Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Vietä mukava hetki kuunnellen Erakoitumiskalenteri- radio-ohjelmaa

Jäsenet ympäri Suomen kertovat ajatuksiaan Päivi Kyyrön haastattelemana. Lue lisää

Varokaa huijareita - hyödyntävät koronaviruksenpelkoa

Julkaistu 18.3.2020 Kristillinen Eläkeliitto Lue lisää

Erakoitumiskalenteri - miten saada aika kulumaan eristyksissä ja sisätiloissa

Suomi on poikkeusoloissa koronaviruksen vuoksi. Yli 70-vuotiaita velvoitetaan pysymään nyt erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa. Haluamme piristää teitä jäseniä pilke silmäkulmassa keksityllä ... Lue lisää

”Näin yritän piristää itseäni… aamulla myös silmänruokaa” -Kirsti Kouvolasta
Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlat 24.4.2020 Mikkelissä PERUTTU

Kristillisen Eläkeliiton hallitus on keskustellut koronavirustilanteesta ja päättänyt perua vuosikokouksen ja kevätjuhlan 24.4.2020 Mikkelissä, koska jäsenistömme koostuu riskiryhmään kuuluvista, ikäihmisistä. Näin noudatamme hallituksen ja THL:n suosituksia. Lue lisää

Miksi liikunta on hyvinvointini kannalta tärkeää?

Juttu on julkaistu Kristellissä 3/2018 Lue lisää

Ajatuksia koronasta taiteen keinoin

Tältä sivulta näet jäsenistön lähettämiä korona-teoksia. Lue lisää

Koronataidetta - Millaisia ajatuksia koronavirus sinussa herättää?

Voisitko kuvata tuntemuksia taiteen keinoin? Lue lisää

Vuosista viis-elämä kantaa! -leiri 4.-5.6.

Tervetuloa Kristillisen Eläkeliiton kesäiselle leirille Kauniaisiin 4 - 5.6.2020. Voit tulla leirille yksin tai ottaa mukaan vaikkapa lapsesi, lapsenlapsen (vähintään 7 vuotiaan), ystävän tai puolison. Lue lisää

Lapsen suru

Tällä viikolla vietämme lapsen oikeuksien viikkoa. Viime päivinä ovat omat lapsuusmuistot 50-vuoden takaa tulleet erityisellä tavalla mieleeni. Hetket ovat alkaneet elää kuvina mielessäni ja haluan nyt jäädä hetkeksi yhden joulunaluspäivän muistoihin.

Meillä oli toiseksi viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Minulla oli yksi tunti vapaata oppituntien välissä, joten lähdin katsomaan äitiäni sairaalaan. Äitini sairasti syöpää ja hän tiesi, kuten me läheisetkin, että hänellä ei ole paljon aikaa jäljellä. Tultuani äitini huoneeseen, huomasin, että siellä oli vain yksi tyhjä, pedattu vuode. Menin kysymään toimistosta, että minne olivat äidin siirtäneet. Toimistohuoneessa oli lääkärin lisäksi yksi hoitaja. Lääkäri kysyi, että olenko lähiomainen.

- Hän on äitini.

- Sinun äitisi kuoli aamulla, vastasi lääkäri.

Jostain syystä en ollut ottanut huomioon, että syy tyhjään vuoteeseen voisi olla äitini kuolema. Lähdin huoneesta. Kuulin jonkun sanovan, että olisiko pitänyt antaa jotain rauhoittavaa. Päästyäni ulos, juoksin pitkin lumista tietä koululle kyyneleiden virratessa pitkin poskiani. Koulun aulassa oli vain yksi luokkatoverini, joka ymmärsi tulla viereeni. Hän meni kertomaan asiasta rehtorille, joka haki veljeni luokasta. Lähdimme yhdessä linja-autoasemalle ja matkustimme kotiin.

Tänä päivänä voi vai ihmetellä miten lapsen suru kohdattiin. Kukaan ei kietonut käsiä ympärilleni tai huolehtinut meistä. Vaikeaa surun kohtaaminen usein onkin, olipa kysymyksessä aikuinen tai lapsi. Mutta nyt lapsen oikeuksien viikolla voimme pysähtyä hetkeksi miettimään pieniä ihmisiä, heidän suurta hätäänsä maailmassa. On niin monenlaista surua, jota lapset joutuvat kohtaamaan. Myös jokaisen meidän itsemme lapsena koettu suru on hyvä joskus käsitellä. Ehkä silloin on myös helpompi toisen suru kohdata.

Päivi Kyyrö

Kuuntele lisää aiheesta tiistaina 26.11. klo 19:10 radio Patmos, Suunnanmuutos-ohjelma.

Julkaistu Lapsen oikeuksien viikolla 22.11.2019