Siitä on noin 20 vuotta kun me kävimme entisöintikurssilla kansalaisopistossa ja näimme sellaisen ihmeen, että piti itsekin se toteuttaa. Nimittäin kaksi vanhempaa naista toi sellaisen kaapin raadon, että minä olisin sen heittänyt kaatopaikalle. Jorman kanssa ihmeteltiin, että tuleeko siitä mitään. Tulihan siitä komea kaappi.

Jorman sisko oli heittänyt mökkinsä taakse pihalle niin sanotulle kaatopaikalle emännänkaapin, joka oli heidän äidin peruja. Päätimme hakea sen ja entisöidä siitä kaapin muistoksi äidistä. Mutta tuli liian paljon kaikenlaisia vastuita joista ei osannut kieltäytyä niin kaappi lojui meidän varastossa parikymmentä vuotta.

Viime talvena Jorma mietti, että mitä voisi tehdä, niin muistutin siitä emännänkaapista ja lupasin olla mukana auttamassa kun tarvii apuvoimia.

Puhdistuksen ja hionnan jälkeen alettiin uudistamaan vanhaa. Tila oli talvella kylmä, niin tekeminen oli siirrettävä odottamaan lämpöisiä päiviä.

Lämpöiset päivät tuli ja kaappia pääsi kokoomaan. Monien vaiheitten jälkeen kaappi tuli valmiiksi. Emme ikinä olisi uskoneet, että siitä ”romusta” saisi näin kivan näköisen kaapin.

Lopuksi toteamme: Näin Jumalakin luo vanhasta uutta.

Jousmäet Kauhavalta