Siirry suoraan sisältöön
Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Helteet: Muistathan suojautua kuumalta ja juoda riittävästi vettä.

"Ikäihmisillä on nuorempia ihmisiä suurempi riski kuolla helleaaltojen aikana. Erityisen suuri riski on dementiaa potevilla vanhuksilla. Lisääntynyttä riskiä selittävät heikentynyt lämmönsäätely sekä erityisesti viivästynyt janon tunne sekä hitaammin käynnistyvä hikoilu." Lue lisää

Kaarina Makkonen, 94, on nähnyt mitä on kun sota tulee kotiovelle

Kaarina Makkonen on ehtinyt nähdä mitä on kun sota tulee kotiovelle. Vaikka ikää on jo kertynyt 94 vuotta, muisti pelaa täydellisesti. Kaarinalle pyhäkoulutyö ja laulaminen kuorossa on ollut tärkeä osa elämää. Lue lisää

Tue kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa ikäihmisten toimintaa

Haluamme kerätä varoja tukeaksemme ikäihmisten kuoro-, musiikki-, laulu ja lausuntatoimintaa eri puolilla Suomea. Toiminnassa ikäihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan ja saavat niin kokea merkityksellisyyttä muun muassa yhdessä laulamisen ja lausumisen kautta. Lue lisää

Yhdessä enemmän-toimintapäivät 31.8.-1.9.2022 - Ilmoittaudu mukaan!

  Lue lisää

Vehreä Kuddnäs- Topeliuksen lapsuudenkoti

Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen Julkaistu liiton sivuilla 23.6.2022 Lue lisää

Sastamala - mitä aivan uutta on luvassa syksyllä 2022?

Sastamalan yhdistys on toiminut jo 15 vuotta. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan toimintaan. Kuuntele alta löytyvistä radio-ohjelmista, mitä aivan uutta on luvassa syksyllä 2022! Lue lisää

Medianurkka

Ajatuksia hautausmaalla, ”Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot"

Hautakivi ja kukkasia

Julkaistu 29.11.2021

Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen

Koettuani erilaisia menetyksiä en enää vieroksu hautausmaalle menoa. Hautausmaita pidetään pyhänä paikkana. Pääportti muistuttaa elämän rajallisuudesta, mutta kyllä hautuumaalle elämääkin mahtuu. Kesäpäivänä siellä saattaa vierähtää tuntejakin, mahdollisesti puhdistaen hautakiven, istuttaen ja kastellen kukkia, nyppien kuivuneita lehtiä, haravoiden haudan hiekkapintaan kauniin jäljen.

Kotiseutuni hautausmaa on nuori, sillä ensimmäinen vainaja siunattiin sinne vuonna 1927. Aivan hautausmaan vieressä on vuonna 1950 valmistunut kirkko, jossa kaikki vainajat siunataan. Joskus siunaus on pidetty ulkonakin.

Hautausmaalla voi ihailla siistiä, hyvin huollettua hautausmaata ja istahtaa penkille muistelemaan yhteisiä vuosia, huolia, hauskuutta, kommelluksia, opiskelua.

Samanlaisissa tunnelmissa haudoilla liikkuu tuttuja tai vieraampia. Hekin ovat poikenneet omaistensa haudoille ties miten kaukaa. Joku rohkenee kysyä: ”Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?” Siitä taas kirpoaa juttua.

Yksinäinen leski ehkä haluaa jutella tarinaansa. Lämminhenkisellä vuorovaikutuksella on usein suurikin merkitys. Voidaan yhdessä vaihtaa kuulumisia. Jokaisen on hyvä kokea, ettei ole yksin.

Hautausmaat ovat hyvin hoidettuja, yleensä reheviä kasvustoltaan. Monenlaisia puita, pensaita, joissa linnut visertävät ja vierailija saa oksien katveessa vilvoitella suojautuen auringonpaahteelta. Kesy oravakin voi hypellä oksalta oksalle.

Rautaristeissä heikosti näkyvää tekstiä voi vain arvailla. Vaatimattomissa muistokivissä aika on syönyt kultauksen. Osa hautakivistä on jäkälän, sammaleen ja villiintyneen kasvuston peitossa. Entäpä, jos ei ole enää elossa ketään omaista?

Seurakunnan palkkaamien kausityöntekijöiden kanssa, jotka näppärästi hoitelevat ruohonleikkureita ja istuttavat hoitohautoja, voi vaihtaa muutaman sanan. Haudankaivajankin tuntemuksia olen kysellyt. Joillakin hautausmailla on ns. hautausmaapappeja, joiden kanssa voi keskustella arjesta ja juhlasta.

Sulkiessani hautausmaan portin muistan Oskar Merikannon laulussa sanat: ”Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot...Yhä uudestaan ja yhä uudestansa he muistelevat läpi elämänsä...”

Hautausmaan portti
Siirry ajankohtaisten aiheiden linkkeihin.