Hyvää kevättä!
16.4.2026
Teksti: Terttu Laitinen
Kuvat: Hanna Forsgrén-Autio
Olen keväänlapsi, joka ihmettelee lisääntyvää valoa, lämpeneviä päiviä, luonnonheräämistä. Keväällä harrastusmahdollisuudet lisääntyvät, ruoho alkaa vihertää. Lintujen viserrys ihanan levollista. Ollaan eloisia.
Keväisen iloinen ja raikas jo 1500-luvulta mukaansa tempaava sävel kevätvirsi 567 kertoo kukista, maantuoksusta ja elämistä. ”Niityllä riemuissansa eläimet hyppivät, ja linnut lauluillansa Luojaansa kiittävät.”
”Keväiset metsät, keväiset kukkaset, keväiset vuoret, aurinkorintehet. Ihmisen laulamaan onnellisna saa. Bumbidi-aididi, bumbidi- aididi..” Kivalta reipas laulu kuulostaa kaanonina ja myös englanniksi!
Kaija Pispan runossa keväästä: ”Hiirenkorvat on koivussa auenneet, kevät hunnuttaa koivikon vihreään. Talven valta ja pelko on rauenneet. Luonto esittää elämän ihmettään.”Kevään merkki, kun maaliskuulla pihapiirimme pörriäiset lähtivät mehiläispesistään ns. puhdistuslennolle. Sen huomasi ympäristössä hangilla ja joskus naruilla liinavaatteissa. Kaikki lähtijät eivät palanneet pesiinsä, vaan kangistuivat hangille.
Kevätaiheisia runoja ja lauluja on runsaasti. Zacharias Topeliuksen runossa: ”Kun kevät kaunis tuli, soi Luoja lämpöisen, maan silmästä jo suli jääkyynel huurteinen. Taas päivän paistehessa jo linnut lauloivat, ja lapset lehtosessa iloisna juoksivat”.
Kiva on kuunnella Vivaldin Neljä vuodenaikaa- teosta ja keskittyä kevät-aiheen ilmaisuun.
Iloitsemme, kun pihapiirissä puhdistetaan linnunpönttöjä. Näyttää linnuillakin olevan kiinnostusta puhdistaa kotejaan. Seurasin miten linnun nokassa käytetyt pesärakennusaineet sinkoilevat ulos. Mistä lie saavat uutta rakennustarviketta? Melkoinen urakka!
”Linnuilla on pesänsä, ketuilla on luolansa, minull´ ei oo asuinsijaa täälläkään maall´minun täytyy lähteä pois kulkemaan.”
Kovaa kaakatusta kurkiaurassa. Joutsenet suhahtavat pelloille. Mahtaako muonaa olla tarjolla riittävästi? Pitkät lentomatkat kuluttavat energiaa.
Keväällä oppilaillakin vipinää, kysymyksiä ja jännitystä. Millaiset todistukset saan, pääsenkö koulutukseen mieluisalle alalle. Juhlitaanko lasten saavutuksia? Miten lohdutetaan epäonnistuneita?
Tuttava kertoi, että äitinä hän leipoi ison täytekakun ja kahvipöytään kutsuttiin läheisiä. Epäonnistunutta ei häpäisty. Kannustavat sanat antavat voimaa uuteen koetukseen.
Hugo-pelissä huudahdettiin: ”Ei voi aina voittaa, ei edes joka kerta!”
Keväisin ammattikoululaisille järjestettiin kulttuurikilpailut eri puolilla Suomea. Erilaisiin lajeihin riitti osallistujia omastakin oppilaitoksesta. Oli upeita esityksiä, olkoon kyse yksinlauluista, eri instrumenttien soittamisesta, kuoroista, duetoista, bändeistä, liikunnasta, kuvaamataidoista, luokkalehdistä, puheista, runoista. Itsekin ohjaajana olin arvioinnin kohteena.
Oppilaskuoromme yhtenäiseen asuun pukeutuneena esitti kolmiäänisen Mozartin Paimenen kevät-laulun Lahdessa. Tuomariston päätös perusteluineen johti ensimmäiseen palkintosijaan. Sekös innosti tulevinakin vuosina osallistumaan.
Tämän oppilaskuoron esittämänä Suvivirsi kajahti myös alueradiossa.
Kevätjuhlassa päättötodistuksen sisälle ujutin pienen onnentoivotuksen ja ohjeen: ”Kun nuoruuden aika on ruusuinen, ja riemuinen on sen joka puoli. Ota tiestäsi vaarin ja suunnasta sen älä kaikista ruusuista huoli.” (Liina Sandell teksti, Mikael Nyberg sävellys)
Oppilaiden itsensä sommittelema sievä kukkaviehe rintapielessä juhlisti juuri valmistunutta.
”Voi tätä elämän onnea, voi tätä juhlien aikaa, voi tätä iloa riemua, kun torvet kutsuen raikaa…Trillallaaa, tralllaa …!”
Läksiäiseksi kuoroversiona monille tuttu Jäähyväislaulu: ”On laiva valmiina lähtöön se kaukomaille käy, missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä ei näy. Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan, tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan...niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan. Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa...”
Teksti: Terttu Laitinen
Kuvat: Hanna Forsgrén-Autio