Union of the Christian Pensioners
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.
Jes. 26:19 | Elämänkaaria ja kuvamuistoja sadan vuoden ajalta, Lohjan pääkirjastossa 3.-30.10. |
 | Tiesitkö, että eläkeläisenä voit hakea tuetulle lomalle? Tuettuja lomia järjestäviä tahoja on monia, ja tässä niistä muutamia. Voit tutustua hakuehtoihin ja hakemiseen lisää kunkin tahon nettisivulta. Lue lisää |
 | KRELLIn syyskokous ja -juhla pe 10.11.2023 Lappeenrannassa KRELLIn syyskokous ja syysjuhla perjantaina 10.11.2023. Sammonlahden kirkossa, Hietakallionkatu 7, 53850 LAPPEENRANTA. Lue lisää |
 | Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa |
 | Paneelikeskustelu 4.10. Tämän päivän ikäihmisten hyvän elämän edellytyksiä Paneelikeskustelua on mahdollisuus seurata livelähetyksenä Lohjan kaupunginkirjaston kanavalla: Lue lisää |
 | Maksuttomia webinaareja senioreille -Ikäinstituutti Ikäinstituutti järjestää syksyn aikana maksuttomia webinaareja senioreille. Lue lisää |
Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla
Teksti ja kuva: Riitta Viirret
Julkaistu 16.11.2020
Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla
Itsenäisyyspäivän vietto 60-luvulla on piirtynyt mieleeni monin tavoin. Tuolloin talvet olivat kylmiä ja lumisia. Muistan, kun kahlasimme isäni kanssa hangessa polvia myöten mennäksemme nostamaan Suomen lipun tankoon. Sormet olivat pakkasen kohmettamat, ja lipputangon köyden solmujen kanssa oli täysi tekeminen. Niin vain saimme lipun salkoon ja aloimme valmistautua itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa sankarihaudoilla käynti, jonne mentiin kulkueena. Isäni oli mukana lippulinnassa kantamassa sotainvalidien lippua. Seppeleenlaskun yhteydessä laulettiin virsi Jumala ompi linnamme. Aina tuon virren kuullessani mieleeni palautuu muisto lapsuuteni sankarihaudoilta. Olin jotenkin aavistavinani, miltä suomalaisista oli tuntunut sodan kynnyksellä. Pelko isänmaan puolesta oli käsinkosketeltava.
Illan hämärtyessä paras oli edessä: itsenäisyyspäiväkynttilöiden sytyttäminen rintamamiestalon ikkunoille. Juuri tuota iltaa varten isäni oli tehnyt puolitetuista koivuhaloista kynttilänjalat, joihin hän oli kaivertanut kolot kahta kynttilää varten. Joka ikkunalle laitettiin koivuhalkoinen kynttilänalusta kaksine steariinikynttilöineen. Sain yhdessä vanhempieni kanssa sytyttää kynttilät kello kuuden aikaan. Huoneiden muut valot oli sammutettu, ja himmeä kynttilänvalo heijastui tuohirunkoista kynttilänjaloista. Oli juhlallinen olo: itsenäisyys oli saavutettu ja pystytty säilyttämään vaikeissa olosuhteissa ja nyt sitä kunnioitettiin sytyttämällä kaksi kynttilää joka ikkunalle.
Kello kahdeksan aikaan oli palattava kylmään todellisuuteen ja sammutettava kynttilät. Kuinka suruissani olin, kun isä vei ihanat koivuhalkoiset kynttilänjalat takaisin kellariin, josta ne otettiin esille vasta seuraavan vuoden itsenäisyyspäivänä. Nuo vaatimattomat tuohipäällysteiset kynttilänjalat ovat kauneimmat mitä tiedän; mitkään hopeiset kynttilänjalat eivät vedä vertoja niille. Samalla ne symbolisoivat pelkistetysti Suomen luontoa ja niitä olosuhteita, joissa Suomen itsenäisyys säilytettiin.