Auttaminen ja vapaaehtoistyö ovat olleet osana Elvin arkea aivan nuoruudesta asti. Hän muutti 17-vuotiaana Helsinkiin auttamaan näkövammaista tätiään arjen askareissa. Tädin omat tyttäret aloittivat koulun, joten he eivät enää ehtineet auttamaan. Elvi auttoi myös omia vanhempiaan heidän vanhuutensa päivinä työnsä ohessa.” Ne oli rakkaat vanhemmat, niin se ei ollut mitenkään semmoista raskasta. Työssä kävin ja silti pidin heistä huolta, kun eivät olleet niin huonoja, että pitäisi olla kotona. Isä oli halvaantuneena kyllä ja pyörätuolilla vein häntä kirkkoon.”  Elvin isä oli pyörätuolissa viimeiset viisi vuottaan ja isän kuoltua Elvi huolehti äidistään yhdeksän vuoden ajan. Hän asui vanhempiensa kanssa.