Kieliä, matematiikkaa ja porokahveja – osa 6

Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen

Koulumme opetussuunnitelmassa aiemmin oli ruotsin kielen lisäksi opiskeltu saksaa, mutta kieli oli vaihtunut englantiin. Teoriatunnit olivat opettajajohtoisia: leuka, kirja, kynä paperi, liitutaulu havaintovälineitäkin. Joskus rahiseva magnetofoni kielissä. Kuullun ymmärtämisessä olisi kaivannut lisäopetusta. Meille taottiin sanoja, sanontoja, kielioppia, kääntämisharjoituksia ja himpun verran puhumista. Virheistä sakotettiin liian paljon. Opetusmetodit kehittyvät ja kaikenlaista kokeillaan. Pidin kivana pienryhmää, jolloin sai kertoa englanniksi harrastuksistaan tai esineistä. Halukkaat oppilaat saivat leikkiä opettajaa. Järjestäjä ilmoitti poissaolijat ja läksyt ”opettajakokelaalle”. Pätevä opettaja seurasi tunninpitoa luokan takaosassa ja korjasi raaimmat virheet. Taululta tarkistettiin oppilaiden kirjoittamat käännöslauseet. Oliko lause oikein käännetty? Asiaa tarkasteltiin yhdessä opettajan kanssa.

Olin oppinut ruotsin kielen perusteita jo kansalaiskoulussa. Saatoin alussa erottua perustaidoillani muista. Olin pettynyt joulutodistuksessa ruotsin kielen arvosanaan 8, kun opettaja oli tunnilla kehaissut ”Terttu ääntää kuin ruotsalaiset.” Näyttäessäni vanhemmilleni todistuksen arvosanaa kieltäydyin jatkamasta internaatissa. Isä muutti ajatteluani lohduttaen: ”Kevättodistuksessa arvosana saattaisi olla kiitettävä.”

Rehtorimme ”Matikka” opetti matematiikkaa: algebraa ja geometriaa. Muistan ikuisesti selostukseni: piirretään viiva tarkoittaen l-suoraa. Silloin Matikka otti liidun ja piirteli melkoisen pitkän kiemuran ulottuen toisellekin taululle. Kysymys: tätäkö tarkoitit? En vaan l- suora 1. Opetus: pitää ilmaista täsmällisesti. Naurua piisasi! Huvittaa, kun rehtorin koira, terrieri, osasi tulla raapimaan oikeaa ovea päästäkseen kuunteluoppilaaksi matemaattisten aineiden tunnille emäntänsä opetusta seuraamaan.

Kemiasta pidin. Hyvä pohja jatko-opinnoissa.

Luokkatoverimme Helena jakoi osaamistaan matematiikassa ja kielissä tukiopettajana ennen kokeita. Näin solmuja avattiin oppilastuen avulla.

Voimistelu ja urheilu kuuluivat opintoihin. Salissa kori- ja lentopalloa, voimistelua, kentällä yleisurheilua ja pesäpalloa. Hiihtoa talvisin. Suoritimme kansanhiihdon eräänä sunnuntaina. Olisin kaivannut luistinrataa, kun pikkulikasta asti luistinradalla harjoittelin kuvioita lähes päivittäin. Taidot hankittiin itse kokemuksen kautta.

Melko edistyksellistä oli opiskella tunti viikossa perhekasvatusta kirkkoherran ohjauksessa. Lastenhoito-oppia jakoi terveydenhoitaja.

Monet oppilaat kävivät rippikoulun vapaa-aikanaan. Konfirmaatiotilaisuus pidettiin Pälkäneen kirkossa. Juhlalounas tarjottiin kaikille koululla.

Meidän koulu– laulusta 2. säkeistö:

”Pehmoinen kangas kaiteen lomaan karttuu, uunissa kypsää leipää tuoksuvaa. Ken lapioonsa päättävästi tarttuu, voi multaan kukkameren istuttaa. Kas näin on laita: ponnistusten tie jo huomispäivän hohtoon vie. Maa kerran puhtaamman ja paremman omille lapsilleni lahjoitan.”

Vuosittain asuimme eri huoneissa, eri rakennuksissa. Asuinkaverit vaihtuivat. Pääsääntöisesti neljä opiskelijaa huoneessa. Viikkosiivouksen suoritti kukin vuorollaan ja kahvinkeitto puuhellalla kuului ko. tehtävään sekä tuoreiden munkkien tai viinerien noutaminen ”meidän Tentulta, Stenroosilta”. Oppilasasiakkaita riitti.

Vanhan asuntolan alakerran vaatimattomassa keittiössä porokahvi kiehui hellalle, joskus lettupannun rasva myös kärysi. Tilassa naislauman melkoinen kalkatus murresanoineen: mie,sie, mää, sää, ookkona Oulusta , kyll ´maar jne. Samalla puuhellalla kuumennettiin myös silitysraudat, joilla valkoiset tärkätyt tarjoiluesiliinat silitettiin. Ryppyjä ei sallittu. Samoin valkoinen kolmioliina taitettin mallikkaaksi myssyksi.

Viidennellä eli viimeisellä saimme uudesta koulurakennuksesta melko kivat pikkuhuoneet, joissa asuimme pareittain. Asuntolasta pääsi kirjastoon ja kutomoon, sillä iltapuhdettakin riitti. Luokissa pystyi keskittymään iltaisin.

Viides luokka kaikkineen oli nuorille vaativin. Lukurauha suotava. Maatilan aamulypsylle oli herättävä varhain ja iltalypsyn jälkeen sieltä palattiin. Kahvia oli varattu navettavuorolaisille. Lukuvuoden lopussa usein oli vielä koeruuhkat lähes juhannukseen saakka, siispä klo 4 kello pirraamaan. Epäiltiin jaksamistamme. Lukuvuoden päättäjäiset pidettiin päivää paria ennen juhannusta.

(Julkaistu 28.11.2022)