Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Omaishoitoinfo keskiviikkona 8.12.2021 klo 13 liiton toimistolla.

Liiton toimistolla (Arttolantie 1, Helsinki) järjestetään Omaishoitoinfo-tilaisuus ke 8.12. klo 13. Omaishoitoinfon puhujana on Soili Hyvärinen, omaistoiminnan kehittäjä. Ilmoittautumiset 1.12 mennessä **@**  Paikalle mahtuu noin 15 osallistujaa.  Lue lisää

Teemavuosi 2022 Laulun aika, kutsuu laulamaan ja lausumaan

Teemana vuonna 2022 on Laulun aika.  Lue lisää

Joulu sydämellä - Kuuntele muistoja jouluista

Joulu sydämellä -ohjelmassa kuulet joulumuistoja Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa mukana olevilta ihmisiltä. Joulu sydämellä -kalenterin on toimittanut Päivi Kyyrö. Ohjelmia on yhteensä 25, joten joulua voi odottaa ohjelmia kuunnellen. Lue lisää

Ajatuksia hautausmaalla, ”Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot"

Julkaistu 29.11.2021 Lue lisää

Heimo Ujalan ajatuksia armon sanasta

Julkaistu 25.11.2021 Lue lisää

Kristillisen Eläkeliiton tilaisuuksia vuonna 2022

Teemavuosi Laulun aika-tilaisuudet näet kootusti tästä linkistä https://www.krell.fi/2128-laulun-aika-tilaisuuksia-2022 Lue lisää

Medianurkka

Juhannusmuistoja vuosien varrelta

juhannussalko

Therese

Pieni puutarhakävely juhannusaattona kuin koulupuistossa palautti ajatukseni vuosikymmenien taakse. Puutarhan pienet kasvipalstat nimikyltteineen toivat mieleeni oppikouluaikaisen tehtävän kasvienkeruun, tunnistamisen, prässäämisen, laputtamisen ja tenttimisen. Ihania, puhdasvärisiä kukkia perhosineen.

Jatkoin puistikon polkua pitkin niitylle, jossa talkoolaiset edellispäivänä olivat kiinnittäneet pieniä luonnonkukkanippuja, ruusujakin salkoon. Juhannussalon huipulla Suomenlippu hulmusi kertoen keskikesän juhlasta ja yhteisöllisyydestä, jota koronavuonna on kaivattu.

Lapsuuden vaatimattomalle saunamökille pyöräiltiin. Jokaisen perheenjäsenen pyöränsarveen ripustettiin pussukoita. Juomavesikin kuljetettiin hinkissä mukana ja kaikki tarjottava, vaatteita myöden. Välillä luuli olevansa savusaunassa, kun röörit eivät vetäneet ja savupilvi leijui ympäristöön. Makoisat kertalämmitteisen kiukaan löylyt riittivät vieraille ja omalle väellekin. Roskapuulla ja kävyillä pikkuhellalla kiehautettu porokahvi oli juotavissa. Ruokatavaroiden säilytysongelmia koettiin sähköttömässä hirsimökissä.

Saunaa, uintia, soutelua, melontaa, rupattelua kahvikupin ääressä. Verannalta seurattiin kiikaroiden vesilintujen uiskentelua peilityynijärvessä ja lopuksi ihailtiin lumoavaa auringonlaskua.

Oli palattava hiukset märkinä kotiin, koska yöpymispaikat ahtaat. Matkan varrella tanssipaikalta kuului jytkettä haitarimusiikin säestämänä.

Mahtoiko olla häät? Juhannusaattona isä oli soittanut häämarsseja morsiusparin toiveiden mukaan tunnin välein koivuin koristellussa kirkossa. Silloin oli muodissa juhannushäät.

Työnsä vuoksi isä jakoi lapsille vastuuta puunkannosta saunanlämmitykseen. Vedet kannettiin järvestä pataan ja peseytymiseen. Valppaana piti seurata milloin verannalle, saunaoven viereen, ilmestyivät tyhjät muovisangot. Pikkupalvelua. Kiva oli pulahtaa kuumasta saunasta Heinälahteen. Erilaisia uimarien kihkaisuja kantautui laiturilta: voi, miten ihanaa, kylläpä on lämmintä tai hui miten kylmää! Polskuttelua, riemukasta mekkalointia.

Iän karttuessa kotitalousharjoitteluvuonna hieman toisenlaiset traditiot. Kartanoon saapui ostoksille ulkomaalaisia rouvia korit käsivarsillaan. Harjuri palveli asiakkaat täyttäen ostajan toiveet, olkoon kyse uunituoreesta ruislimpusta, erilaisista leivonnaisista tai kananmunista. Satokaudella marjat, hedelmät tekivät kauppansa. Opeteltiin pikkusen saksaakin siinä sivussa. Tuoreus ja nopeus oli valttia.

Suuren helsinkiläissairaalan keittiössä, patojen ääressä, opiskelijana vastasin satojen potilaiden aterioista aamu- ja iltavuorossa. Töiden jälkeen oli ihanan rauhallista kävellä Mannerheimintiellä, jossa ei juuri autoja näkynyt. Katu oli autio. Väki oli paennut luontoon. Juhannusaamuna ratikat eivät liikkuneet kuuden maissa. Hieman ennakkoon arvelutti vastaantulijoiden kunto, mutta ihan rauhallisesti valtasin jalkakäytävän.

Nautinnollista juhannuksen tienoota koin Suomenlahden rannalla ruotsinkielisessä kesäsiirtolassa. Husmorina huolehdin kasvavien lasten päivittäisestä ravinnosta. Esiliinaan pukeutuneena, huivi päässä, hetkeksi keittiötyöstä vapautuneena, potkin jalkapalloa mäntymetsän keskellä hiekkakentällä. Kyllä lapsilla oli lystiä seurata tyyliä.

Eloisat lapset näpertelivät puusta ”kompukan”, jolla pikkumatkan meressä kuskasivat myös henkilökuntaa. Reissun hinnaksi ilmoitettiin muutama penni. Kohdallani palvelun hinta kohosi. Siis painon mukaan määräytyi hinta, kun melominen oli kuulemma työläämpää. Hauskaa meillä oli!

Vihta liittyy saunomiseen. Lapsuuden luvallisten vihdasten hakuretki tehtiin veneellä.  Isä souti ihan liian lähellä liikennöivää vesibussia. Mahtavat laineet pelottivat alle kouluikäisiä. Vilttiä vedettiin kasvoille. Kotipihassa sitten vihta/vastatalkoot. Joku osasi hienosti taivuttaa koivunoksasta pannan, mutta toiset käyttivät oksien sitomiseen vaatimatonta kumilenkkiä. Valmiit vihdat ripustettiin liiteriin narulle kuivumaan. Talvikautena joka viikko uusi vihta käyttöön ja siinä samalla palautuivat kesämuistot.

Onko vihdan käytöstä luovuttu, kun ei torimyynnissäkään niitä näkynyt?

Saunanlauteilla äiti ropsutteli ihoani laulaen: ”Lapsoset ketterät koivuhaasta oksista vihdan taittaa...”

Muistot elävät. Perheessämme on koettu vanhempiemme menetykset juuri suven ollessa kauneimmillaan. ”Sen suven suloisuutta...”

Teksti ja kuva: Therese

Julkaistu 29.6.2021

Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.