Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
 Liity jäseneksi tai tilaa Kristelli-jäsenlehti

Voit liittyä jäseneksi Kristillisen Eläkeliiton paikallisyhdistykseen. Tutustu paikallisyhdistyksiin TÄSTÄ Lue lisää

Ulkoillaan yhdessä-haaste 2021

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Lue lisää

Maija Kokkonen loihtii hahmoja neuloen ja virkaten

Maija Kokkonen on Lohjan Seudun kristilliset Eläkeläiset ry:n perustaja ja puheenjohtaja vuodesta 2004. Korona-aika on saanut hänet tekemään käsityönä uniikkeja pehmohahmoja. Lue lisää

Voiko kokoontua vaiko ei? Rajoitukset ja suositukset tammi-toukokuu 2021

Paikallisyhdistyksissä pohditaan tällä hetkellä, voimmeko kokoontua vai emmekö voi. Kokoontumista pohtiessa on tärkeää huomioida ajankohtaiset rajoitukset ja suositukset. Lue lisää

Asiaa edunvalvonnasta: Kuuntele

Kuuntele asiaa edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta. Päivi Kyyrön haastateltavana Tuula Rainto, lakimies ja perustajaosakas Lakiasiaintoimisto Amos oy. Lue lisää

Tärkeitä taitoja: Isäni oli seppä!

Teksti ja kuva: Urpo Vuorenoja Lue lisää

60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille

KRELL-Kokkolan osaston johtokunta (Helena Huhtala, Riitta Viirret, Leena Polso, Raija Norppa ja Auri Rantakari) ja muutamia aktiivisia jäseniä kirjoittivat 60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille Itsenäisyyspäiväksi 2020. Postin ja Veteraaniliittojen Kampanjaan. Lue lisää

Ystävyyspiirustus: Ystävyys 13-vuotiaan Inkerin silmin

Kristillinen Eläkeliitto kutsuu isovanhempia piirtämään ystävyydestä yhdessä lapsenlapsen kanssa. Tämä Ystävyys-piirustus saapui postitse 21.6.2018. Lue lisää

Teemavuosi 2021: Välitän, et ole yksin. Liiton kokoukset 2021.

Kristillisen Eläkeliiton teema vuonna 2021 on Välitän, et ole yksin. Teemavuonna halutaan muunmuassa rohkaista jäsenistöä kohtaamaan erityisesti yksinäisiä. Teemavuonna myös kannustetaan liikkumaan ja ryhtymään ulkoiluystäviksi.  Lue lisää

Taneli Kuusiston kirjoitus lähimmäispalvelusta

Voit lukea lähimmäispalvelukoulutusta käsittelevän kirjoituksen alla olevasta Kristelli-lehdestä no 3/2012 sivulta 14-> Lue lisää

Harjoita muistiasi ja tue niin aivojesi terveyttä

www.muistipuisto.fi Sivusto sisältää aivoterveyttä tukevaa tietoa, tekemistä ja käytännön vinkkejä. Käyttäjä oppii puistossa myös aivojen toimintakykyä edistäviä keinoja. Muistipuisto on kehitetty käyttäjälähtöisesti Miina ... Lue lisää

Haikailua mummolasta

Julkaistu 12.1.2021 Lue lisää

Muistoja lapsuudesta: Junamatka Tampereelle

uimapuku ja pyyhe

Kuva: Uimapuku, jossa uimakandidaatin merkki.

Muistoja lapsuudesta: Junamatka Tampereelle

Teksti ja kuva: Terttu Laitinen

Joulunalusajan traditioihin sisältyi meillä junamatka Tampereelle. Tarkoituksena oli suoda myös ahkeralle äidille työrauha ja pieni lepohetkikin.

Kaupungissa tehtiin ensin piipahdus tuttavan luokse äidin lämpimäisten pullan, maustekakun, piparien ja rievän sekä kahvipaketin kera. Joimme tulokahvit hyvin ahtaassa kaksion keittiössä. Oli kiva käyttää vesiklosettia, kun olimme tottuneet maalla ulkohuusiin suvet, talvet.

Menomatkalla uimahalliin poikettiin musiikkiliikkeeseen nuottiostoksille.

Hämeenkadun loppupäässä sijaitsi Stockmannin tavaratalo, jonka katutason suuret ikkunat olivat somistettu lasten iloksi. Silmämme loistivat kirkkaana, kun tonttu kurkisteli milloin mistäkin metsäneläinten joukossa, joulupukki nyökytteli päätään tervehtien meitä, junarata jyskytti omaa reittiään.

Piti irtaantua ja jatkaa uimahalliin.

Pyyhenyytit, uikkarit ja isällä vihta kainalossa valittiin omat osastomme, minä yksin naistenpuolelle.

Ihanaa talvellakin uida ja juosta altaasta välillä kuumaan löylyyn.

Oli mahdollista isoista päätyikkunoista seurata liikennettä, hytiseviä ihmisiä ”Nysseä” onnikkapysäkillä, reippaasti liikkuvia ihmisiä, huurteisia puita. Meillä ilo ylimmillään vain uikkareissa.

Osasin uida sammakkoa, ”kylkimyrää” ja krooliakin kokeilin, välillä selkäuintia ja kelluntaa.

Uimapuvussani oli varhain saatu uimakandidaatin merkki ja voisin kehaista ”hyppyä vaille maisteri”. Vuosittaisia aikaisempia suorituksiani ei hyväksi luettu, kun puuttui se korkealta hyppääminen tai sukeltaminen.

Ajattelin kiivetä kolmen metrin hyppytelineelle. Korkeus hirvitti ja aikansa siinä tuumailin, jahkailin ja pakenin pelokkaana, kunnes takanani kuului miehen jämäkkkä tokaisu: "menetkö vai etkö?" Koin pakottavan tunteen ja silmät sulkien kävelin hätäisesti notkuvan ponnahduslaulun päähän ja hyppäsin pikaisesti nenästä kiinni pitäen. Muut hypyt sujuivat vapautuneesti alimmalta ponnahduslaudalta.

Molskis!

Pukukopilla ei ollut hiustenkuivaajaa, joten pyyhekuivina oli sitten lähdettävä pakkaseen ja rivakasti käveltävä asemalle illan viimeiseen henkilöjunaan. Vilustumisvaara!

Isää varmaan harmitti, kun hän ei ehtinyt keskittyä taidetarvikkeiden antiin eikä viivähtää kauppahallissa leivoskahveilla.

Itsesidottu rutikuiva pajuseppele ja uintimerkki todistuksineen muistuttavat uimataidostani, joita uimakoulun päättyessä promotiossa juhlistettiin 1950- luvulla kravatit kaulassa. Tammiseppelettä olen edelleen vailla.