Kun hissiin jäin, olin hiljaa ensin ja ihmettelin,
sitten ovea hakkasin,
Taisi Saku olla, joka huuteli,
onko siellä joku - oletko jäänyt jumiin?
Haki apua, kohta talon immeinen
istahti toiselle puolen
ja keskustelua kävimme oven
läpi näin huudellen:
"Me tuolla keittiössä tuumailimme,
työ taijatte olla opettajia"
Minä: On niitäkin ja paljon muitakin,
vuan kaikki ollaan laulajia.
"Pelottaako, onko paniikki, kun olet yksin aivan?"
Minä: Ei pelota, kyllä tämä maksaa vaivan,
seikkailua olla pitää elämässä edes vähän,
virkistäähän se mieltä, kun on tullut jo ikään tähän.

Illalla facebuukissa ystävälle kirjoitin,
joka on ko. opistossa työssä, hän vastasi:
" Tytöt tykkää jäädä hissiin jumiin, oikein toivovat,
niin saavat pelastajakseen komeat palomiehet oivat.
Oliko sulla pelastajat kommeita ja nuoria,
kun tulivat pinteestä päästämään muoria?"

Nyt mulle selvisi, miksi miehet olivat niin hämmästyneitä
nähdessään minut, eikä opiskelijatyttöjä - heitä!
Vaan tällainen mummorukka - nyytteineen siinä kiitti.
Hyvä, etteivät panneet ovea takaisin kiinni...

Riitta Räisänen yhden kokemuksen rikkaampana
lähti Pieksämäen opistolta 3.3.2013