Isäni oli seppä! Hän joutui tekemään paljon sellaista, mitä muut eivät osanneet. Ehkäpä siinä oli malli meille pojille!

Kaikki me veljekset teimme omin käsin monenmoista remeonttia ja askaretta.

Tämä autojen korjaus ja huolto olivat ihan luonnollista puuhaa. Ei tullut mieleenkään viedä autoa korjattavaksi johonkin, jos vain riittävät ja sopivat työkalut oli itsellä.

Niinpä autoilla tuli ajettuakin aivan käsittämättömiä kilometrimääriä. Kaikki kirjattiin muistiin ja siihen väliin sitten huollot ja niiden kustannukset.

Tässä kuvassa vaihtuu moottorin kannentiiviste uuteen. Ja taas oli monta sataatuhatta kilometriä edessä.

Myös vanhin poikani oli ja on todellinen remonttimies. Hän kokosi romutetuista autonosista itselleen oman auton jo ennen kuin täytti 18 vuotta. Ei siinä mutteria ja pulttiakaan jäänyt kääntämättä. Ja monta vuotta vierähti autotallissa!

Haluan verrata autonkorjausta musiikinopiskeluun! Peräänantamatonta ja uhrautuvaa ahertamista. Moni mukava hetki ja harrastus sai antaa tilaa. Omat heikkoudet ja huonot asiat oli vaan tunnustettava ja vaikeudet oli voitettava. Koko ajan avautui uusia , yllättäviä asioita elämästä ja itsestä. Ja jos ei oppinut tai onnistunut - oli aloitettava alusta! Uudestaan! Jos ei tullut siltikään priimaa, oli tyydyttävä siihen mitä sai aikaan. Minä opettelin pikkupoikana nöyryyttä niin, että menin katsomaan erään uskovan mummun ryppyisiä kasvoja. ”Jokainen uurre noissa kasvoissa on puhdasta rakkautta ja viisautta”, sanoi äitini minulle, kun palasin oppimatkaltani tuon mummon luota.

Urpo Vuorenoja

_______

Millaiset taidot ja työt ovat nykyään unohtuneet? Millaista oli ennen nykyteknologiaa? Kuinka silloin asiat tehtiin?

Haluaisimme kuulla kokemuksiasi kirjoitettuna ja mieluusti kuvien kera. Voit lähettää aineiston liiton toimistoon sähköpostitse:  **@**