Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Ulkoillaan yhdessä -haasteen voitti Liikkujat-ryhmä Kiteeltä

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Ulkoillaan yhdessä- haasteessa liitto kutsui jäseniä muodostamaan 3-5- ... Lue lisää

Juhannusmuistoja vuosien varrelta

Therese Lue lisää

On tulossa hyvä marjakesä. Ahomansikoitakin löytyy jo!

On tulossa hyvä marjakesä. Mustikka ja puolukka kukkivat hyvin. Ahomansikoitakin löytyy ja on jo osa kypsiä. Irja poimimassa maistiaisia. Kuva: Heimo Ujala Lue lisää

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa, Kallaveden kirkossa, pe 22.10.2021

Liiton syyskokous pidetään Kuopiossa perjantaina 22.10.2021. Paikka: Kallaveden kirkko, Kuopio Lue lisää

Kristillisen Eläkeliiton järjestöpäivät Kiponniemessä 31.8.-1.9. 2021

Järjestöpäivät aloitetaan lounaalla 31.8. ja päätetään 1.9. päivälliseen. Lue lisää

Ystäväpysäkki 2021 - ajatuksia ja kokemuksia KUUNTELE

Ystäväpysäkillä ihmiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan muunmuassa liikunnan ilosta, lähimmäisten kohtaamisesta, eläkkeelle jäämisestä ja antoisasta yhdistystoiminnasta. Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla

Kaksi kynttilää ja koivusta tehty kynttilänjalka

Teksti ja kuva: Riitta Viirret
Julkaistu 16.11.2020

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla

Itsenäisyyspäivän vietto 60-luvulla on piirtynyt mieleeni monin tavoin. Tuolloin talvet olivat kylmiä ja lumisia. Muistan, kun kahlasimme isäni kanssa hangessa polvia myöten mennäksemme nostamaan Suomen lipun tankoon. Sormet olivat pakkasen kohmettamat, ja lipputangon köyden solmujen kanssa oli täysi tekeminen. Niin vain saimme lipun salkoon ja aloimme valmistautua itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa sankarihaudoilla käynti, jonne mentiin kulkueena. Isäni oli mukana lippulinnassa kantamassa sotainvalidien lippua. Seppeleenlaskun yhteydessä laulettiin virsi Jumala ompi linnamme. Aina tuon virren kuullessani mieleeni palautuu muisto lapsuuteni sankarihaudoilta. Olin jotenkin aavistavinani, miltä suomalaisista oli tuntunut sodan kynnyksellä. Pelko isänmaan puolesta oli käsinkosketeltava.

Illan hämärtyessä paras oli edessä: itsenäisyyspäiväkynttilöiden sytyttäminen rintamamiestalon ikkunoille. Juuri tuota iltaa varten isäni oli tehnyt puolitetuista koivuhaloista kynttilänjalat, joihin hän oli kaivertanut kolot kahta kynttilää varten. Joka ikkunalle laitettiin koivuhalkoinen kynttilänalusta kaksine steariinikynttilöineen. Sain yhdessä vanhempieni kanssa sytyttää kynttilät kello kuuden aikaan. Huoneiden muut valot oli sammutettu, ja himmeä kynttilänvalo heijastui tuohirunkoista kynttilänjaloista. Oli juhlallinen olo: itsenäisyys oli saavutettu ja pystytty säilyttämään vaikeissa olosuhteissa ja nyt sitä kunnioitettiin sytyttämällä kaksi kynttilää joka ikkunalle.

Kello kahdeksan aikaan oli palattava kylmään todellisuuteen ja sammutettava kynttilät. Kuinka suruissani olin, kun isä vei ihanat koivuhalkoiset kynttilänjalat takaisin kellariin, josta ne otettiin esille vasta seuraavan vuoden itsenäisyyspäivänä. Nuo vaatimattomat tuohipäällysteiset kynttilänjalat ovat kauneimmat mitä tiedän; mitkään hopeiset kynttilänjalat eivät vedä vertoja niille. Samalla ne symbolisoivat pelkistetysti Suomen luontoa ja niitä olosuhteita, joissa Suomen itsenäisyys säilytettiin.

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.