Sinun tuomiosi, Herra, ovat oikeat. Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias.
Ps. 9:8–9![]() | "Iloa liikkeellä"-vuosi on parhaillaan käynnissä. Miten teemaa vietetään? Teemavuosi kannustaa muun muassa liikkumaan ja tuomaan iloa läheisille. Toimintapäivillä 2022 jäsenet ideoivat, että teemavuosi voisi tuoda tullessaan esimerkiksi Iloa liikkeellä-retkiä, liikuntatilaisuuksia, vierailuja hoivakotiin laulamaan tai ulkoiluttamaan ikäihmisiä. Lue lisää |
![]() | Mukana menossa -radio-ohjelmat marraskuussa 2023 Mukana menossa -ohjelmissa pääset kuulemaan ikäihmisiä koskettavista asioista ja KRELLIn toiminnasta. Ohjelmat toimittaa Päivi Kyyrö. Lue lisää |
![]() | Ravitsevaa ruokaa ja ruokailoa yhdessä syöden– tule mukaan! Teksti: Satu Jyväkorpi Julkaistu liiton sivuilla 25.8.2023 Lue lisää |
![]() | Uusi valtakunnallinen etäopastuspalvelu seniorien digitaitojen tueksi Uusi maksuton ja valtakunnallinen etäopastuspalvelu senioreille on auennut keväällä. Yhden luukun palvelusta seniorit saavat apua uusien digitaitojen opetteluun, opastusta digipulmien ratkaisuun ja neuvontaa muihin digiasioihin. ... Lue lisää |
![]() | Sodan opettamat, Tapani Romu - Kuuntele haastattelut Tapani Romu on yksi heistä, jotka ovat nähneet sodan todellisuuden Suomessa. Hän oli vasta 6-vuotias, kun aikuisten puheet sodasta kantautuivat hänen korviinsa. Lue lisää |
![]() | Holokaustinäyttely Tuusniemellä Hupelin kristillisessä toimintakeskuksessa Holokaustin kieltäminen on Suomessa tehty lainvastaiseksi, tilanne Euroopassa ja Israelissa on todella vaikea. Siksi on tärkeää kiinnittää katseemme menneisyyteen. Joku on sanonut seuraavaa: ”Jos emme tunne historiaa, meillä ... Lue lisää |
Julkaistu 15.11.2021
Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen
Lapsuuteni leikkeihin kuului pienen ötökän tai hiirulaisen hautaaminen ”kristillisin” menoin. Vakavailmeisistä lapsista koostunut saattoväki kokoontui pikkulapiolla kaivetun kuopan, leposijan ääreen. Joku kaveriporukasta toimi pappina ja lopuksi väki yhtyi koulussa opittuun Suvivirteen. Sidottu voikukkaseppele koristi kummun.
Samassa kanttorilan pihassa oli tuttu näky mustapukuisista surevista, jotka tulivat keskustelemaan hautaukseen liittyvästä musiikista. Hautajaisiin kutsutut lapset leikkivät normaalisti surukodin pihamaalla kuin Lapsen lailla- laulun tekstissä: ”Suo mun, Herra, huolta vailla tehdä matkaa lapsen lailla. ”
Omakohtaisesti koettu suru kosketti meitä sisaruksia syvältä, kun menetimme iäkkäät vanhempamme. Kuoleman kohdatessa meistä tulee pieniä ja avuttomia. Silloin näemme, kuinka heikkoja me todellisuudessa olemme.
Muistan kuinka isäni kuoltua soitin sairaalan kappelissa harmonilla Suvivirren. Oli juuri vietetty juhannusta ja kesä oli kauneimmillaan. Pari vuotta myöhemmin, noutaessamme äiti-vainajan sairaalasta, lauloin veljeni kanssa itkunsekaisella äänellä suvulle tärkeän vanhan Faltinin virren 275 ”Mä elän laupeudesta”.
Isäni hautajaispäivä oli helteinen, tunteikas ja rankka. Muistan, kuinka kävelin hitaasti iäkkään äitini kanssa veljieni ja ystävien kantaman isän valkoisen veteraaniarkun perässä. Samanaikaisesti veisattu mahtava virsi toi lohtua:”Siell´kaunis kannel soi. He veisaa virttä uutta” . Loppusoittona oli veteraanille sopiva Narvan marssi, jota isäkin oli niin monesti soittanut sodan kauhut kokeneille. Suvisena lauantaina vuonna 2004 äidin siunaustilaisuuden päätösmusiikiksi valitsemamme Sulo Salosen partita koraalista virrestä 620 Sen suven suloisuutta kaikuu edelleen korvissani.
Haudalla oli vaikea jättää viimeinen tervehdys ja seurata katseella arkun katoamista haudan lepoon. ”Sun haltuus rakas isäni-” lohdutusvirren sain jotenkin päätökseen voimakkaasti nyyhkyttäen.
Elisabeth Kubler- Rossin määritelmän mukaan surun vaiheet ovat kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen, joihin me surijat reagoimme eri tavoin, mutta perusrakenne on samankaltainen.
Aika parantaa haavat, sanotaan... Ehkä vähitellen sisäinen rauha laskeutuu muistellessa kiitollisina läheisiä, ystäviä, tuttavia, ja miettiessäni heidän merkitystä elämäni varrella ymmärtäjänä, tukijana. Muistot ja muistelut ovat tärkeitä.
Joissakin perheissä suku kokoontuu vuosittain muistelemaan läheistä hänen syntymä- tai kuolinpäivänään.
Perhetuttavamme Marja ja Riitta saapuivat haudalle juhlistamaan ja muistelemaan lauluin, puhein ja kukkasin isäni 100 vuotta syntymästä- hetkeä. Pienimuotoinen juhlahetki kotiseudun hautausmaalla säilyy muistoissamme iäti.