Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Joulukalenteri - tule mukaan joulunodotukseen!

Tervetuloa mukaan joulunodotukseen Kristillisen Eläkeliiton joulukalenterin kautta. Näille sivuille avautuu joulukuussa joka päivä joulupäivään asti jouluinen kirjoitus menneiltä vuosilta. Lue lisää

Musiikki hoitaa Kuuntele

Mukana menossa – ohjelmasarjaa lähetettiin Radio Deissä  arkiaamuisin syksyllä 2016 Ohjelmat on toimittanut Päivi Kyyrö. Lue lisää

Kuuntele koskettava henkilöhaastattelu - Allan Armas Lindberg

Millaisia syrjintää saivat romanit kokea 70-luvulla?  Koskettava kertomus Allan Armas Linbergin elämästä. Ohjelman toimittaa Päivi Kyyrö Lue lisää

Vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa - Kyllikki ja Esko Ojala

Kristillisen Eläkeliiton syysjuhlilla Ryttylässä julkaistiin vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa. Huomionosoituksen saivat Kyllikki ja Esko Ojala. He ovat osoittaneet erityistä aktiivisuutta ja altiutta Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa. Lue lisää

Liiton juhlat 2018 -keväällä Jyväskylässä, syksyllä Kauniaisissa

Vuoden 2018 Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlaa vietetään Jyväskylän kristillisellä opistolla la 21.4.2018.  Lue lisää

Lähimmäispalvelu - juuri sinä voit olla arvokas apu

Lähimmäispalvelu on lähimmäisenrakkaudesta lähtevää, vapaaehtoista halua tukea ja auttaa toista ihmistä. Lue lisää

Nuoruuteni hevoset - apuna maatalous- ja metsätöissä

Teksti ja kuva: Ensio Koitto

Nuoruusvuosinani jouduin päivittäin tekemisiin hevosten kanssa. Niiden kanssa vietin lukuisat hetket. Jo aamuvarhaisesta alkaen ne piti ruokkia, huolehtia niiden puhtaudesta ja lopuksi ne saivat taputukset ja aamuhalaukset. Hevoset ovat mielestäni tosi mukavia ja upeita kotieläimiä. Nyt vuosikymmenien mentyä vietän hetkiä muistellessani niiden elämää.

Hevosteni nimet olivat Eeva ja Pilkku. Molemmat olivat komeita tammoja. Silloin 1950-luvulla hevosilla oli vielä tärkeä tehtävä maatalous- ja metsätöissä. Sen jälkeen tulivat enenevästi mukaan traktorit, jotka valtasivat paljolti maatalouden työt itselleen. Suomessa on kuitenkin nykyään noin 70 000 hevosta. Sotien jälkeen, kun metsäteollisuus elpyi, niitä sanottiin olevan peräti 400 000.

Muistelen ihaillen hevosten luontaista elinympäristöä; Oli ruohomaata, jossa oli runsaasti monenlaista ravintoa. Ovathan hevoset kasvissyöjiä. Ne käyttävät kasvien tarjoamista ravintoarvoista hyväkseen kaiken tarvitsemansa. Herkkupaloina olivat ruohon lisäksi voikukat, koivunlehdet, takiaiset ja nuoret nokkosen versot.
Talvella niille annettiin hyvää, kuivattua heinää ja saivat ne ”Kauramoottorit” myös usein kauran jyviä ja aina silloin tällöin myös maistuvia leipäpaloja. Muistan niiden kommunikoineen monesti heiluvalla hännällään ja liikkuvilla korvillaan. Aivan ihastuttavat olivat ne heppojen hirnahtelut ja höröttelyt! Hyviä kykyjä olivat niiden aistimet; kuulo ja haju. Herkkänä tuntoelimenä on ylähuuli, sekä hyvä paikallisvaisto.

Hevonen ottaa vastaan viestejä sieraimiensa ja silmiensä kautta. Sen näkökenttä onkin laaja, noin 340 astetta. Ihailtava ominaisuus hevosella on sen sosiaalisuus eläimenä. Se aistii helposti ihmisen mielentilan, eri liikkeet ja eleet. Ja kyllä sen muistikin on vertaansa vailla oleva.

Muistojen helminauhasta poimin muutamia kultaisia muistoja hevosteni kanssa työskentelystä:

- Oli keväinen peltojen äestys ennen kylvötyötä. Kesällä oli ne muistorikkaat, hikiset heinätyöt.

Syksyllä oli riemulliset sadonkorjuu- ja viljojen puintityöt. Myöhemmin sain tarttua auran sarviin ja aloitin syyskynnöt. Se olikin paljon ajatuksia herättävää ja voimia kysyvää työtä hevosten kanssa. Kynnöksen jälki piti olla kaunista ja vaot suoria koko saran mitalla. Talvella oli vuorossa metsätyöt. Piti saada isot kasat polttopuuta ja usein myös ajettiin tukkeja sahalle, jossa ne jalostettiin laudoiksi. Talvella piti ajaa heiniä ja olkia ruoaksi muulle karjalle.

Talvi-iltoina joskus soi radiosta kaunis hevoslaulu:
- Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma ja kahden tässä hiljaa mennään. Humma on poijjalla ainoa aarre, ja sellaista ei ole kellään!
Silloin kun ei ollut TV:tä, kännykkää eikä tietokoneita. Varsinkin talvi-iltoina kuunneltiin radiota.
Raamattua lukiessa olen todennut kuinka arvokkaan osan hevonen on sen teksteissä saanut.

Kuvakieli kertoo esimerkiksi evankeliumin lähdöstä voimalla. Sen mukana oli myös hevonen!

”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niin kuin ukkosen äänellä: ”Tule” Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen: ja sen selässä istuvalla oli jousi ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.” Ilm.6:1,2 (vuoden-38 käännös)

Useammin kuin kerran minun on tullut ikävä nuoruuteni hevosia. Kultaiset muistot ovat tallella.

Heitin tässä muisteloni Kristelli-lehden lukijoillekin!

Nuoruuden hevosmuisteloissa

Ensio Koitto