Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Toimintapäivät Kiponniemessä 2.-3.9.2024 - Tule mukaan!

Tule mukaan KRELLIn toimintapäiville 2.-3.9.2024 Kiponniemen toimintakeskukseen (Kiponniementie 84, Jyväskylä)  Lue lisää

Ruoka-apua tarjolla. Ruoka-apu.fi -sivustolla voit etsiä lähimmät jakelupaikat

Vuonna 2020 eläkeläisistä 13,6 prosenttia oli pienituloisia. Huoli rahan riittämisestä on todellisuutta monelle. Koko väestöstä 10,4 prosenttia pelkää, että rahat eivät riitä ruokaan. Lue lisää

Keinoja ja materiaaleja kaatumisen ehkäisemiseksi

UKK-instituutilta löydät hyviä materiaaleja kaatumisriskin arvioimiseksi sekä keinoja kaatumisten ehkäisyyn Lue lisää

Teemavuosi 2024 ”Muista minut” kutsuu kohtaamaan lähimmäisiä

Ideoita teemavuoteen Lue lisää

KRELLIn vuosikokous ja kevätjuhla Joensuussa 23.5.2024 - Ilmoittaudu mukaan

KRELLIn vuosikokous ja kevätjuhla pidetään torstaina 23.5.2024 Joensuussa, Rantakylän kirkossa (Rantakylänkatu 2, Joensuu). Lue lisää

Minä muistan sinut - ystäväni: Terttu - uskollinen ystävä

Terttu - uskollinen ystävä. Olit meren rannalta, kalastajaperheen lapsikatraan tytöistä vanhin. Osasi oli jo hakea omaa leipäpuuta. Menit Noormarkkuun Ahlströmin virkamiehen perheen kotiapulaiseksi. Niinpä menin minäkin. Olin ... Lue lisää

Muistoja lapsuudesta: Junamatka Tampereelle

uimapuku ja pyyhe

Kuva: Uimapuku, jossa uimakandidaatin merkki.

Muistoja lapsuudesta: Junamatka Tampereelle

Teksti ja kuva: Terttu Laitinen

Joulunalusajan traditioihin sisältyi meillä junamatka Tampereelle. Tarkoituksena oli suoda myös ahkeralle äidille työrauha ja pieni lepohetkikin.

Kaupungissa tehtiin ensin piipahdus tuttavan luokse äidin lämpimäisten pullan, maustekakun, piparien ja rievän sekä kahvipaketin kera. Joimme tulokahvit hyvin ahtaassa kaksion keittiössä. Oli kiva käyttää vesiklosettia, kun olimme tottuneet maalla ulkohuusiin suvet, talvet.

Menomatkalla uimahalliin poikettiin musiikkiliikkeeseen nuottiostoksille.

Hämeenkadun loppupäässä sijaitsi Stockmannin tavaratalo, jonka katutason suuret ikkunat olivat somistettu lasten iloksi. Silmämme loistivat kirkkaana, kun tonttu kurkisteli milloin mistäkin metsäneläinten joukossa, joulupukki nyökytteli päätään tervehtien meitä, junarata jyskytti omaa reittiään.

Piti irtaantua ja jatkaa uimahalliin.

Pyyhenyytit, uikkarit ja isällä vihta kainalossa valittiin omat osastomme, minä yksin naistenpuolelle.

Ihanaa talvellakin uida ja juosta altaasta välillä kuumaan löylyyn.

Oli mahdollista isoista päätyikkunoista seurata liikennettä, hytiseviä ihmisiä ”Nysseä” onnikkapysäkillä, reippaasti liikkuvia ihmisiä, huurteisia puita. Meillä ilo ylimmillään vain uikkareissa.

Osasin uida sammakkoa, ”kylkimyrää” ja krooliakin kokeilin, välillä selkäuintia ja kelluntaa.

Uimapuvussani oli varhain saatu uimakandidaatin merkki ja voisin kehaista ”hyppyä vaille maisteri”. Vuosittaisia aikaisempia suorituksiani ei hyväksi luettu, kun puuttui se korkealta hyppääminen tai sukeltaminen.

Ajattelin kiivetä kolmen metrin hyppytelineelle. Korkeus hirvitti ja aikansa siinä tuumailin, jahkailin ja pakenin pelokkaana, kunnes takanani kuului miehen jämäkkkä tokaisu: "menetkö vai etkö?" Koin pakottavan tunteen ja silmät sulkien kävelin hätäisesti notkuvan ponnahduslaulun päähän ja hyppäsin pikaisesti nenästä kiinni pitäen. Muut hypyt sujuivat vapautuneesti alimmalta ponnahduslaudalta.

Molskis!

Pukukopilla ei ollut hiustenkuivaajaa, joten pyyhekuivina oli sitten lähdettävä pakkaseen ja rivakasti käveltävä asemalle illan viimeiseen henkilöjunaan. Vilustumisvaara!

Isää varmaan harmitti, kun hän ei ehtinyt keskittyä taidetarvikkeiden antiin eikä viivähtää kauppahallissa leivoskahveilla.

Itsesidottu rutikuiva pajuseppele ja uintimerkki todistuksineen muistuttavat uimataidostani, joita uimakoulun päättyessä promotiossa juhlistettiin 1950- luvulla kravatit kaulassa. Tammiseppelettä olen edelleen vailla.

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.