Olemme tottuneet näkemään lapsenkasvoisia enkeleitä, varsinkin kiiltokuvissa.  Mutta oletko nähnyt koskaan mummo-enkeleitä?  Minä näin yhden viikko sitten. 

Olin istunut odottamassa vuoroani suuressa odotussalissa ja unohtanut sinne pussukkani, jossa olivat luottokorttini ja kännykkäni.  Kun myöhemmin huomasin, että pussukkani oli hävinnyt, juoksin hätääntyneenä takaisin odotussaliin. Siellähän pussukani odotti minua penkillä. Kun otin sen palatakseni takaisin, viereisellä penkillä ollut mummo kysyi, että oliko se tärkeä pussukka.

• Se oli todella tärkeä, vastasin.
• Minä katsoin sitä ja ajattelin, että pitäisikö minun viedä se virkailijalle.
• Voi, se oli todella tärkeä!  Siinä oli minun luottokorttini ja kännykkäni.
• Nyt minä olen onnellinen, sanoi mummo iloisena käsiään taputtaen.

Nyt meitä oli kaksi onnellista, minä ja mummon-enkeli. Ymmärsin, että minun pussukkaani oli vartioinut mummo-enkeli.  Ihanaa! On olemassa enkeleitä, ja luulenpa, että oikeassa elämässä ne ovat useinkin mummo-enkeleitä.

Päivi Kyyrö