Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Laulun aika-tilaisuuksia 2022 - Tule mukaan!

Ajankohta: 11.5.2022 klo 14-16  Lue lisää

Laulun aika on tullut- vihko sisältää 66 laulua. Tilaukset liiton toimistosta

Laulun aika on tullut- lauluvihko sisältää 66 tuttua laulua. Vihko on kooltaan A5-kokoinen ja sisältää laulujen sanat sekä sointumerkit mahdolliselle säestäjälle.  Kokoelman kustantaja on Yhteiskustannus.  Lue lisää

Vuoden 2022 Hymymummo ja -pappa – Irma ja Antero Sala

Teksti ja kuvat: Päivi Kyyrö Julkaistu 7.2.2022 Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Laulun aika Radio Deissä - kuuntele ajatuksia lauluista ja niiden taustoista

Julkaistu liiton sivuilla 15.2.2022 Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Terttu Laitinen kertoo kokemuksistaan Aitoon kotitalouskeskikoulussa 1964-1968

Julkaistu liiton kotisivuilla 17.5.2022 Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Kuuntele ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista

Kuuntele eri ikäisten ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista Kristillisen Eläkeliiton Ystäväpysäkki-radio-ohjelmassa TÄSTÄ Lue lisää

Medianurkka

Kokemuksia seniorina: "Oli vaikeuksia sopeutua eläkeläisen rooliin 50- vuotiaana"

metsämaisema, kalliot

Kokemuksia seniorina

Teksti: nimimerkki Kiltteydestä kipeä

Varttuneemman väen piirissä iloisena ilmoitetaan kuin kammanpiikkejä laskien: enää kuukausi ja sitten olen vapaaherra. Joku toinen huokaisee olevansa virassa vielä kolme vuotta. Kanssasisar mielessään pelkää lähestyvää läksiäispäiväänsä. Suhtautumistapoja on monenlaisia. Eläkeikää lähestyessä kannattaa ennakoida ja suunnitella tulevaa.

Aina ei ole mahdollista saavuttaa virallista eläkeikää, vaan sairaus voi yllättää nuoremmankin työikäisen. Silloin eläkkeelle siirtyminen voi olla melkoinen kriisikin.

On ammatteja, joissa on mahdollisuus jatkaa tiettyyn ikävuoteen, vaikka virallisesti olisi mahdollista jättäytyä tehtävistään. Tungosta ei ole kaikille aloille, joten eläkeläisistä on suuri apu. Halutaan edelleenkin kokeneen taitajan panosta ja perehdyttämällä hänet saadaan seniori ajan tasalle.

60-luvulla, usein jo 14- vuotiaana, työskenneltiin koko koululaisen kolmen kuukauden kesäloman ajan. Niin itsekin toimin kolmen alle kouluikäisen lapsen leikkitätinä kuusi tuntia päivittäin. Seuraavana kesänä jatkoin kunnan leikkikentällä puistotätinä. Leikin, lauloin ja pidin huolta pienistä viran puolesta. Sain tointa ja tuloa sekä minulle tärkeää työkokemusta. Olinhan itse perheen kuopus.

Kouluaikana joka kesäksi oli varhain rohkeasti kysyttävä sopivaa työtä. Omaa rahaa oli käytössä, sillä aika harvoin perheenisä aukaisi kukkaronsa nyörejä.

Jatko-opiskeluakin ajatellen minulla oli jo hieman säästössä, sillä opintolainoja ei pahemmin ollut tarjolla nykyiseen malliin. Jonkun pienen stipendin anoin kunnalta.

Opin ymmärtämään, että ”otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän”.

Oppirahat oli maksettava. Opiskeluvuosieni aikana erilaisia kesälomasijaisuuksia kertyi ennen ammattiini valmistumista. Opin arvostamaan erilaisia ammatteja, työtapoja ja tutustuin erilaisiin ihmisiin. Nämäkin rikastuttivat elämääni.

Vaikka silloinkaan ei raha kasvanut puussa, kivat muistot jäivät mieleeni. Näin hankin vaadittavaa lisäpätevyyttä kutsumusammattiini, olkoon kyse isosta pääkaupungin sairaalan keittiöstä tai ruotsinkielisen kesäsiirtolan emännyydestä. Laitossiivouksen kehdossa VTT:llä Otaniemessä halusin myös kesällä touhuta, jotta ymmärsin mitä on toimia erilaisin konein, laittein, tavoin päiväsiivoojana, kun toiset samanaikaisesti ahkeroivat suunnittelijana työpöydillään. Se oli uutta silloin.

Kutsumusammatissani kyökissä ammatinopettajana aloitin nuorena. Vuosien varrella liian tiuhaan tahtiin nuorelle innokkaalle maikalle annettiin lähes vuosittain uutta ja uutta ainetta opetettavaksi laidasta laitaan kaukana ammattiaineistani.

Alkuun olin hyvin innostunut ja kurssitin jatkuvasti itseäni kesälomillani selviytyäkseni mitä erilaisimmista opetettavista aineista. Painotan, että olin omatoimisesti joutunut hankkimaan tiedot ja taidot vapaa-ajallani. Siis kesälomilla ja tietysti päivittäin opetuksen edetessä. 

Opetusmateriaalin saatavuus oli heikonlaista. Se oli tehtävä itse jaettavaksi, puhumattakaan opetusvideoista. Oli oltava innovatiivinen ja käytettävä se lyhyt päivittäinen levähtämisaika uuden opiskeluun selviytyäkseen seuraavasta 8 tunnin koulupäivästä. Kyse oli ammatinopettamisesta eikä leikkikoulusta. Omat harrastukset ja ystävät oli unohdettava.

Kun opettajan innostukseen lisätään kunnianhimo, selviytymisen paineet, niin olinkin jo sairaslomalainen. Silti yritin kerätä voimia palatakseni virkaani. Lopuksi oli luovuttava. Olisin toivonut empaattista suhtautumista työyhteisöltäni. Tästä uurastuksesta sain saman palkan kuin siitä, johon alun perin olin valmistunut. Koin samalla epäoikeudenmukaisuutta.

Oli vaikeuksia sopeutua eläkeläisen rooliin 50- vuotiaana vasten tahtoani.  Olin lapsena jo haaveillut opettajan työstä ja siihen täysipainoisesti pyrkinyt ja saavuttanut monien karsintojen kautta pätevyyden kutsumusammattiini.  Työstä oli luovuttava.

Mikä pettymys!

Seurasi häpeä.

Mitä kerron kotikylän raitilla vastaantulevalle tuttavalle, ikäiselleni? Olen eläkeläinen. Se riitti.

Tuloni vähenivät ja muutenkin epävarmoissa tunnelmissa oli surullista jatkaa elämääni. Lapsuudenkodissa toisaalta iäkkäät vanhempani kaipasivat tyttären apua poikien vielä toimiessa täyspainoisesti työelämässä.

Osittaisena omaishoitajana koin mielihyvää ollessani avuksi. Yritin luoda vaihtelua, turvallisuutta, molempien vanhempieni kokemaan melko turvattomaan, tosin antoisaankin elämään. Lähipiirimme on hyvin pieni ja monet hyvät ystävät olivat jo kirkkomaassa.  Lopuksi olin molempien vanhempien kuolinvuoteella.

Kokemaani tyhjiötä aloin täyttää kirjoittamalla. Heikoilla tietokonetaidoillani sain kokoon kirjan ja monia muita kirjallisia juttuja.

Erilainen vapaaehtoistyö on ollut lähellä sydäntäni. Sitä opin jo lapsuudessani. Nyt on mahdollista valita, mikä todella ilahduttaa mieltäni ja palauttaisi loppuun palaneen voimia.

Nim. Kiltteydestä kipeä

 

 

 

 

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.