Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
 Liity jäseneksi tai tilaa Kristelli-jäsenlehti

Voit liittyä jäseneksi Kristillisen Eläkeliiton paikallisyhdistykseen. Tutustu paikallisyhdistyksiin TÄSTÄ Lue lisää

Ulkoillaan yhdessä-haaste 2021

Kristillisen Eläkeliiton teemavuosi 2021 Välitän, et ole yksin, kutsuu jäseniä liikkumaan yhdessä toisten kanssa ja niin kohtaamaan lähimmäisiä ulkoillen. Lue lisää

Maija Kokkonen loihtii hahmoja neuloen ja virkaten

Maija Kokkonen on Lohjan Seudun kristilliset Eläkeläiset ry:n perustaja ja puheenjohtaja vuodesta 2004. Korona-aika on saanut hänet tekemään käsityönä uniikkeja pehmohahmoja. Lue lisää

Voiko kokoontua vaiko ei? Rajoitukset ja suositukset tammi-toukokuu 2021

Paikallisyhdistyksissä pohditaan tällä hetkellä, voimmeko kokoontua vai emmekö voi. Kokoontumista pohtiessa on tärkeää huomioida ajankohtaiset rajoitukset ja suositukset. Lue lisää

Asiaa edunvalvonnasta: Kuuntele

Kuuntele asiaa edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta. Päivi Kyyrön haastateltavana Tuula Rainto, lakimies ja perustajaosakas Lakiasiaintoimisto Amos oy. Lue lisää

Tärkeitä taitoja: Isäni oli seppä!

Teksti ja kuva: Urpo Vuorenoja Lue lisää

60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille

KRELL-Kokkolan osaston johtokunta (Helena Huhtala, Riitta Viirret, Leena Polso, Raija Norppa ja Auri Rantakari) ja muutamia aktiivisia jäseniä kirjoittivat 60 postikorttia Sotiemme Veteraaneille ja Naisille Itsenäisyyspäiväksi 2020. Postin ja Veteraaniliittojen Kampanjaan. Lue lisää

Ystävyyspiirustus: Ystävyys 13-vuotiaan Inkerin silmin

Kristillinen Eläkeliitto kutsuu isovanhempia piirtämään ystävyydestä yhdessä lapsenlapsen kanssa. Tämä Ystävyys-piirustus saapui postitse 21.6.2018. Lue lisää

Teemavuosi 2021: Välitän, et ole yksin. Liiton kokoukset 2021.

Kristillisen Eläkeliiton teema vuonna 2021 on Välitän, et ole yksin. Teemavuonna halutaan muunmuassa rohkaista jäsenistöä kohtaamaan erityisesti yksinäisiä. Teemavuonna myös kannustetaan liikkumaan ja ryhtymään ulkoiluystäviksi.  Lue lisää

Taneli Kuusiston kirjoitus lähimmäispalvelusta

Voit lukea lähimmäispalvelukoulutusta käsittelevän kirjoituksen alla olevasta Kristelli-lehdestä no 3/2012 sivulta 14-> Lue lisää

Harjoita muistiasi ja tue niin aivojesi terveyttä

www.muistipuisto.fi Sivusto sisältää aivoterveyttä tukevaa tietoa, tekemistä ja käytännön vinkkejä. Käyttäjä oppii puistossa myös aivojen toimintakykyä edistäviä keinoja. Muistipuisto on kehitetty käyttäjälähtöisesti Miina ... Lue lisää

Haikailua mummolasta

Julkaistu 12.1.2021 Lue lisää

Haikailua mummolasta

kahvitarjoilut

Julkaistu 12.1.2021

Haikailua mummolasta

Teksti ja kuva: Terttu Laitinen

Perheessämme oli vilinää ja sosiaalista elämää, mutta kärsimme isovanhempien puutteesta. Onneksi eräs vanhempien tuttavapariskunta tuli läheiseksi ja iloisesta Aino-tädistä tuli eräänlainen ”sijaismummi”.

Sodan jälkeen isällä piti olla kaksi työtä, jotta viisihenkinen perhe tuli taloudellisesti toimeen. Kouluttautuneen kirkkomuusikon palkka oli kehnonlainen ja äiti hoiteli huushollin ja lapset. Sukulaisia ei ollut tukena.

Kotimme lähellä sijaitsi nahkatehdas, josta isä sai lisäansiota noin 8 vuoden aikana. Hän pelkäsi ”tärkeän työkalun”- sormiensa loukkaantumista kiinnittäessään ns. ”nopoja” vuotaan.

Tehdastyössä isä tutustui seurakuntalaisiin sorvin ääressä. Eikö nykyisin pappien koulutukseen sisälly tehdasharjoittelu? Musiikkimiehenä isä taisi olla aikaansa edellä jo 50- luvulla. Pyytäessään työnjohtajalta vapaata isältä kysyttiin kumpi on hänen päätyönsä - tehdas vai seurakunta, kun samanaikaisesti olisi pitänyt osallistua kumpaakin. Oli siinäkin taiteilemista!

Tehdasmiljöön kautta tutustuimme isän työkaveriin varttuneeseen, iloiseen Aino- tätiin. Hänen miehensä työ vei junamatkoille eri paikkakunnille kauppaamaan mustavalkokuvien suurennuksia, jotka värjättiin käsin värikuviksi.

Tällä pariskunnalla oli pikkuruinen asunto. Keittiöön mahtui puuhella, ruokapöytä, muutama tuoli ja senkki, sinkkinen tiskipöytä. Hyllyllä raksutti kello, jossa Aku-Ankka heilutti päätään ja kädet toimivat viisareina. Pikkutytön katse seurasi tiiviisti uutuutta. Pienempi huone vaiko alkovi oli eristetty verholla. Siellä sänky, josta saatiin kahdelle makuupaikka. Ahdasta oli, mutta sopu sijaa antoi.

Monesti lähdimme kävellen tai talvella potkurilla tuon pariskunnan luokse. Meillä oli uunituoreita lämpimäisiä tuliaiseksi.

Aino istahti jakkaralle ja Presidentti-kahvipaketista sujautti paahdetut pavut kahvimyllyyn. Tuttu kahvimyllyn rahina säesti keskustelua ja pian keittiössä leijui tuoreen kahvin tuoksu. Meidän perhe oli tottunut kahvitteluun. Aino kiusasi, että kahvista tulee musta tukka. Mietiskelin tulisiko minullekin, vaaleakutriselle?

Kun olimme välillä yllätysvieraita, emäntä piipahti saman talon leipomon omistajien ovea kolkuttamaan ja palasi ainakin viiden erilaisen leivoksen kanssa. Leivos ja kahvi! Lapsen silmät loistivat jo siitä, että sain itse valita leivoksen. Välillä tassillani oli rapea kanapee, toisinaan voitaikinasarvi, jossa runsaasti pursotettuna kermavaahtoa ehkä hilloakin ja bebe-leivos. Maiskis, maiskis, nami, nami!

Mies oli leikkisä ja pelatessamme poistimme alustalta tikkuja siirtelemällä niitä järkevästi niin, että lauta saadaan tyhjäksi. Kai pelillä nimikin oli. Piti olla nokkela. Setä hauskutti meitä näpäyttäen sormiaan nopeassa tempossa rytmikkäästi pöydällä. Hauskaa sekin. Oppimani taito on vieläkin hyppysissäni.

Löysin albumista kuvan, jossa ilmeisesti vietettiin pariskunnan syntymäpäiviä seurakuntasalissa. Kahvitilaisuuden päätteeksi kesällä koko onnittelijoiden joukko oli kerääntynyt ulos valokuvaan. Pikkutyttönä minäkin kurkistelin aikuisten välissä.

Vastavuoroisesti Ainon perhe poikkesi meillä. Tytär kutsui meidät Hämeestä Keski-Suomeen vihkiäisiin, jossa kotoisissa tunnelmissa isäni toimi kanttorin tehtävissä.

60-luvulla koko perhe olimme tyttären perheessä kyläilemässä. Vanhan isännän toteamuksen mukaan 40- vuoteen ei oltu nähty muuraimia suolla silmänkantamattomiin. Mahtava näky ja kokemus ensikertalaisille. Harmi, että pakastaminen oli silloin harvinainen säilöntätapa. Kotona suuritöinen säilöntäurakka: hillot, mehut menivät hukkaan, kun säilykkeet liian lämpimässä kellarissamme homehtuivat ja ”kävivät”. Sinä kesänä syödessämme lakkaa, hillaa, saimme muurainkiintiömme täyteen. Ahneudesta haittansa, kun kuumekin kohosi.

Kotiseudulla ikääntynyt pariskunta myöhemmin sai asunnon aivan uudesta vanhustentalosta, jossa moderni keittiö ja kunnon huone.

Ystävyys jatkui meidän lasten varttuessa ja poikkesimme tervehtimään pariskuntaa ja myöhemmin Aino-leskeä. Veljeni häissä iäkäs Aino-täti oli kunniavieras niin kuin muissakin juhlissamme.

Vuosia sitten itsenäisyyspäivänä vietettiin hänen 100- vuotissyntymäpäiviään vanhainkodissa. Iloinen ystävämme oli jo harvasanainen, mutta veljeni kysyessä sisarustemme nimiä sankari laukaisi ripeästi ne ikäjärjestyksessä.

Kiitollisena sydämessäni arvokkaat muistot ”sijaismummista” joka eli melko vaatimattomasti, jolla oli sydämen sivistystä ja paljon hiljaista tietoa annettavana. Sananparren mukaan ”Köyhä antaa vähästään, rikas ei anna paljostaankaan”.