Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Laulun aika-tilaisuuksia 2022 - Tule mukaan!

Ajankohta: 11.5.2022 klo 14-16  Lue lisää

Laulun aika on tullut- vihko sisältää 66 laulua. Tilaukset liiton toimistosta

Laulun aika on tullut- lauluvihko sisältää 66 tuttua laulua. Vihko on kooltaan A5-kokoinen ja sisältää laulujen sanat sekä sointumerkit mahdolliselle säestäjälle.  Kokoelman kustantaja on Yhteiskustannus.  Lue lisää

Vuoden 2022 Hymymummo ja -pappa – Irma ja Antero Sala

Teksti ja kuvat: Päivi Kyyrö Julkaistu 7.2.2022 Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Laulun aika Radio Deissä - kuuntele ajatuksia lauluista ja niiden taustoista

Julkaistu liiton sivuilla 15.2.2022 Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Terttu Laitinen kertoo kokemuksistaan Aitoon kotitalouskeskikoulussa 1964-1968

Julkaistu liiton kotisivuilla 17.5.2022 Teksti ja kuva: Terttu Laitinen Lue lisää

Varhaisnuoret isänmaan palvelijoina sodassa - Kuuntele muistoja sota-ajoilta

Talvisodan syttymisestä on kulunut yli 80 vuotta. Alta voit lukea kirjoituksia sotamuistoista. Sotamuistoja on julkaistu Kristelli-lehdessä 2017 ja lottia koskeva haastattelu Kristelli-lehdessä 2013. Lue lisää

Kuuntele ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista

Kuuntele eri ikäisten ajatuksia vanhuudesta, unelmista ja ihastuksista Kristillisen Eläkeliiton Ystäväpysäkki-radio-ohjelmassa TÄSTÄ Lue lisää

Medianurkka

Surun hetkellä - Kuoleman kohdatessa meistä tulee pieniä ja avuttomia.

hautausmaa kesällä

Julkaistu 15.11.2021

Surun hetkellä

Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen

Lapsuuteni leikkeihin kuului pienen ötökän tai hiirulaisen hautaaminen ”kristillisin” menoin. Vakavailmeisistä lapsista koostunut saattoväki kokoontui pikkulapiolla kaivetun kuopan, leposijan ääreen. Joku kaveriporukasta toimi pappina ja lopuksi väki yhtyi koulussa opittuun Suvivirteen. Sidottu voikukkaseppele koristi kummun.

 

Samassa kanttorilan pihassa oli tuttu näky mustapukuisista surevista, jotka tulivat keskustelemaan hautaukseen liittyvästä musiikista. Hautajaisiin kutsutut lapset leikkivät normaalisti surukodin pihamaalla kuin Lapsen lailla- laulun tekstissä: ”Suo mun, Herra, huolta vailla tehdä matkaa lapsen lailla. ”

 

Omakohtaisesti koettu suru kosketti meitä sisaruksia syvältä, kun menetimme iäkkäät vanhempamme. Kuoleman kohdatessa meistä tulee pieniä ja avuttomia. Silloin näemme, kuinka heikkoja me todellisuudessa olemme.

 

Muistan kuinka isäni kuoltua soitin sairaalan kappelissa harmonilla Suvivirren. Oli juuri vietetty juhannusta ja kesä oli kauneimmillaan. Pari vuotta myöhemmin, noutaessamme äiti-vainajan sairaalasta, lauloin veljeni kanssa itkunsekaisella äänellä suvulle tärkeän vanhan Faltinin virren 275 ”Mä elän laupeudesta”.

 

Isäni hautajaispäivä oli helteinen, tunteikas ja rankka. Muistan, kuinka kävelin hitaasti iäkkään äitini kanssa veljieni ja ystävien kantaman isän valkoisen veteraaniarkun perässä. Samanaikaisesti veisattu mahtava virsi toi lohtua:”Siell´kaunis kannel soi. He veisaa virttä uutta” . Loppusoittona oli veteraanille sopiva Narvan marssi, jota isäkin oli niin monesti soittanut sodan kauhut kokeneille. Suvisena lauantaina vuonna 2004 äidin siunaustilaisuuden päätösmusiikiksi valitsemamme Sulo Salosen partita koraalista virrestä 620 Sen suven suloisuutta kaikuu edelleen korvissani.

 

Haudalla oli vaikea jättää viimeinen tervehdys ja seurata katseella arkun katoamista haudan lepoon. ”Sun haltuus rakas isäni-” lohdutusvirren sain jotenkin päätökseen voimakkaasti nyyhkyttäen.

 

Elisabeth Kubler- Rossin määritelmän mukaan surun vaiheet ovat kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen, joihin me surijat reagoimme eri tavoin, mutta perusrakenne on samankaltainen.

 

Aika parantaa haavat, sanotaan... Ehkä vähitellen sisäinen rauha laskeutuu muistellessa kiitollisina läheisiä, ystäviä, tuttavia, ja miettiessäni heidän merkitystä elämäni varrella ymmärtäjänä, tukijana. Muistot ja muistelut ovat tärkeitä.

Joissakin perheissä suku kokoontuu vuosittain muistelemaan läheistä hänen syntymä- tai kuolinpäivänään.

Perhetuttavamme Marja ja Riitta saapuivat haudalle juhlistamaan ja muistelemaan lauluin, puhein ja kukkasin isäni 100 vuotta syntymästä- hetkeä. Pienimuotoinen juhlahetki kotiseudun hautausmaalla säilyy muistoissamme iäti.

Malmin sukuhauta
Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.