Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Toimintapäivät Kiponniemessä 2.-3.9.2024 - Tule mukaan!

Tule mukaan KRELLIn toimintapäiville 2.-3.9.2024 Kiponniemen toimintakeskukseen (Kiponniementie 84, Jyväskylä)  Lue lisää

Ruoka-apua tarjolla. Ruoka-apu.fi -sivustolla voit etsiä lähimmät jakelupaikat

Vuonna 2020 eläkeläisistä 13,6 prosenttia oli pienituloisia. Huoli rahan riittämisestä on todellisuutta monelle. Koko väestöstä 10,4 prosenttia pelkää, että rahat eivät riitä ruokaan. Lue lisää

Millaisia asioita vanhetessa on hyvä huomioida? Mistä tietoa?

Kaipaatko koottua tietoa ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä koskevista aiheista? Lue lisää

Teemavuosi 2024 ”Muista minut” kutsuu kohtaamaan lähimmäisiä

Ideoita teemavuoteen Lue lisää

KRELLIn vuosikokous ja kevätjuhla Joensuussa 23.5.2024 - Ilmoittaudu mukaan

KRELLIn vuosikokous ja kevätjuhla pidetään torstaina 23.5.2024 Joensuussa, Rantakylän kirkossa (Rantakylänkatu 2, Joensuu). Lue lisää

Minä muistan sinut - ystäväni: Terttu - uskollinen ystävä

Terttu - uskollinen ystävä. Olit meren rannalta, kalastajaperheen lapsikatraan tytöistä vanhin. Osasi oli jo hakea omaa leipäpuuta. Menit Noormarkkuun Ahlströmin virkamiehen perheen kotiapulaiseksi. Niinpä menin minäkin. Olin ... Lue lisää

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla, Riitta Viirret

Kaksi kynttilää ja koivusta tehty kynttilänjalka

Teksti ja kuva: Riitta Viirret
Julkaistu 16.11.2020

Itsenäisyyspäivän viettoa 60-luvulla

Itsenäisyyspäivän vietto 60-luvulla on piirtynyt mieleeni monin tavoin. Tuolloin talvet olivat kylmiä ja lumisia. Muistan, kun kahlasimme isäni kanssa hangessa polvia myöten mennäksemme nostamaan Suomen lipun tankoon. Sormet olivat pakkasen kohmettamat, ja lipputangon köyden solmujen kanssa oli täysi tekeminen. Niin vain saimme lipun salkoon ja aloimme valmistautua itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa sankarihaudoilla käynti, jonne mentiin kulkueena. Isäni oli mukana lippulinnassa kantamassa sotainvalidien lippua. Seppeleenlaskun yhteydessä laulettiin virsi Jumala ompi linnamme. Aina tuon virren kuullessani mieleeni palautuu muisto lapsuuteni sankarihaudoilta. Olin jotenkin aavistavinani, miltä suomalaisista oli tuntunut sodan kynnyksellä. Pelko isänmaan puolesta oli käsinkosketeltava.

Illan hämärtyessä paras oli edessä: itsenäisyyspäiväkynttilöiden sytyttäminen rintamamiestalon ikkunoille. Juuri tuota iltaa varten isäni oli tehnyt puolitetuista koivuhaloista kynttilänjalat, joihin hän oli kaivertanut kolot kahta kynttilää varten. Joka ikkunalle laitettiin koivuhalkoinen kynttilänalusta kaksine steariinikynttilöineen. Sain yhdessä vanhempieni kanssa sytyttää kynttilät kello kuuden aikaan. Huoneiden muut valot oli sammutettu, ja himmeä kynttilänvalo heijastui tuohirunkoista kynttilänjaloista. Oli juhlallinen olo: itsenäisyys oli saavutettu ja pystytty säilyttämään vaikeissa olosuhteissa ja nyt sitä kunnioitettiin sytyttämällä kaksi kynttilää joka ikkunalle.

Kello kahdeksan aikaan oli palattava kylmään todellisuuteen ja sammutettava kynttilät. Kuinka suruissani olin, kun isä vei ihanat koivuhalkoiset kynttilänjalat takaisin kellariin, josta ne otettiin esille vasta seuraavan vuoden itsenäisyyspäivänä. Nuo vaatimattomat tuohipäällysteiset kynttilänjalat ovat kauneimmat mitä tiedän; mitkään hopeiset kynttilänjalat eivät vedä vertoja niille. Samalla ne symbolisoivat pelkistetysti Suomen luontoa ja niitä olosuhteita, joissa Suomen itsenäisyys säilytettiin.

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.