Teksti: Jari Kyyrö
Kuva: Päivi Kyyrö

"Käsi sydämelle, kuinka moni on toiminut oikein" tai " Käsi sydämellä, minun täytyy myöntää että en ole siinä asiassa kovin hyvin onnistunut" on monille tuttu lause. Itse sanayhdistelmä alkuperäisesti tarkoittanee sitä, että puhutaan täysin totta.

Tai on kysymys siitä, että vastataan harkiten ja rehellisesti johonkin itseään koskevaan kysymykseen.

Meillä kristityillä sanoihin yhdistyy helposti ajatus itseensä menemisestä ja itsensä tuomitsemisesta. Tai on kysymys selityksestä, jolla voi helposti puolustella jotain laiminlyöntiään: Esimerkiksi: "Niinkuin me tiedämme, juuri kukaan muukaan ei ole tässä asiassa toiminut oikein."

Lisätään vielä, että Jeesus sanoi: "Älkää vannoko lainkaan.." Mutta harvoin arkielämässä on siitä kysymys. Enkä ryhdy sitä aihetta tässä käsittelemään. Silti voi olla, että sydäntä syyllistetään ja taakoitetaan myös aivan turhaan!

Onko tavallista, että huolet ja syyllisyydentunteet kuormittavat mieltä? Joskus päivin ja öin. Elämässä on paljon asioita, jotka tarttuvat herkkään sydämeen. Kuin kadulla kävellessä kengän pohjaan. Me olemme kykeneviä tuomitsemaan itseämme, jopa vuosikausia, erilaisista tapahtuneista laiminlyönneistä ja myös oikeista virheistä ja vääristä teoista. Osa itsesyytöksistä on kuitenkin meidän oman pelokkaan mielemme kuvitelmia. Tai olisiko peräti niin, että valheen henget meitä niillä kiusaavat?

Kuka jaksaa sellaisia kuormia kantaa? Nykyajassa, riittämättömyyden ajatukset ovat tuttuja ja ihmisiä joskus oikein ohjataan kaivelemaan omaa mieltä ja sen hyvinvointia. Onkin niin, että ainoa sisäisen rauhan lähde on Vapahtajan Jeesuksen luona. Sitä lähdettä eivät tämän maailman selittäjät tunne eivätkä voi johdattaa tuntemaan!

Voisiko olla niin, että ei tarvitsisi aina laittaa kättä omalle sydämelle ja moittia itseään kaiken maailman asioista? Tapahtumista jotka koskevat itseä tai toisia. Se, että ne vastoinkäymiset ja murheet ja huolenaiheet aivankuin painetaan sydäntä vasten ja niitä mietitään päivin ja öin - se ei varmaankaan ole Jumalan tahto?

Löytyisikö Raamatusta jotain tästä asiasta? Lukija etsiköön! On aivan oikein tuntea itsensä pieneksi. Sanoohan Jeesus vuorisaarnassaan;

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Hän myös sanoo, että "autuaita ovat murheelliset", mutta hän sanoo myös että "murheelliset saavat lohdutuksen".

Jos on surullinen mieli siitä, että ei ole muistanut tai jaksanut etsiä Jumalan tahtoa, sekin on ymmärrettävää. Jumalan mielen mukainen murhe voi saada aikaan aikaan nöyrtymisen parannukseen omassa elämässä. Se tie johtaa valoon ja rauhaan. Se, että jäädään epäuskon ja toivottomuuden lukkojen taakse, tuskin on Jumalan tahto?

Näynomaisesti, silmieni eteen tuli kuva: Käsi tuli ja siirsi pois käden, joka painoi sydämen päällä. Ei laiteta lisää kuormaa ja syyllisyyttä sen pelästyneen ja väsyneen sydämen päälle enää.

Viedään asiamme Jumalan tietoon, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja jätetään asiamme Jumalan hoidettavaksi.