Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Ulkoillaan yhdessä -haasteen voitti Liikkujat-ryhmä Kiteeltä

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Ulkoillaan yhdessä- haasteessa liitto kutsui jäseniä muodostamaan 3-5- ... Lue lisää

Juhannusmuistoja vuosien varrelta

Therese Lue lisää

On tulossa hyvä marjakesä. Ahomansikoitakin löytyy jo!

On tulossa hyvä marjakesä. Mustikka ja puolukka kukkivat hyvin. Ahomansikoitakin löytyy ja on jo osa kypsiä. Irja poimimassa maistiaisia. Kuva: Heimo Ujala Lue lisää

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa, Kallaveden kirkossa, pe 22.10.2021

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa perjantaina 22.10.2021. Paikka: Kallaveden kirkko, Kuopio Lue lisää

Kristillisen Eläkeliiton järjestöpäivät Kiponniemessä 31.8.-1.9. 2021

Järjestöpäivät aloitetaan lounaalla 31.8. ja päätetään 1.9. päivälliseen. Lue lisää

Ystäväpysäkki 2021 - ajatuksia ja kokemuksia KUUNTELE

Ystäväpysäkillä ihmiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan muunmuassa liikunnan ilosta, lähimmäisten kohtaamisesta, eläkkeelle jäämisestä ja antoisasta yhdistystoiminnasta. Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Salmonella thyfimurium- kokemuksia kotoseudulla

Teksti: "Therese"
Julkaistu: 3.9.2020

Käydessäni kotosalla tarkkailin veljeni kuihtunutta olemusta. Käynti horjuvaa, selkeää laihtumista, kuumeilua, veristä ripulointia. Ravintona korppu ja tee. Vakavat ilmeet koko perheellä.

Usein ”kaupanmaidon” lisäksi noudettiin ns. tinkimaitoa. Silloin tällöin äiti halusi suoraan tilalta vastalypsettyä maitoa sitä ”lehmänmaitoa”. Hän mielellään kuori kerman pastöroimattomasta rasvaisesta maidosta. Tinkimaidon asiakkaita kävi tilalla runsaasti.

Elettiin 1970- luvun loppuvuotta.

Me lapset matkustimme opiskelupaikoistamme viikonlopuksi kotiin. Ruokapöydässä tarjottiin molempia maitoja.

Kun veljen kivut ja oireet eivät kotikonstein hävinneet, turvauduttiin lääkäriltä saatuun antibioottiin. Kuurin jälkeen toipuminen ei edennyt.

Kotipitäjän asukkailla ilmeni samansuuntaisia oireita. Asiaan tartuttiin viranomaisten taholta. Pian Tampereen Kulkutautisairaalan osasto alkoi täyttyä oman kylän hiirilavantautipotilaista.

Potilaaksi meiltäkin määrättiin isä ja veli. Olihan kyse tartuntataudista.

Kun äiti oli jakanut maitoa naapuriinkin, niin alakouluikäinen lapsi oli myös pian potilas. Salmonellat ovat suolistobakteereita ja kyse siis suolistoinfektiosta.

Entä meidän muiden perheenjäsenten kohtalo?

Minulle ja toiselle veljelleni annettiin määräajaksi porttikielto kotiin. Emme olleet juoneet tinkimaitoa. Äiti jäi kotomieheksi.

Hänelle kerrottiin miten katkaistaan tartunta ja kädestä pitäen neuvottiin toiminta- ja siivousohjeet. Testissä me kolme perheenjäsentä todettiin terveeksi.

Äidin tilaamat ruokatarvikkeet kauppias kuljetti portille. Tuolloinkin jo ns. kauppakassipalvelua. Tässä palautuu mieleen lapsuudestakin tuttu kertomus spitaalisista.

Meidän kaikkien mieliala oli alavireinen ja tietämättömyys taudista myllersi mieltä. Salmonella oli meille tuntematon sairaus ja varmaan muillekin. Voidaan puhua endemiasta eli tietyn alueen sairaudesta.

Sairaalassa potilaiden hoito perustui hyvään, ravitsevaan ruokaan, lepoon ja ulkoiluun. Näsinneulan liepeillä hylkeiden ruokailuhetket tulivat hyvinkin tutuksi ja mitä uusia temppuja eläimet olivat oppineet. Niitä veitikoita seuratessa arjen murheet unohtuivat hetkeksi. Oli aikaa keskustella ja tutustua saman kylän väkeen. Heitä oli muistaakseni yli 30 samasssa sairaalassa. Verovaroin kylän potilaat hoidettiin Tampereella.

Isällä vierähti pari viikkoa potilaana, mutta veljellä kaksi kuukautta. Hänen saamansa antibiootti aiheutti pitkittyneen sairaalajakson. Ilmeisesti sen aikaiset tiedot olivat puutteelliset tällaisesta epidemiasta. Erilaiset oireilut saattavat seurata vuosia tervehtynyttä potilasta. Nykyisin uusia, tehokkaita lääkkeitä kehitetään koko ajan.

Mutkia matkaan.

Veljeni piti osallistua matematiikan lopputenttiin juuri sairastelunsa aikaan. Jos hän ei olisi saanut lupaa osallistua tuohon tenttipäivään, niin seuraava mahdollisuus vuoden kuluttua. Ylilääkäri vihdoin myönsi osallistumisluvanluvan tietyin ehdoin.

Veljelle painotettiin mitä kaikkea tulee välttää. Ei yleiseen WC, ei ravintolaan, ei sitä eikä tätä. Kaikki ihan ymmärrettäviä asioita, mutta vaikea noudattaa.

Isä kiiruhti naapurikunnan asemalle eväskassinsa kanssa. Junan pysähdyttyä hetkeksi väliasemalla, kassi sujahti pojan käteen ja matka jatkui yliopistokaupunkiin.

Tällaisessa mielentilassa, paineessa, kokelas onnistui tentissään ja paperit olivat pian totta ja unelma täyttynyt. Potilasaika jatkui sairaalassa erilaisten tutkimusten merkeissä, sillä vatsakivut jatkuivat ja epämääriset tuntemukset.

Minullakin oli vaikeaa, koska koko ajan mielessä pyöri tämä tuntematon sairaus. En pystynyt pitämään äidinkielen tunnilla määrättyä puhetta: aamuhartaus, koska välillä itkeä tirauttelin, ajatuksetkaan eivät pysyneet koossa miettiessäni onko tauti kuolemaksi. Informaatio infektiosta oli vähäistä ja samoin elämänkokemukseni.

Mikrobiologian luennoilla juuri tuolloin käsiteltiin mikrobeja: homeet, hiivat, bakteerit, virukset yms. jotka sinänsä olivat hyvinkin mielenkiintoisia. Kuuntelin tarkasti etenkin salmonelloja käsiteltäessä, jonka eräs muoto on juuri tuo hiirilavantauti eli Salmonella thyfimurium.

Huomasin miten antoisa ja hyödyllinen oppiaine mikrobiologia on teoreettisesti ja käytännön kokein. Mikroskooppi on oiva oppimisväline.

Myöhemmin talousopettajan työssäni kolmeen ”opetuslapseeni” tarttui tuo hiirilavantauti. Ravintotalousosaston aloittavat oppilaat ja opettajat antavat lakisääteisen vaadittavan ulostenäytteen, koska on kyse elintarvikealasta.

Muutamalla oppilaalla havaittiin myöhemmin tuo tauti, jolloin oli pysyttävä karanteenissa ja poissaoloja kertyi tunti jos toinenkin. Tuo kielto oli raskasta aikaa ns. poispääseville oppilaille, sillä vaarana oli ylittää poissaolotuntien enimmäismäärä. Niitä koulussamme seurattiin tiukasti.

Jos tavoitteita ei saavutettu, jäi päättötodistus haaveeksi. Syksyllä oppilas jatkoi ns. ylipalvelua, kunnes puuttuvat tunnit oli korvattu.

Neuvottelimme terveydenhoitohenkilökunnan kanssa miten tunnollisille oppilaille voisimme jotenkin järjestää opetusta. Teoriatuntien osalta toimittiin niin, että pulpetit desinfioitiin usein ja sairaat pysyttelivät omilla paikoillaan, ruoka tuotiin kertakäyttöastioissa luokkaan, yksi WC varattuna vain näiden oppilaiden käyttöön. Käytännöntöiden aikana oppilaille löytyi hyödyllisiä kirjallisia tehtäviä ja ikkunamaalauksia vuodenaikojen mukaan. Kuuluihan nekin opetusohjelmaan.

Sairastavilta oppilailta kiellettiin opetukseen sisältyvät keittiötyöt, päiväkotiharjoittelu, pyykinpesu jälkikäsittelyineen. Yritin keksiä heille vaikka mitä korvaavaa työtä, jotta heidän koulunkäynnin jatkuvuus turvattiin. Koko luokka tiedosti tilanteen. Hygieniaa korostettiin päivittäin sanoin ja tekstein. Opetussuunnitelmassa oli runsaasti alan erikoisaineita, joiden opettamisesta vastasin. Hyvän tahdon ja joustavuuden myötä onnistuimme!

Eräällä oppilaalla oli vahva tavoite jatkaa lastenhoitajaksi. Hänellä oli jo parivuotinen, monipuolinen päiväkotiapulaistutkinto. Tämä salmonella esti hakeutumisen jatkokoulutukseen. Yritin lohduttaa, että taudista voi selviytyäkin. Joskus kyllä joku voi jäädä taudinkantajaksi.

Myöhemmin nuori nainen iloisena kertoi, että häneltä leikkauksessa poistettiin sisäelimeen koteloitunut ”pöpö” ja nyt terveen paperit. Ilonkyyneleitä vuolaana virtasi! Hän on nyt unelmatyössään ja jatko-opinto lastentarhaopettaja- tutkintokin saattaa olla saavutettuna niin kuin monilla linjani kasvateilla.

Toisen oppilaan äiti menetti ansiotyönsä, kun perhepäivähoitajan työ kotona päättyi heti tytön saatua salmonellatartunta. Kaikki kolme ”kasvattilastani” tervehtyivät. Kiitollisia olemme!

Mikäli ruokatalousalan opettaja sairastuu salmonellaan, hänen pitää antaa useita peräkkäisiä puhtaita näytteitä. Näytteiden tuloksia odotellessa kuluukin useita viikkoja. Kalliiksi työnantajalle tulee sijaisen palkkaaminen, jos kaikki ei sujukaan toiveiden mukaisesti. Keittöön ei ole asiaa ennen puhtaita papereita. Joskus voi joutua jättämään koko kutsumusammatinkin.

Tuskaisia, ahdistavia hetkiä on koettu maatilalla, kun oli luovuttava tuotantoeläimistä ja elinkeinosta.

SAKU:n kulttuurikilpailut järjestävässä ammattikoulussa todettiin salmonellaa. Sadoittain kilpailevia nuoria eri puolilta Suomea osallistui esittämään taitojaan. Ennen matkaamme pidin palopuheen osallistuville oppilaille ja keskenämme käytimme vain ”nella- sanaa”. Linja-autollinen oppilaitamme säästyi tartunnalta, kun tiesimme miten välttyä vaaralta. Kurinpito ja tiukka sääntöjen noudattaminen kannatti.

Palasimme terveenä mitaleineen, monenlaisine kokemuksineen onnistuneelta kilpailureissulta.

Olisi hyvä hallita mikrobiologian alkeet. Asioita saattaa olla vaikea ymmärtää, kun paljain silmin ”pöpöjä” ei näe konkreettisesti, paitsi jos leipä tai marjahillo ovat homeessa tai maku kamala.

Olkaamme varovaisia, jotta vältymme suurelta tuholta! Käsienpesusta, kaikenlaisista varotoimenpiteistä on muistutettava jatkuvasti.

Nyt myös koronapandemian aikana on jokaisen oltava varovainen ja suostuttava noudattamaan ohjeita. Eri tavoin suojautuen huomioimme toiset ja itsemme pysyäksemme terveenä. Suojaa itsesi ja läheisesi!

”Therese”

 

 

 

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.