Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Kristillinen Eläkeliitto haastateltavana Radio Dein Herätys-aamuohjelmassa.

Kristillisen Eläkeliiton toiminnanjohtaja Päivi Kyyrö ja järjestökoordinaattori Hanna Forsgrén-Autio kävivät 19.4.2021 Radio Dein #herätys! -aamuohjelmassa kertomassa ikäihmisten ja liiton kuulumisista. Voit kuunnella tallenteen ... Lue lisää

"Arki pitää saada kimaltamaan", tuumailee hymymummo Eila.

Teksti: Hanna Forsgrén-Autio Kuva: Päivi Kyyrö Lue lisää

Ystäväpysäkki 2021 - ajatuksia ja kokemuksia KUUNTELE

Ystäväpysäkillä ihmiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan muunmuassa liikunnan ilosta, lähimmäisten kohtaamisesta, eläkkeelle jäämisestä ja antoisasta yhdistystoiminnasta. Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Liiton vuosikokous Länsi-Porin kirkossa 20.5.2021 klo 12

Kristillisen Eläkeliiton vuosikokous pidetään torstaina 20.5. 2021 klo 12 Länsi-Porin kirkossa, Liikastentie 28, 28610 Pori Lue lisää

Muistoja lapsuudesta: Ensimmäinen kirkkomatkani

hevosilla joulukirkkoon

Kuva: Urpo Vuorenoja

Muistoja lapsuudesta: Ensimmäinen kirkkomatkani

Teksti: Maire Lyytinen

Ensimmäinen kirkkomatkani on jäänyt erikoisesti mieleen. Olin silloin hyvin pieni tyttö, ehkä 3-4 vuotias. Menomatkaa en muista, matkaa Lapinlahden kirkolle en muista, ehkä nukuin matkan aikana. Kirkon sivuoven eteisessä heräsin. Istuin isäni sylissä, sen muistan. Isä halusi, että mentäisiin ylös lehterille, mutta äitini ehdotti, että olisi hyvä jäädä alas.

No, äitini toive toteutui ja menimme istumaan kirkon penkkiin, tai vanhempani kävivät istumaan. Minä halusin seisoa penkillä. Enhän istuessa olisi nähnyt mitään ja minähän halusin nähdä.

Katselin ihan ujostelematta ympärilleni. Ensimmäinen huomioni kiintyi moniin kynttilöihin, joita kirkossa oli. Niitä oli kaikkialla, eikä vain kattokruunuissa.
Ihmiset olivat pukeutuneet tummiin vaatteisiin ja monilla oli mustat huivit päissään.

Seuraavaksi muistan virsien veisuun. Huomioni kiintyi sivupenkillä istuviin mummuihin. Siinä istui kolme- neljä mustapukuista mummua ja he lauloi virttä. Kun virsi oli loppunut, niin totesin että mummut vain jatkoivat laulamista. Virsikirjat heillä oli käsissään ja huulet liikkuvat.
Miksi he jatkoivat veisaamista?
Hetken mietin. Sitten oivalsin, että mummut olivat jostain syystä laulaneet liian hitaasti ja näin jääneet jälkeen muista. Nyt heidän oli otettava toiset kiinni! Muistan, kuinka säälin tunne valtasi mielen katsellessani heitä. Voi mummu parkoja!

Matkasta kirkolta kotiin en muista mitään. Matkaa meiltä Lapinlahden kirkolle on 25 km, joten miten lie liikuttu talviaikaan. Tämä kirkkomatka jäi jostain syystä elävänä mieleeni.

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.