Kalevi Ketolan muistolle  

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani”. Näillä Psalmin 119 jakeen sanoilla saattoivat lähiomaiset rakkaan isän, pappan ja ystävän taivasmatkalle.

Kalevin Ketola oli Sastamalan Kristillisten Eläkeläisten perustajajäsen. Hän oli mukana jo ensimmäisessä tapaamisessa, mikä johti pari vuotta myöhemmin yhdistyksen perustamiseen vuonna 2007. Kalevi toimi yhdistyksemme hallituksessa  ja edustajana Kristillisen liiton Lounais-Suomen piirin kokouksessa vuoteen 2019 asti. Aktiivisena jäsenenä  hän osallistui valtakunnallisiin kokouksiin ja oli mukana kaikilla yhdistyksemme järjestämillä retkillä Venäjälle, Viroon, Ahvenanmaalle ja muualle kotimahan.

Kalevi syntyi 17.7.1925 Masossa. Äiti kuoli vajaa vuosi lapsen syntymästä. Isän avuksi riensivät mummu ja sukulaistädit. Isä solmi uuden avioliiton ja Kalevi sai rakkaan siskon. Kalevi  kävi Korkeanojan koulua. Sodan alkuaikoina nuorimies  osallistui kolmena kesänä ilmavalvontaan Mason Finskanvuoren ilmavalvontatornissa, jota oli itsekin ollut talkoilla pystyttämässä. Armeijaan hän meni vuonna 1943. Sodan jälkeen Kalevi hoiti isänsä kanssa talon töitä. Ahlmanin maamieskoulun ovet avautuivat 1950 ja sen jälkeen Kalevi meni töihin Tampereelle maatalouskauppaan. Takaisin kotikylään hän palasi 1952. 

Kalevi solmi avioliiton Kyllikin kanssa vuonna 1954. Kolmihenkinen perhe muutti vuonna 1959 Masosta Kutalaan, missä pariskunta avasi sekatavarakaupan. Kesäasukkaat toivat vilskettä kylälle ja kauppaan. Kaupanpito päättyi 20 vuotta myöhemmin. Koti säilyi kuitenkin Kutalassa. Masossa jatkui maanviljely ja metsänhoito, mistä Kalevi erityisesti nautti. 

Kalevi Ketolan luottamustoimien lista on mittava. Tehtäviä oli mm. Karkun kunnan, seurakunnan, Säästöpankin, urheiluseurojen, metsästysseuran, Kutalan kyläseuran sekä Marttojen ja Mattien toiminnassa.  Erikoisuutena urheiluseuran luottamustehtävään liittyvä mäkihyppytuomarikurssi, jonka Kalevi suoritti  vuonna 1965. Ellivuoren mäkissuunnitelmat eivät toteutuneet, mutta Kalevi seurasi  aktiivisesti mäkihyppykisoja, joten eivät tuomariopinnot hukkaan menneet.  

Kalevi Ketolan sydäntä lähellä olivat seurakunta ja Sotaveteraanit

Seurakunnan toiminnassa Kalevi Ketola oli aktiivisesti mukana. Karkun seurakunnan luottamustehtävät alkoivat vuonna 1968. Hänet valittiin kirkkohallintokuntaan, jonka puheenjohtajana oli vuodesta 1972.  Vuonna 1971 olivat vuorossa kirkkovaltuuston jäsenyys ja lähetystoimikunnan puheenjohtajuus. Vammalan ev.lut. seurakuntayhtymässä Kalevi Ketola oli Karkun seurakuntaneuvoston jäsenenä vuoteen 2003 ja sen jälkeen Karkun kappelineuvostossa vuoteen 2007.

Kalevi Ketola oli sydämeltään lähetyksen ja diakonian ystävä. Vuonna 1977 alkoi Lähetystori-perinne Vammalassa.  Kyllikki-vaimon valmistamat mehut tekivät kauppansa Karkun seurakunnan myyntikojuissa, joita Kalevi oli aamuvarhaisella pystyttämässä. Leskeksi jäätyään Kalevi päätti jatkaa mehujen valmistamista vaimon ohjeiden mukaisesti. Niinpä torilla nähtiin vuosittain uskollinen mehunkeittäjä itse myyntipöydän takana. Lähetystorilla hän oli myymässä vielä vuonna 2018.  Oman kylän Yhteisvastuukeräyksen  Kalevi hoiti perinteisesti ovelta ovelle -menetelmällä. 

Kalevi Ketola osallistui aktiivisesti Sastamalan Sotaveteraanien toimintaan. Hän oli mukana matkoilla ja juhlatilaisuuksissa. Itsenäisyyspäivänä ja muina juhlapäivinä oli seppeleenlasku Salokunnan sankarihaudalla kunniatehtävä, jota Kalevi ei jättänyt väliin.  

Kalevi Ketolan lapsuudessa mummu ja isä antoivat eväät hengelliseen elämään.  Mummun kanssa tehtiin  Virma-kirkkoveneellä monet kirkkomatkat. Usko Jumalaan vahvistui vaikeuksissa ja antoi elämään ilon hetkiä. 

Kalevin kanssa kanssa kulkiessa, oli vieressä rauhallinen, rehellinen, oikeudenmukainen ja tyytyväinen mies. Aina valmis auttamaan, osallistumaan eri tehtäviin ja jakamaan vastuuta. Virkeä ilme silmäkumassa.  Kiitos Kalevi esimerkistäsi, jonka elämälläsi olet meille antanut. ”Joka aamu on armo uus”  lauloimme yhdessä sairaalavuoteesi äärellä - koronan takia etänä, mutta kuitenkin niin lähellä.

Urpo ja Maiju Vuorenoja