Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Joulukalenteri - tule mukaan joulunodotukseen!

Tervetuloa mukaan joulunodotukseen Kristillisen Eläkeliiton joulukalenterin kautta. Näille sivuille avautuu joulukuussa joka päivä joulupäivään asti jouluinen kirjoitus menneiltä vuosilta. Lue lisää

Musiikki hoitaa Kuuntele

Mukana menossa – ohjelmasarjaa lähetettiin Radio Deissä  arkiaamuisin syksyllä 2016 Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Muuttuva yhteiskunta – muuttuvat palvelut

Teksti ja kuvat: Erkki Vauramo, professori (h.c.), Aalto-yliopiston Sotera-instituutti Lue lisää

Vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa - Kyllikki ja Esko Ojala

Kristillisen Eläkeliiton syysjuhlilla Ryttylässä julkaistiin vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa. Huomionosoituksen saivat Kyllikki ja Esko Ojala. He ovat osoittaneet erityistä aktiivisuutta ja altiutta Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa. Lue lisää

Liiton juhlat 2018 -keväällä Jyväskylässä, syksyllä Kauniaisissa

Vuoden 2018 Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlaa vietetään Jyväskylän kristillisellä opistolla la 21.4.2018.  Lue lisää

Lähimmäispalvelu - juuri sinä voit olla arvokas apu

Lähimmäispalvelu on lähimmäisenrakkaudesta lähtevää, vapaaehtoista halua tukea ja auttaa toista ihmistä. Lue lisää

Omaishoitajuus ja ikääntyvän terveys

Teksti: Leea Hiltunen

Keskustelu omaishoitajuudesta ja ikäihmisen terveydestä on ajankohtaista nyt, kun laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista on astunut voimaan 1.7.2013. ja STM on julkaissut Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman väliraportin (STM 2013/10). Kehittämisohjelman pohjalta odotetaankin parannuksia omaishoitajien tällä hetkellä kokemiin puutteisiin. Kehittämisohjelmaa laativa työryhmä ehdottaa, että säädetään uusi laki, mikä korvaa vuodesta 2006 voimassa olevan lain.  Lain nimi muuttuisi “sopimusomaishoitolaiksi”. Uudistuksen tavoitteena on yhtenäistää omaishoidon myöntämiskriteerit ja saada aikaan yhdenvertaisuutta omaishoitoon. Omaishoitajat odottavat tukea arkeensa.  Erityisesti ratkaisuja odotetaan omaishoitajien jaksamiseen, heidän terveydenhuoltoonsa ja heidän lakisääteisten vapaapäivien saamiseen.

Tällä hetkellä hoidettavista kaksi kolmasosaa on 65 vuotta täyttäneitä ja omaishoitajista puolet on yli 65 vuotta täyttäneitä. Kaiken kaikkiaan ns pääasiallisia auttajia on noin 300 000, joista 60 000:lla omaishoidon tuen saantiedellytykset täyttyisivät, mutta omaishoidon tuen saajia on vain vajaat 40 000.  Kysymys on elämän arjesta, jossa ikäihmiset tänä päivänä elävät. Moni omaishoitaja toimii voimiensa äärirajoilla saamatta riittävää tukea. Liian moni on ilman omaishoitajasitoumusta.

Omaishoidontuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaapäivistä ja muista omaishoitoa tukevista palveluista. Se on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta järjestää varaamiensa määrärahojen puitteissa. Kun varat loppuvat, on mahdollista, että palveluja rajataan ja palkkioita vähennetään. Näin kaikki omaistaan hoitavat eivät edes saa tarvittavaa omaishoidon tukea.  Omaishoidon tuen kattavuudessa ja saantiperiaatteissa sekä hoitopalkkioiden suuruudessa on kuntien välisiä merkittäviäkin eroja.  Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta omaishoitajien keskuuteen. Aito huoli on, miten kehittämisohjelman edellyttämät velvoitteet ja lakiin kirjattavat uudet kriteerit sekä laatusuositukset otetaan vastaan kunnissa, kun kuntien taloudellinen tilanne on lähes “kriisissä” ja kunnat miettivät parhaillaan säästötoimenpiteitä. Tässä yhteydessä viesti siitä, että maan hallitus on esittämässä korotettua valtionosuutta noin 10 miljoonaa euroa omaishoitoon ensi vuonna, jotta kunnissa voidaan epäkohtia korjata ja eriarvoisuutta poistaa, onkin rohkaisevaa.

Kunnissa tarvitaan rohkeutta ja uutta ajattelua vanhustyöhön sekä omaishoitotyön arvostusta. Varsinkin, kun omaishoidon tukea saavien omaishoitajien tekemä hoitotyö säästää kuntien menoja jo tällä hetkellä arviolta noin 1,1 miljardia euroa. Hyvän omaishoitajuuden onnistumiseksi kuntia haastetaan myös yhteistyöhön järjestöjen kanssa palvelujen aikaansaamiseksi.

Omaishoitajuus on sanana monelle outo, pelottavakin. Kuitenkin moni perhe, moni vanhus on tilanteessa, jolloin omaishoitajuus on arkea. Se on vain uskallettava kohdata, ei ole muuta vaihtoehtoa. Valintaa tuskin tehdään rahasta, sen verran pieniä palkkiot ovat verotuksen jälkeen. Monelle sairaalle ja vammaiselle pitkäaikaissairaalle on suuri lahja saada läheinen tai omainen hoitajakseen. Työtä ja valintoja tehdään sydämellä, rakkaudesta lähimmäiseen.

Kuka vain meistä voi olla tilanteessa, jolloin on päätettävä, miten suhtaudun, olenko valmis hoitamaan omaistani, auttamaan lähimmäistäni. Entä saanko minä tarvittavaa hoitoa rakkailta omaisiltani, vai onko hoitopaikkani laitos vaikka se parhaimmillaan voisi olla oma koti. Kaiken kaikkiaan ilmassa on kysymys siitä, löytyykö tarvittavaa lähimmäisen rakkautta ja välittämistä. On arvostettavaa, että on omaisia, jotka haluavat hoitaa läheisensä itse omassa kodissaan ja nimenomaan vapaaehtoisesti. Voidaan kysyä, mikä on se kantava voimavara, jolla näitä ratkaisuja tehdään ja onko ihmisillä ratkaisujen tekohetkellä riittävästi tietoa saati tukea asiaa pohtiessaan. Vastauksia on varmaan monia: “Vihkialttarilla lupasin myötä- ja vastoinkäymisissä kulkea rinnalla loppuun asti”. Läheisten rakkaus antaa voimaa mahdollistaen k.o. ratkaisut.

Leea Hiltusen kirjoitus on ote Kristelli lehdestä no 5/2013. Lue juttu kokonaisuudessaan marraskuun numerosta.