Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Vietä mukava hetki kuunnellen Erakoitumiskalenteri- radio-ohjelmaa

Jäsenet ympäri Suomen kertovat ajatuksiaan Päivi Kyyrön haastattelemana. Lue lisää

Varokaa huijareita - hyödyntävät koronaviruksenpelkoa

Julkaistu 18.3.2020 Kristillinen Eläkeliitto Lue lisää

Erakoitumiskalenteri - miten saada aika kulumaan eristyksissä ja sisätiloissa

Suomi on poikkeusoloissa koronaviruksen vuoksi. Yli 70-vuotiaita velvoitetaan pysymään nyt erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa. Haluamme piristää teitä jäseniä pilke silmäkulmassa keksityllä ... Lue lisää

”Näin yritän piristää itseäni… aamulla myös silmänruokaa” -Kirsti Kouvolasta
Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlat 24.4.2020 Mikkelissä PERUTTU

Kristillisen Eläkeliiton hallitus on keskustellut koronavirustilanteesta ja päättänyt perua vuosikokouksen ja kevätjuhlan 24.4.2020 Mikkelissä, koska jäsenistömme koostuu riskiryhmään kuuluvista, ikäihmisistä. Näin noudatamme hallituksen ja THL:n suosituksia. Lue lisää

Miksi liikunta on hyvinvointini kannalta tärkeää?

Juttu on julkaistu Kristellissä 3/2018 Lue lisää

Ajatuksia koronasta taiteen keinoin

Tältä sivulta näet jäsenistön lähettämiä korona-teoksia. Lue lisää

Koronataidetta - Millaisia ajatuksia koronavirus sinussa herättää?

Voisitko kuvata tuntemuksia taiteen keinoin? Lue lisää

Vuosista viis-elämä kantaa! -leiri 4.-5.6.

Tervetuloa Kristillisen Eläkeliiton kesäiselle leirille Kauniaisiin 4 - 5.6.2020. Voit tulla leirille yksin tai ottaa mukaan vaikkapa lapsesi, lapsenlapsen (vähintään 7 vuotiaan), ystävän tai puolison. Lue lisää

Medianurkka

Kuva: Päivi Kyyrö

Auringonsäteet heijastuvat ikkunasta huoneeseeni. Valo antaa huomaamattakin iloa ja voimaa elämään. ”Suloinen on valo, silmät iloitsevat nähdessään auringon.” Sanoo Saarnaaja, joka kuitenkin aina kaikkea elämää ihmetellessään lopuksi toteaa, että kaikki on turhuutta.

Elämä on annettu meille lahjaksi ja elettäväksi. Jotkut sanovat, että mitään ei kadu niin paljon kuin elämätöntä elämää. Mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa, tuo oikeasti eletty elämä?  Milloin elämä on jäänyt elämättä? Ehkä se riippuu siitä, mitä pidämme elämässämme tärkeänä. Lapsia tehdään usein siinä vaiheessa, kun luodaan uraputkea. Elämä on kiireistä, eikä ehditä aina iloita pienten lasten sanomisista ja tekemisistä. On koko ajan kiire, että saadaan talo rakennettua, velat maksettua.  Jatkuva itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen kuuluvat useinkin tämän päivän työssä menestymiseen.  Yhteinen aika perheen kanssa voi näin jäädä vähiin.

Olivatko ajat paremmat ennen? Osasivatko vanhemmat antaa aikaa lapsilleen?  En tiedä osasivatko, mutta ainakaan heillä monellakaan ei ollut mahdollisuutta valita osaansa.  Maataloissa töitä riitti aikaisesta aamusta iltamyöhään, näin ainakin minun vanhempieni kohdalla. Ja koska he molemmat kuolivat nuorena, monet asiat jäivät heidän kohdallaan kokematta. He eivät koskaan saaneet nähdä lastenlastensa syntyvän ja kasvan. Mutta vastapainona heiltä jäi myös paljon lastensa surua näkemättä.

Tämä päivä tänään on annettu meille lahjaksi, elettäväksi kaikkine iloineen ja suruineen. Elämä on Jumalan lahja meille. Se ei sisällä vain vaatimuksia, vaan sen tarkoitus on antaa meille hetkiä, joissa voimme ihastella Luojan luomaa luontoa, nauttia kukkien tuoksusta, iloita rakkaistamme, olla vain hiljaa paikallaan. Pysähtyä hetkeksi kiittämään kaikesta kauniista, hyvästä mikä on silmiemme edessä. Vanhassa hengellisessä laulussa kiitetään myös vaikeista päivistä, vastoinkäymisistä, siitäkin, että Jumala ei vastannut aina rukouksiin. Kivun hetkellä on vaikea kiittää. Eikä sitä voikaan kukaan keneltäkään vaatia.

”Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. ” (Saarnaaja 11:8) Kiitos on sydämen asenne. Joskus elämä menee pahaa pelätessä tai hyvää odottaessa. Unelmat tosin pitävät meidät kiinni elämässä, antavat voimaa ponnistaa eteenpäin. Mutta on hyvä myös tarkistaa, että tämä hetki ei jäisi elämättä, lipuisi meiltä pois huomaamatta ja sitten eräänä päivänä muistamme tämän päivän hyvänä, kauniina päivänä, josta olisi ollut syytä iloita ja kiittää.

Päivi Kyyrö