Ensimmäinen matkapäivä kului linja-autossa ja laivalla. Aika kului kuitenkin rattoisasti lauleskellen ja kuunnellen esitelmää Latvian historiasta. Esitelmä alkoi paleoliittiseltä kaudelta, noin 35000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Se eteni nopeasti I:lle miehityskaudelle 1939, myötäille historian kulkua kristinuskon myötä alueelle saapuneesta kulttuurista, kansan sivistämiseen ja maan miehityskausiin.

Metsäpuiston seurakunta, kodittomat lapset ja Jugend.

Toisena matkapäivänä tutustuttiin Metsäpuiston seurakunnan pastori Ilmars Rubensin johdolla lastenkotiin ja seurakunna kirkkoon. Yhteys seurakuntaan oli saatu Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorin välityksellä. Matkaan mukaan pakattiin monia matkalaukullisia vaatteita ja kenkiä. Laivalta vielä ostettiin lapsille hieman tuliaisia vietäväksi. Koulukodissa asui kehitysvammaisia ja henkisesti häiriintyneitä lapsia 35. Näistä 12 aivan pysyvästi. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta mennä vanhempiensa luokse, loput oppilaista vierailivat satunnaisesti tai viikonloppuisin vanhempiensa luona. Lastenkodin johtaja otti kiitollisuudella vastaan tuliaisina viedyt vaatteet ja tavarat.

Seurakunnan pieni tiilivuorinen kirkko sijaitsi keskellä varakkaiden asuinaluetta. Pappi Ilmars Rubens kertoi, että grynderit ovat ihmetelleet miksi seurakunta ei myy kallista maata kirkon alta ja hävitä Jumalan huonetta. Hän kertoi tänä vuonna alkavasta rakennusprojektista, jonka myötä tontille rakennetaan serakutakeskus ja näin pystytään laajentamaan ja monipuolistamaan toimintaa. Tämä seurakunta on kouluttanut pappeja jo miehitysaikana ja kun olot vapautuivat pystyttiin Latviaan perustamaan nopeasti myös muihin kaupunkeihin ev.lut. Seurakuntia.

Kaupunkikierroksella mieleenpainuvin oli baltian-saksalaisen ja juutalisen arkkitehdin Mihail Einsteinin suunnittelemien jugend-tyylisten talojen yhtenäinen kokonaisuus. Koristeellinen ja monitahoinen rakennustyyli puhuttelee hyvin suomalaista. Näimme myös Latvian valtion symbolin 1935 vapauden kunniaksi pystytetyn ”Mildan” eli ”Äiti Latvian” patsaan. Sen jalustassa lukee ”Isänmaan ja vapauden puolesta” ja Milda kohottaa päänsä päälle kolmea tähteä mitkä kuvaavat Latvian kolmea maakuntaa.

Valgunden sisteriläisluostari ja Jurmalan kaupunki

Toinen matkapäivä suuntautui aluksi noin 60 km:n päässä sijaitsevaan toimivaan sisteriläisluostariin. Matkalla pysähdyttiin tutustumaan Lâci-leipomon tuotantomenetelmiin ja tuotteisiin. Valgunden luostari on toiminut alueella 1887-luvulta, kuitenkin välillä sisaret ovat olleet pakosalla miehitysvallan alta. Toimintaan on kuulunut mm. sairaiden hoito ja vähäosaisempien auttaminen. Nykyisin luostari on täysin omavarainen ruokatuotannon ja lämmityksen suhteen, sisarilla on jopa traktori.

Luostarista matka jatkui kohti Jurmalan hiekkarantoja. Pitkät, arviolta 25-35 kilometriä olevat valkoiset hiekkarannat olivat jo jäästä vapaat. Kaupunki oli hyvin Eurooppalainen. Siellä sijaitsi Latvain nykyisen presidentin koti, sekä avaruusmiesten lepotalo. Neuvostovallan aikana kaupunki on ollut valtion virkailijoiden sanatorio, mutta nykyisin Jurmalan kaupungin talous on riippuvainen turismista ja kylpylätoiminnasta.

Tulomatkalla Tallinassa tutustuttiin paikallisiin ostoskeskuksiin, sekä kaupungin kirkkoihin ja paluu laivamatka sujui yhteisen ruokailun merkeissä.

Niin, niin Riika aina kastaa kansoja!

Niin se keskellä merta on, taas kastaa Saarenmaan,

pesee kasteella synnin, suo taivaan valtakunnan

kastelee ylhäältä ja alhaalta.

Tulomatkalla myös suunniteltiin vielä mitenkä tätä nyt luotua yhteyttä pystytään jatkamaan. Matkanjohtajalle jäikin tehtäväksi selvittää tulevaisuuden mahdollisuuksia Metsäpuiston seurakunna pastorin Ilmars Rubensin kanssa. Haavena on ainakin jouluksi saada lahjaerä matkaan.