Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Ohjelmasarja radion historiasta. Kerro kokemuksesi.

Päivi Kyyrö on tekemässä radio-ohjelmasarjaa radion historiasta. Hän ottaa vastaan tarinoita ja kokemuksia radioon liittyen. Muistatko jotakin tähtihetkiä, kriisihetkiä vaikka sota-ajan kokemuksia, mitä tahansa radion ... Lue lisää

Teemavuosi 2022: Laulun aika-teemavuosi kutsuu laulamaan ja lausumaan

Teemana vuonna 2022 on Laulun aika.  Lue lisää

Liiton syyskokous ja syysjuhla Kuopiossa, Kallaveden kirkossa, pe 22.10.2021

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa perjantaina 22.10.2021. Paikka: Kallaveden kirkko, Rauhalahdentie 21, 70780 Kuopio Lue lisää

Ihmisen suuruus ilmenee tavassa kohdella lähimmäisiään

Julkaistu Kristillisen Eläkeliiton sivuilla 9.9.2021 Lue lisää

Lähimmäispalvelun koulutusta tarjolla Kuopiossa to 21.10. klo 12.30 - 17

Lähimmäispalvelukoulutustilaisuus järjestetään Kuopiossa torstaina 21.10. klo 12.30 - 17 Lue lisää

Kristillisen Eläkeliiton tilaisuuksia vuonna 2022

Järjestö-/toimintapäivät 17.-18.8.2022 Kiponniemessä Päivillä tarjotaan koulutusta ja vertaistukea vastuunkantajille ja muille jäsenille. Lue lisää

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla

Kaksi kynttilää ja koivusta tehty kynttilänjalka

Teksti ja kuva: Riitta Viirret
Julkaistu 16.11.2020

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla

Itsenäisyyspäivän vietto 60-luvulla on piirtynyt mieleeni monin tavoin. Tuolloin talvet olivat kylmiä ja lumisia. Muistan, kun kahlasimme isäni kanssa hangessa polvia myöten mennäksemme nostamaan Suomen lipun tankoon. Sormet olivat pakkasen kohmettamat, ja lipputangon köyden solmujen kanssa oli täysi tekeminen. Niin vain saimme lipun salkoon ja aloimme valmistautua itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa sankarihaudoilla käynti, jonne mentiin kulkueena. Isäni oli mukana lippulinnassa kantamassa sotainvalidien lippua. Seppeleenlaskun yhteydessä laulettiin virsi Jumala ompi linnamme. Aina tuon virren kuullessani mieleeni palautuu muisto lapsuuteni sankarihaudoilta. Olin jotenkin aavistavinani, miltä suomalaisista oli tuntunut sodan kynnyksellä. Pelko isänmaan puolesta oli käsinkosketeltava.

Illan hämärtyessä paras oli edessä: itsenäisyyspäiväkynttilöiden sytyttäminen rintamamiestalon ikkunoille. Juuri tuota iltaa varten isäni oli tehnyt puolitetuista koivuhaloista kynttilänjalat, joihin hän oli kaivertanut kolot kahta kynttilää varten. Joka ikkunalle laitettiin koivuhalkoinen kynttilänalusta kaksine steariinikynttilöineen. Sain yhdessä vanhempieni kanssa sytyttää kynttilät kello kuuden aikaan. Huoneiden muut valot oli sammutettu, ja himmeä kynttilänvalo heijastui tuohirunkoista kynttilänjaloista. Oli juhlallinen olo: itsenäisyys oli saavutettu ja pystytty säilyttämään vaikeissa olosuhteissa ja nyt sitä kunnioitettiin sytyttämällä kaksi kynttilää joka ikkunalle.

Kello kahdeksan aikaan oli palattava kylmään todellisuuteen ja sammutettava kynttilät. Kuinka suruissani olin, kun isä vei ihanat koivuhalkoiset kynttilänjalat takaisin kellariin, josta ne otettiin esille vasta seuraavan vuoden itsenäisyyspäivänä. Nuo vaatimattomat tuohipäällysteiset kynttilänjalat ovat kauneimmat mitä tiedän; mitkään hopeiset kynttilänjalat eivät vedä vertoja niille. Samalla ne symbolisoivat pelkistetysti Suomen luontoa ja niitä olosuhteita, joissa Suomen itsenäisyys säilytettiin.

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.