Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi. Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.
Ps. 86:12–13![]() | Elämänkaaria ja kuvamuistoja sadan vuoden ajalta, Lohjan pääkirjastossa 3.-30.10. |
![]() | Tiesitkö, että eläkeläisenä voit hakea tuetulle lomalle? Tuettuja lomia järjestäviä tahoja on monia, ja tässä niistä muutamia. Voit tutustua hakuehtoihin ja hakemiseen lisää kunkin tahon nettisivulta. Lue lisää |
![]() | KRELLIn syyskokous ja -juhla pe 10.11.2023 Lappeenrannassa KRELLIn syyskokous ja syysjuhla perjantaina 10.11.2023. Sammonlahden kirkossa, Hietakallionkatu 7, 53850 LAPPEENRANTA. Lue lisää |
![]() | Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa |
![]() | Paneelikeskustelu 4.10. Tämän päivän ikäihmisten hyvän elämän edellytyksiä Paneelikeskustelua on mahdollisuus seurata livelähetyksenä Lohjan kaupunginkirjaston kanavalla: Lue lisää |
![]() | Maksuttomia webinaareja senioreille -Ikäinstituutti Ikäinstituutti järjestää syksyn aikana maksuttomia webinaareja senioreille. Lue lisää |
Kuva: Urpo Vuorenoja
Teksti: Maire Lyytinen
Ensimmäinen kirkkomatkani on jäänyt erikoisesti mieleen. Olin silloin hyvin pieni tyttö, ehkä 3-4 vuotias. Menomatkaa en muista, matkaa Lapinlahden kirkolle en muista, ehkä nukuin matkan aikana. Kirkon sivuoven eteisessä heräsin. Istuin isäni sylissä, sen muistan. Isä halusi, että mentäisiin ylös lehterille, mutta äitini ehdotti, että olisi hyvä jäädä alas.
No, äitini toive toteutui ja menimme istumaan kirkon penkkiin, tai vanhempani kävivät istumaan. Minä halusin seisoa penkillä. Enhän istuessa olisi nähnyt mitään ja minähän halusin nähdä.
Katselin ihan ujostelematta ympärilleni. Ensimmäinen huomioni kiintyi moniin kynttilöihin, joita kirkossa oli. Niitä oli kaikkialla, eikä vain kattokruunuissa.
Ihmiset olivat pukeutuneet tummiin vaatteisiin ja monilla oli mustat huivit päissään.
Seuraavaksi muistan virsien veisuun. Huomioni kiintyi sivupenkillä istuviin mummuihin. Siinä istui kolme- neljä mustapukuista mummua ja he lauloi virttä. Kun virsi oli loppunut, niin totesin että mummut vain jatkoivat laulamista. Virsikirjat heillä oli käsissään ja huulet liikkuvat.
Miksi he jatkoivat veisaamista?
Hetken mietin. Sitten oivalsin, että mummut olivat jostain syystä laulaneet liian hitaasti ja näin jääneet jälkeen muista. Nyt heidän oli otettava toiset kiinni! Muistan, kuinka säälin tunne valtasi mielen katsellessani heitä. Voi mummu parkoja!
Matkasta kirkolta kotiin en muista mitään. Matkaa meiltä Lapinlahden kirkolle on 25 km, joten miten lie liikuttu talviaikaan. Tämä kirkkomatka jäi jostain syystä elävänä mieleeni.