiden virratessa pitkin poskiani. Koulun aulassa oli vain yksi luokkatoverini, joka ymmärsi tulla viereeni. Hän meni kertomaan asiasta rehtorille, joka haki veljeni luokasta. Lähdimme yhdessä linja-autoasemalle ja matkustimme kotiin.

Tänä päivänä voi vai ihmetellä miten lapsen suru kohdattiin. Kukaan ei kietonut käsiä ympärilleni tai huolehtinut meistä. Vaikeaa surun kohtaaminen usein onkin, olipa kysymyksessä aikuinen tai lapsi. Mutta nyt lapsen oikeuksien viikolla voimme pysähtyä hetkeksi miettimään pieniä ihmisiä, heidän suurta hätäänsä maailmassa. On niin monenlaista surua, jota lapset joutuvat kohtaamaan. Myös jokaisen meidän itsemme lapsena koettu suru on hyvä joskus käsitellä. Ehkä silloin on myös helpompi toisen suru kohdata.

Päivi Kyyrö

Kuuntele lisää aiheesta tiistaina 26.11. klo 19:10 radio Patmos, Suunnanmuutos-ohjelma.

Julkaistu Lapsen oikeuksien viikolla 22.11.2019

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.