Pääsiäistunnelmia muistojeni maailmasta

Teksti ja kuva Terttu Laitinen

Pääsiäistunnelmaan virittäydyttiin jo palmusunnuntaina lapsuudenkodissani. Kamarin pöydällä koristeena keltaiset narsissit ja pajunkissat, krookuksetkin. Me lapset olimme keltaisesta kartongista askarrelleet monenmoisia tipuja värikkäine höyhenineen. Osa tipuista pyöri mobilessa ikkunassa ja osa tuotoksista pöydillä koristeena. Jokunen pupujussikin nökötti somisteena.

Päivällä ovia kolkuttivat naapurin ortodoksiperheen lapset heiluttaen höyhenin ja silkkipaperein koristelemiaan pajunkissoja ja varpuja. ”Virvon varvon tuoreeks terveeks. . .” Palkkioksi tästä äiti tarjosi virpojille leipomiaan piparkakkuja, muutaman namunkin.

Maanantaista alkaen kirkolla vietettiin hiljaista viikkoa eli piinaviikkoa ja kuultiin ahtisaarnoja. Viikolla iltakirkossa musiikkiesityksistä vastasivat kirkkokuoro ja kanttori aiheeseen sopivin soololauluin, puheiden, runojen ja virsien lomassa. Päätössoittona useimmiten J.S.Bachin mahtavaa urkumusiikkia.

Kiirastorstai-iltana seurakuntalaisia oli kokoontunut sankoin joukoin sanankuuloon ja ehtoollispöytään.

Pitkäperjantaina kirkko oli synkästi verhoiltu. Alttarilla mustaa, mustaa ja tummanpunaisia ruusuja.

Urut vaienneet. Tunnelma oli surullisen kolkko. Näin päästiin mukaan tekstin tunnelmaan.

Harmaat pilvet roikkuivat ja sadettakin saatiin. Perjantai oli nimensä veroinen – pitkäperjantai, jolloin ei kyläilty. Joskus perheemme matkusti maalta kaupunkiin tuomiokirkkoon kuulemaan Matteus-passiota. Välillä meidän lasten oli vaikeata pysyä rauhallisena kuunnellessa mahtavaa, saksaksi laulettua pitkää musiikkiesitystä.

Lauantaiyönä seurasimme tiiviisti televisiosta ortodoksien yöpalvelua: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ” lauloivat seurakuntalaiset ties montako kertaa kiertäessään ulkokautta kirkkonsa ympäri.

Vastavalmistuneena kanttorina isä toimi viransijaisena Pohjanmaalla. Hämäläisille ihmetystä riitti pohjalaisesta lankalauantain kokkoperinteestä. Trulleiksi pukeutuneet virpojalapset saivat makeisia palkkioksi. Tätä hetkeä he olivat valmistautuen hauskanpidon myötä odottaneetkin. 

Pääsiäisaamuna luterilaisen pyhäkön urut soivat jälleen kirkkaasti ja kansa yhtyi iloisena tapahtumasta kertoviin virsiin. Kuoro julisti laulullaan ” On Kristus noussut kuolleista, halleluja, halleluja!”

Pian jumalanpalveluksen jälkeen istuuduimme lasten koristamaan ruokapöytään, jossa maljakon keltaiset narsissit toivat kuin auringon huoneeseemme. Tuuheaksi kasvaneen rairuohon keskellä piipersivät pikkutiput. Lasten oli hauska seurata ruohon kasvamisen ihmettä.

Lounaaksi tarjottiin broileria, pikanttia kotitekoista mustaherukkahyytelöä, sahramilla tai karrilla keltaiseksi värjättyä ja maustettua riisiä vihreän salaatin kera, jossa nimeksi tuoretta kurkkua ja tomaattia. Arvokasta tuohon aikaan. Kanamunien koristelussa käytetyt vesivärit vaihtuivat. Sipulinkuorilla värjäytyneitä kananmunia oli maisteltu jo aamiaisella. Jokaiselle ruokailijalle oli katteessa valmiina kauniisti taitettu keväinen lautasliina.

Jälkiruuaksi söimme oikein täyttävää kermarahkaa ja säilykehedelmiä tai mämmiä kermamaidon kera ja joskus pashaakin.

Päiväkahvilla tarjottiin kotileipomon koivuhalko- täytekakkua lusikkaleipineen. Suklaalla koristellun halon tarjoiluvadille asettelimme hiirenkorvaisia koivunoksia. Aikaistimme lehtien puhkeamista pitämällä oksia vedessä viikon pari. Yllätykseksi saimme tuliaiseksi käsityönä valmistettuja Mignon-munia. Harvinaista. Uskomatonta! Ihanaa suklaata täysinäinen kananmuna. Kyllä lasten silmät loistivat tällaisessa juhlassa.

Pääsiäisvieton päätteeksi katselimme kauniita kotiimme saapuneita pääsiäiskortteja, joissa tyypillisenä aiheena vuosittain olivat puput, tiput, narsissit ja joissakin Paimen lampaineen.

”Oi Natsarealainen, sun ristis juurehen mä polvistun” Mika Waltarin sanoittama ja Taneli Kuusiston säveltämä puhutteleva, vaikeahko yksinlaulu tuli minulle tutuksi jo lapsena isäni harjoitellessa kappaletta esityskuntoon.

Vartuttuani osallistuin myös katolisten pääsiäisen viettoon miljoonakaupungin hälinän keskellä Notre Damen- katedraalissa. Sielläkin hiljennyttiin vastaanottamaan pääsiäisen sanoma.

Lapsuuden muistoja eri vuosilta Terttu Laitinen

Julkaistu liiton sivuilla 4.4.2023