Teksti: Terttu Laitinen

Vuosia sitten kevättalven aurinkoisessa säässä aamupäivällä pihaamme pelmahti ryhmä seurakunnan päiväkerholaisia. Kalenterissa  3.3. on merkitty Kaukon nimipäivä, joka mainitaan anivarhain radiossakin  ja toivotetaan samalla onnea kaikille juhlapäivää viettäville.

Kerhotädit olivat varmaan alustavasti kertoneet lapsille, että harjoitellaan onnittelulaulu pikkuesiintymistä varten. Samoin oli kehitetty ajatusta nimipäivälahjasta, joka sitten ojennettaisi Kauko- kanttorille. Kekseliäs lahjaidea mehiläistarhaajalle: mehiläiset!

Niin sitten kanttorilan lumisessa pihassa lastenlaulu yllätti ja riemastutti muusikkoa.

Lahjataulu oli askarreltu maitotölkistä, jonka muotoa oli hyödynnetty mehiläispesäksi, pörriäisten mökiksi. Pikkupensselein mehiläisen koti oli maalattu ruskeaksi. Mitä on koti, pesä ilman sen asukkaita? Liiteleviä mehiläisiä oli valmistettu keltaisesta ja ruskeasta askartelupunoksesta ja kevyet siivet kiinnitetty keltaisesta perunalastuja muistuttavasta pakkausmateriaalista. Taulun täyttivät nämä ahkerat mehiläiset, medenkerääjät. Hauska lasten tuotos oli näköistaidetta. Se on lapsuudenkodin seinällä edelleenkin ehkä jo pölyttyneenä, mutta kivana muistona. Isä saattoi ojentaa hunajapurkin maistiaiseksi onnittelijoiden matkaan.

Kurkistellessaan pesiin lapset näkivät mehiläisyhdyskunnan jäseniä lentolaudalla joko lähdössä tai palaamassa kevättalven puhdistuslennolta. Osa yksilöistä oli kangistuneena hangellakin. Hunajaa jätetään mehiläisille talveksi pesän kennoihin tai energiansaantia korvataan keitetyllä sokeriliuoksella. Sitä ne imevät alassuin olevien lasipullojen alustoilta.

Värssy kuvaa lyhyesti pörriäisten toiminnasta:

”Mehiläisten mökissä, kuuluu kova pörinä. Työ ja touhu siellä on, melu vallan tavaton. Kuningatar komentaa, siivekästä armeijaa. Herkullinen hunaja, talveksi on tallella. Mutta vielä kannetkin, tehdään vahakennoihin, että säilyy varasto. Sitten onkin talvi jo.”

Lapset huomasivat myös samassa pihassa uljaana tepastelevan ja ääntelevän  kookkaan fasaanikukon pöyhistellen komeuttaan. Värikäs lintu, joita usein pihoissamme on ollut nähtävissä.

Ehkä sittenkin ”pikkulinnut olivat laulaneet” etukäteen, että naperot ovat tulossa kirkolta kävellen melkoisen matkan tutustumiskäynnille Kirkkovainiolle. Äidilläni oli sopivaa  tarjottavaa lapsille ja taisi karemellikin sujahtaa suuhun tai taskuun.

Isä ikänsä puolesta saattoi tuntua lapsista vaarilta ja silloinhan lapsen ja varttuneen ihmisen välillä huokui lämpöä.  Olihan hän tullut tutuksi lapsille jo seurakuntasalissa pianon ääressä tai kirkkosalissa lapsiryhmän säestäjänä.

Minulle jokin aika sitten avautui vuoden 1986 virsikirjan numero 469 ”Kun  nimipäivä on tänään, niin kiitos täyttää sydämen. On minut kerran nimeltä kastettu nimeen Jeesuksen. Näin nimipäivä muistuttaa: saan yhä Herraan uskaltaa ...” Samalla mietin kastejuhlan merkitystä lapsen elämään. Koetaanko tilaisuus vain nimiäiseksi vai kirkon jäseneksi liittämiseksi.

Syntymäpäivään sopiva laulu mm. ”Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia! Vietämme matkalla ystäviemme juhlia. Laulumme soivat sydänten iloa...”

Pitäjässä kyläläisillä oli tapana kokoontua yöllä talon pihamaalla laulaen onnittelemaan syntymäpäiväsankaria. Hauska muisto sekin olkoon talvipakkanen tahi valoisa suvi.