Taitoa ja rohkeutta karttuu – osa 4

Ennen pelkäsin laitumen portilla minua mulkoilevia sarvipäälehmiä ja hevosta niin, että rantamökin saunominen ja uiminen jäi. Ei ollut kännykkää eikä väki ihan huutoetäisyydellä.

Koulussa hiljalleen opin käsittelemään lehmiä, possuja ja pikkutipuja. Kanalassa kengät vaihdettiin, jotta untuvikot eivät sairastuisi salmonellaan.

Luokanvalvojamme ”Agra, Lyyti, Noomi”, taltioi käsin- ja konelypsyäni kaitafilmille todistusaineeksi tapahtumasta. Porsittajaksi en ilmoittautunut. Se oli maatalon tyttärien ammattiosaamista. Harmitti, kun Lyyti harrasti etukäteen kyselevää opetusta esim. puimakoneesta. En ollut konetta edes nähnyt, saati käyttänyt. Tuntiaktiivisuudellakin oli merkitystä oppilasarvioinnissa.

Opin tarttumaan kirveeseen, rautakankeen, sahaan ja raivaamaan metsää pelloksi. Heinäpelto ja kuhilaat tulivat tutuiksi, ojankaivuut, viljat, rehut ja rehuysiköiden laskeminen ja possujen korvien lävistys. Lyyti, koulutukseltaan agronomi, opetti meille myös kasvi- ja eläinoppia. Jos tirskuimme tunnilla, hän tokaisi: ”Räkänokastakin tulee mies, mutta ei turhannaurajasta” tai ”voi olla vaikka kynnysmattona tai aidanseipäänä.” Yleensä olimme kilttejä ja opettajia kunnioittavia. 41 oppilaan luokassa vallitsi opiskelurauha. Tunnilla viitattiin ja noustiin ylös kertomaan vastaus. Teitittely oli muotia tai käytimme sanaa opettaja.

Puutarhalla riitti puuhaa: Anneli- opettajan johdolla tietomme ja taitomme laajenivat: kasvien istutus, kastelu, harvennus, lannoitus, mullittamainen. Tuoretta satoa puutarhasta pöytään, ruokalaan ja opetuskeittiöön. Opittiin tuntemaan juurekset, vihannekset, marjat ja niiden tuholaistorjunta, pensaiden ja puiden leikkaukset. Oli tunnistettava koulualueen kukat, puut, pensaat vaikkapa lehden perusteella. Tehtiin oikeaoppiset kompostit.

Lippukalliolla ihailun kohteena rehevät kasvit kukoistivat. Viidesluokkalaiset anivarhain haravoivat pihamaan hiekkakäytävät. Estetiikkaa korostettiin. Monet ovat edelleenkin hyvinkin innokkaita kokeilemaan uusia kasveja.

Opetuskeittiöryhmässä valmistettiin lounas tai päivällinen ja tarjoiltiin oikeaoppisesti kauniisti katetussa istumapöydässä. ”Ota anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta!” Oppilaat hoitivat hienosti piispa Kansanahon ja opetusministerin vierastarjoilut. Tilaustöitäkin valmistettiin.

Ruokalassa muutaman viidesluokkalaisen johdolla valmistettiin päivällinen etu- ja jälkiruokineen, myös juhlalounaat sekä leipomotuotteet koko koulun väelle lähes oppilasvoimin. Tietenkin päävastuu oli opettajalla. Taululla olevan menun valmistus selostettiin perinpohjin. Siinä kertautui käytettävien raaka-aineiden määrä henkilöä kohti, perunajauhon tarve litralle nestettä kiisselissä, keitossa, kastikkeessa, paistolämpötilat ja onnistumisen edellytykset. Siis nuorena ”pomona” sain hyvää esimieskoulutusta tulevaan ammattiini. ”Vie mennessäs´, tuo tullessas´ - iskulause tehosti joutuisuutta.

Opittiin tunnistamaan ruhonosat, kun siitä paloiteltiin tarvittava ruhonkohta tiettyyn ruokalajiin. Sisäelimiä suosittiin, myös kaloja. Satokauden tuotteet säilöttiin eri menetelmin. Perinneruuatkin ja tähteiden käyttö tulivat tutuiksi.

Pöydänkattajat huolehtivat jälkiruuista ja kattauksista tarjoiluineen sekä ruokasalin siisteydestä.

Viidesluokkalaisten ohjausta saatiin erilaisissa töissä ja työasennoissa. Suunnittelimme puutarhaopettajamme ja maataloudessa argonomin kanssa myös oppilaiden työvuorolistat neljäksi tunniksi. Viikoittain vaihtuivat työpisteet: ruokala, puutarha, maatalous.

Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen
Julkaistu liiton sivuilla 10.6.2022