Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Laulun aika-tilaisuuksia 2022 - Tule mukaan!

Ajankohta: 11.5.2022 klo 14-16  Lue lisää

Laulun aika on tullut- vihko sisältää 66 laulua. Tilaukset liiton toimistosta

Laulun aika on tullut- lauluvihko sisältää 66 tuttua laulua. Vihko on kooltaan A5-kokoinen ja sisältää laulujen sanat sekä sointumerkit mahdolliselle säestäjälle.  Kokoelman kustantaja on Yhteiskustannus.  Lue lisää

Vuoden 2022 Hymymummo ja -pappa – Irma ja Antero Sala

Teksti ja kuvat: Päivi Kyyrö Julkaistu 7.2.2022 Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Laulun aika Radio Deissä - kuuntele ajatuksia lauluista ja niiden taustoista

Julkaistu liiton sivuilla 15.2.2022 Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Terttu Laitinen kertoo kokemuksistaan Aitoon kotitalouskeskikoulussa 1964-1968

Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Kuuntele ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista

Kuuntele eri ikäisten ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista Kristillisen Eläkeliiton Ystäväpysäkki-radio-ohjelmassa TÄSTÄ Lue lisää

Muistoja lapsuudesta: Junamatka Tampereelle

uimapuku ja pyyhe

Kuva: Uimapuku, jossa uimakandidaatin merkki.

Muistoja lapsuudesta: Junamatka Tampereelle

Teksti ja kuva: Terttu Laitinen

Joulunalusajan traditioihin sisältyi meillä junamatka Tampereelle. Tarkoituksena oli suoda myös ahkeralle äidille työrauha ja pieni lepohetkikin.

Kaupungissa tehtiin ensin piipahdus tuttavan luokse äidin lämpimäisten pullan, maustekakun, piparien ja rievän sekä kahvipaketin kera. Joimme tulokahvit hyvin ahtaassa kaksion keittiössä. Oli kiva käyttää vesiklosettia, kun olimme tottuneet maalla ulkohuusiin suvet, talvet.

Menomatkalla uimahalliin poikettiin musiikkiliikkeeseen nuottiostoksille.

Hämeenkadun loppupäässä sijaitsi Stockmannin tavaratalo, jonka katutason suuret ikkunat olivat somistettu lasten iloksi. Silmämme loistivat kirkkaana, kun tonttu kurkisteli milloin mistäkin metsäneläinten joukossa, joulupukki nyökytteli päätään tervehtien meitä, junarata jyskytti omaa reittiään.

Piti irtaantua ja jatkaa uimahalliin.

Pyyhenyytit, uikkarit ja isällä vihta kainalossa valittiin omat osastomme, minä yksin naistenpuolelle.

Ihanaa talvellakin uida ja juosta altaasta välillä kuumaan löylyyn.

Oli mahdollista isoista päätyikkunoista seurata liikennettä, hytiseviä ihmisiä ”Nysseä” onnikkapysäkillä, reippaasti liikkuvia ihmisiä, huurteisia puita. Meillä ilo ylimmillään vain uikkareissa.

Osasin uida sammakkoa, ”kylkimyrää” ja krooliakin kokeilin, välillä selkäuintia ja kelluntaa.

Uimapuvussani oli varhain saatu uimakandidaatin merkki ja voisin kehaista ”hyppyä vaille maisteri”. Vuosittaisia aikaisempia suorituksiani ei hyväksi luettu, kun puuttui se korkealta hyppääminen tai sukeltaminen.

Ajattelin kiivetä kolmen metrin hyppytelineelle. Korkeus hirvitti ja aikansa siinä tuumailin, jahkailin ja pakenin pelokkaana, kunnes takanani kuului miehen jämäkkkä tokaisu: "menetkö vai etkö?" Koin pakottavan tunteen ja silmät sulkien kävelin hätäisesti notkuvan ponnahduslaulun päähän ja hyppäsin pikaisesti nenästä kiinni pitäen. Muut hypyt sujuivat vapautuneesti alimmalta ponnahduslaudalta.

Molskis!

Pukukopilla ei ollut hiustenkuivaajaa, joten pyyhekuivina oli sitten lähdettävä pakkaseen ja rivakasti käveltävä asemalle illan viimeiseen henkilöjunaan. Vilustumisvaara!

Isää varmaan harmitti, kun hän ei ehtinyt keskittyä taidetarvikkeiden antiin eikä viivähtää kauppahallissa leivoskahveilla.

Itsesidottu rutikuiva pajuseppele ja uintimerkki todistuksineen muistuttavat uimataidostani, joita uimakoulun päättyessä promotiossa juhlistettiin 1950- luvulla kravatit kaulassa. Tammiseppelettä olen edelleen vailla.

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.