Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Laulun aika-tilaisuuksia 2022 - Tule mukaan!

Ajankohta: 11.5.2022 klo 14-16  Lue lisää

Laulun aika on tullut- vihko sisältää 66 laulua. Tilaukset liiton toimistosta

Laulun aika on tullut- lauluvihko sisältää 66 tuttua laulua. Vihko on kooltaan A5-kokoinen ja sisältää laulujen sanat sekä sointumerkit mahdolliselle säestäjälle.  Kokoelman kustantaja on Yhteiskustannus.  Lue lisää

Vuoden 2022 Hymymummo ja -pappa – Irma ja Antero Sala

Teksti ja kuvat: Päivi Kyyrö Julkaistu 7.2.2022 Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Laulun aika Radio Deissä - kuuntele ajatuksia lauluista ja niiden taustoista

Julkaistu liiton sivuilla 15.2.2022 Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Terttu Laitinen kertoo kokemuksistaan Aitoon kotitalouskeskikoulussa 1964-1968

Julkaistu liiton kotisivuilla 17.5.2022 Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Kuuntele ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista

Kuuntele eri ikäisten ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista Kristillisen Eläkeliiton Ystäväpysäkki-radio-ohjelmassa TÄSTÄ Lue lisää

Kirje karanteenista 27.3.2020 - Lea Lignell

Rakas lapsenlapseni

Olen todella pahoillani siitä, ettemme voi tällä hetkellä tavata. Onhan meidän yritettävä kuunnella meille annettuja ohjeita, vaikka ne tuntuisivatkin meistä hullunkurisilta.

Ajattelin ensin, että uhmaan kyllä näitä sääntöjä ja lähdemme yhdessä vaikkapa laavulle kaukana kaikesta. Mutta en minä voi sitä tehdä, eikä se johdu pelkästään kuuliaisuudesta. Vaikka sekin on tärkeä asia, etten anna sinulle väärää viestiä. Ei tarkoitukseni ole sanoa, ettei määräyksistä kannata välittää.

Kyllä hyvin tiedän, että kaikelle on syynsä, vaikka tämä aresti meitä molempia harmittaa. Mutta sitten huomasin vielä tärkeämmän asian. Jos olisimme lähteneet yhdessä jonnekin ja jos minä sen jälkeen sairastuisin. Jos vaikkapa lopulta koronaan kuolisin, niin sinä kantaisit lopun ikääsi syyllisyyttä, vaikka se ei sinusta olisikaan lähtöisin, sillä ihminen kerta kaikkiaan on sellainen. Sellaista taakkaa en sinun elämääsi halua. Siispä meidän on tämä karanteeni kestettävä ja toisiamme muilla keinoin kannustettava.

Onhan meillä onneksi monenlaista tekniikkaa, jonka avulla voimme pitää yhteyttä. On tietokoneita ja koko se verkostomaailma ja tietenkin puhelimia.

Mahtoi sinua eilen huvittaa, kun yritit soittaa minulle videopuhelua. Soihan se puhelin tietenkin, mutta en vain saanut sitä avautumaan. Ja niinkuin sinä minua aikoinaan opetit, mutta ei se vaan nyt onnistunut. Tarvitsisin nyt jälleen tukiopetusta, eikä se onnistu etänä. Siispä luovutin ja soitin puhelun aivan tavallisena. Nuoriso kuulema pitää virtuaalijuhlia, mutta meidän on luotettava vanhaan tuttuun tekniikkaan, se on meille parempi niin.

Joskus minusta tuntuu kuin tämä tekniikka olisi suorastaan inhimillistä. Ajattelen itseäni ja kirjoittamistani. Kun olin pitkän aikaa kirjoittamatta ja sitten yritin, niin alkuun se oli hyvin hankalaa, mutta nyt se mielestäni alkaa sujua. Käyttämätön tekniikka jää joskus kuulemma nukkumaan.

Yritimme sitten yhdessä, ukkisi ja minä, tuota aiemmin käyttämäämme tekniikkaa herättää, nimittäin skypeä. Muistan kuinka kolme vuotta sitten, kun olin hyvin sairaana, saatoin sen avulla osallistua tätisi häihin. Nyt sitten päätimme yrittää ja otimme yhteyttä toiseen tätiisi. Kyllä skype sitten onnistui puolittain: tätisi kuuli kyllä meidän äänemme, mutta me emme häntä lainkaan. Kuvan saimme tällä kertaa näkymään. Niinpä taas oli luovutettava ja soitettava puhelu tavallisena, että sai asioihin tolkkua.

Kaikesta huolimatta toivon, ettet pode yksinäisyyttä. En minäkään, sillä huomaan saaneeni perinnöksi jotakin todella arvokasta. Siksi haluan päättää tämän kirjeeni runoon, jonka kirjoitin oman äitini muistolle. Siis kysymyksessä on sinun isomummosi, joka viimeisinä vuosinaan ei jaksanut käyttää edes tavallisen puhelimen tekniikkaa ja silti häneltä jäi tällainen

 

MUISTO

 

Hän ei ollut yksinäinen

 

Joka päivä hän vieraili

lastensa ja lastenlastensa

luona aina viidenteen

sukupolveen asti

 

Ajatuksen voimin

rukouksen tietä

siunaten hellästi

kaikkia heitä

jokaista erikseen

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.