Etusivu | Tietoa meistä | Yhdistykset | Jäsenille | Medianurkka | Hae
Joulukalenteri - tule mukaan joulunodotukseen!

Tervetuloa mukaan joulunodotukseen Kristillisen Eläkeliiton joulukalenterin kautta. Näille sivuille avautuu joulukuussa joka päivä joulupäivään asti jouluinen kirjoitus menneiltä vuosilta. Lue lisää

Musiikki hoitaa Kuuntele

Mukana menossa – ohjelmasarja Radio Deissä   Lähetysaika on arkiaamuisin 7.37. Ohjelmat toimittaa Päivi Kyyrö. Lue lisää

Vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa - Kyllikki ja Esko Ojala

Kristillisen Eläkeliiton syysjuhlilla Ryttylässä julkaistiin vuoden 2018 hymymummo ja hymypappa. Huomionosoituksen saivat Kyllikki ja Esko Ojalala. He ovat osoittaneet erityistä aktiivisuutta ja altiutta Kristillisen Eläkeliiton toiminnassa. Lue lisää

Taukojumppaa - pienikin liikunta virkistää mieltä!

Teksti ja kuvat: Antero Sala Kotkan Seudun Kristilliset Eläkeläiset Lue lisää

Liiton juhlat 2018 -keväällä Jyväskylässä, syksyllä Kauniaisissa

Vuoden 2018 Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhlaa vietetään Jyväskylän kristillisellä opistolla la 21.4.2018.  Lue lisää

Lähimmäispalvelu - juuri sinä voit olla arvokas apu

Lähimmäispalvelu on lähimmäisenrakkaudesta lähtevää, vapaaehtoista halua tukea ja auttaa toista ihmistä. Lue lisää

Evakkolapsen alkutaipaleelta

"Päivä koittaa, väsyttää, jälleen tauko. Takaa tulee tieto: isä on tulossa. Jo näkyy tutun hevosen pää ja ajajakin."

Karjalan Kannakselta kodit jätettiin kesäkuussa 1944 jatkosodan suurhyökkäyksen alettua. Evakkoon lähtö oli jo toinen. Ensimmäinen kerta oli talvisodan syttyessä joulukuun alkupäivinä 1939. Toisesta lähdöstä muistan jotakin, kun olin muutamaa päivää vaille viisivuotias. Alkukesän kauniit päivät ovat muistossani. Elämä oli jotenkin avautunut eteeni.

Serkkuni Paulan kanssa olimme laittaneet leikkipaikan Myllyojan pikku saarelle. Pieni tyttö pystyi hypähtämään tuolle ruohoiselle saarelle, jota kaunistivat kukkivat tuomipensaat. Siellä aurinko paistoi ja lämmitti, pikkulinnut lauloivat ja kosken kohina kuului alajuoksulla. Vaikka leikkikotimme astiasto oli rikkimenneitä posliinikuppien paloja, olivat ne mielikuvitukselle lentoa antavia aarteita.

Sitten eräänä päivänä kaukaa kuului jylinää ja ryskettä. Aikuiset seisoivat pihalla rivissä sitä kuunnellen, aivan tyrmistyneinä. ”Nytkö se taas alkaa. Kyllä me luultiin, että olisimme saaneet olla rauhassa ja elää täällä rakkaassa Karjalassa. Joko meiän pittää taas täältä lähtee?” Oras viheriöi pelloilla, perunat oli laitettu maahan, tänne ne jäisivät. Korjaisiko niitä kukaan syksyllä?

Tavaralaatikoita tehtiin, osoitelappuja laitettiin. Lehmätkin saivat lapun kaulaansa. Lappu taisi olla meillä lapsillakin kaulassa. Tavaralaatikot jätettiin kivinavetan päätyseinää vasten. Ei niitä voitu mukaan ottaa, ei huonekaluja sen koommin. Kärrykuormaan ei paljon mahtunut. Viljasäkkejä, me lapset niiden päällä. Niin lähdettiin, koko kylä tyhjeni, Kaijalan kylä Johanneksessa. En kaikkea muista, vain välähdyksittäin jotakin. Äiti tuli isän polkupyörällä kärryjen perässä. Hän kertoi olleensa sydän syrjällään pelätessään kolmivuotiaan nuorimmaisen Jouko-pojan kierähtävän laidattomilta kärryiltä alas tämän nukkuessa.

Serkkumme Tenho Reponen (s. 1932) oli 12-vuotias kesällä 1944, kun oli lähdettävä toisen kerran. Hän on kirjoittanut evakkomatkasta. Samassa joukossa kulki meidänkin perhe.

Kesäkuun 9. päivänä tykkien jylinä rintamalla kiihtyy huomattavasti. Lentotoiminta Viipuria vastaan alkaa. Uutiset kertovat rajuista taisteluista. Pelko evakkoon joutumisesta alkaa kaivertaa. Isäni on poissa aina ajoittain Is-joukoissa liikenteenohjauksessa tai desanttijahdissa. Meillekin povataan lähtöä 12.-13. kesäkuuta, määränpäänä Marttila. Lähtö kuitenkin lykkääntyy jostain syystä. Pakataan tavaroita ja viedään maantien varteen kuljetusta odottamaan. Tulee tietoa, että karja kuljetetaan 17.6. muiden jäädessä toistaiseksi paikoilleen.

Taistelujen äänet lähenevät, uhka kasvaa. Ilta 16.6. suhteellisen rauhallinen. Herään 17.6. aikaisin. Tilanne on muuttunut. Metsänrajan yläpuolella lentokoneita ja taistelun äänet ovat moninkertaistuneet, rintama on ehkä 25-30 km päässä. Lähtö klo 9, äitini, siskoni ja minä sekä karjaa kaksi lehmää ja vasikka. Lähden polkupyörällä, jonka tavaratelineellä laukku sisältää kaikkein arvokkaimmat tavaramme.

Tulo maantielle. Ihmisiä Ylämaasta hevosineen kovalla kiireellä menossa. Huutelevat mennessään ”nyt on kiire”. Samoin sotilaita 3-5 miestä kärryillä matkalla kovalla kiireellä pois rintamalta. Yli joen sillan ja metsäteitä kohden Yläsommeen kylää. Heikolla tiellä sekaannusta, itkua ja kiroilua. Matka jatkuu kuitenkin. Yläpuolella ilmataistelu, suojaudun hätäpäissä ojaan. Huoli isän olinpaikasta näivertää.

Yläsommeen kylä autio. Lähellä Korpelaa ruuhkaa ja sekaannusta. Ollaanko motissa? Ei sentään. Hiekkaisia kyläteitä. Lottien ensiapu- ja muona-asema. Lasi vettä piristää. Sataa tihkua, jalkoja hiertää. Tammisuo. Viipurissa palaa ja puolustusasemia rakennetaan. Yön pimein hetki. Karja oraspellossa. Portinhoikka, ohjaus Ihantalaan. Lyhyt tauko, tunnin unet jossain talossa, taas liikkeelle. Päivä koittaa, väsyttää, jälleen tauko. Takaa tulee tieto: isä on tulossa. Jo näkyy tutun hevosen pää ja ajajakin. Luovutan pyörän sisarelleni, joka lähtee karjan kanssa edelleen. Pääsen kärryille ja matka jatkuu helpommin. Tiellä tungosta, vastaan tulee rintamalle meneviä joukkoja. Rajan yli Joutsenon Leppälässä. Koululla tarjotaan ruokaa, harmaata perunakeittoa, ei maistu.

Matka jatkuu illansuussa 18.6. Karja on kiinni kärryjen perässä, 4-5 perhettä kyläläisiä on yhdessä. Talo tien varressa, kysytään yösijaa, myöntävä vastaus. Nukkumapaikka lattialla, penkeillä, penkkien alla. Seuraavana päivänä Saimaan kanava – Lauritsala. Ruuhkat tiellä ovat jo valtavat. Pelkoa ilmatoiminnasta, jolta kuitenkin säästymme. Tunnin pysähdys Lappeenrannan lähellä ja yöpyminen ladossa tien laidalla. Karjan rehu vähissä.

Aamulla 19.6. ruuhka vähän lieventynyt. Joukkoomme liittyy perhe Muolaasta. Illalla olemme Taavetin seuduilla. Yö kärryjen alla. Herään aamulla vesisateeseen, jälleen liikkeelle, Kaitjärvi, Kaipainen. Seuraava yö lähellä Kaipaisten asemaa, aamuyön torkut ratavartijan saunassa. Aamulla liikkeelle, lehmien jalkoja aristaa ja  kulku hidastuu. Päätieltä ohjataan Selänpään – Tuohikotin sivutielle, mutta päätämme jatkaa edelleen Kouvolan tietä tavoitteena Utti. Illalla Utissa ja yö sisällä nukkuen.

Juhannusaattona ilma viilenee, jatkamme matkaa Kouvolan kauppalan halki kohti Kymijokea ja Korian asemaa, jonne saavumme illansuussa. Oleskelu täällä kestää useita päiviä, odotellaan vaunuja. Pitkiä sotilasjunia vyöryy kohti Lappeenrantaa. Entuudestaan tutut härkävaunut tulevat viimein, niihin sijoittuu 8-10 lehmää ja lähes saman verran ihmisiä. Isä jatkaa hevosen kanssa kohti Lahtea. Meillä määräasemana Kyrö, johon saavuttua edessä on vielä 18 km jalkamatka Marttilan Ollilan kylään. – Marttilaan majoittui suuri osa kylämme asukkaista, lisäksi sinne sijoitettiin Heinjoen pitäjän väkeä. Osa kyläläisistä teki koko matkan jalka- ja hevospelillä, joten kyllä se taipaleesta kävi.”

Teksti ja kuva: Eila Hörkkö

(Julkaistu Kristillinen Eläkeläinen-lehdessä 4/2010)