Sota-aikana Varkaudessa syntynyt Marja-Leena muistelee Suomen jälleenrakentamista sodan jäljiltä ja perheensä elämää noiden vaikeiden vuosien jälkeen. Onnettomana hän ei kuitenkaan lapsuuttaan muista. Seurakunta tuli tutuksi jo nuorella iällä ja myöhemmin löytyi elämäntyö diakonian ja erityisesti kuurojen parista. Aluksi viittomakielen opetteleminen tuntui raskaalta ja yksinäiseltäkin, mutta alkuhaasteista selvittiin. Marja-Leena on saanut olla läheltä seuraamassa yhteiskunnan ja hengellisten yhteisöjen suhtautumista kuuroihin, ja asenteiden muuttumista vuosien saatossa positiiviseen suuntaan.