Jouluruokien valmistusta ja tohinaa

 Äidillä oli kädet täynnä puuhaa aamusta iltaan. Paljon leivottiin itse. Samoin ruuanvalmistus käsityönä iso suoritus. Jos jonkinlaista laatikkoa lantusta, perunasta, porkkanasta, maksasta. Kasviksien kypsentämistä, kuorimista, pilkkomista rosolliin. Silliä pitkin ja poikin, lasimestarinsilliä. Kaupoissa einesten tarjonta oli vähäistä. Jälkeenpäin ajattelen, miksi samalla aterialla piti pöydässä olla tarjolla monenlaista.

Kokonainen iso kinkku paistettiin taikinakuoressa ja myöhemmin alumiinipaperissa. Ennen vanhaan lipeäkalan valmistus oli monivaiheinen prosessi. Kuivattu kapakala liotettiin lipeässä (yleensä natriumkarbonaatin tai kaliumkarbonaatin seos) useita päiviä ja vaihdettiin lipeä kerran tai kaksi. Helposti hajoava kala keitettiin suolavedessä sideharsopussissa. Hyvältä turska maistui maitokastikkeen ja perunoiden kera. Jälkiruokana luumukiisseliä ja nokare kermavaahtoa. Myöhemmin Viktorian kiisseliä karpalokastikkeen kera.

Äidin pikkuapulaisista ei ollut juuri apua. Isä tamppasi mattoja, kävi kaupassa, lämmitti saunaa parina päivänä, kun kovilla pakkasilla jäiset seinät huokuivat kylmää.  Isä esiliina yllä, iso pilkkumi sylissä vatkasi vimmatusti munia ja sokeria. Kuohkea kakkutaikina paistettiin puuhellan uunissa. Jäähtynyt levy leikattiin kävyn muotoiseksi. Kyse käpytäytekakusta. Pintaan harvinaiset suklaanapit ja tarjoiluvadille koristeeksi kuusenoksaan kiinnitetty punainen rusetti.

Piparkakkutalon kokoamisessa olimme pitämässä seiniä pystyssä, kun äiti sulatetulla sokerilla liimasi osia yhteen. Mökki koristeltiin tomusokeri-vesi-kuorrutuksella jossa hiven karamelliväriä.  Ihailimme taloamme ja mielessä pyöri kysymys, milloin saamme syödä sen.

Koska joulunpyhinä kaupat olivat kiinni, niin ruoan säilyttäminen oli vaikeaa. Kylmäkomerossa ruokatavarat ja ruuat joskus jäätyivät.

Joulutervehdyksiä ja lahjoja

 Meillä oli täysi tohina päällä, kun jouluaatonaattona jotkut poikkesivat meitä tervehtimään. Kahvit keitettiin, tarjottiin tuoreen nisun kera.

Juoksupoika toi ystäviltä kauniita kukkakoreja jouluterveyksinä. Koreissa hyasintteja, sipulitulppaaneja, mahoniaa, upeita nauhoja. Ihmettelin istutuksissa kieloja. Iltasella hyasintteja, kukkakoreja kiikutettiin viileään eteiseen. Pidensimme kukkien säilyvyyttä lisäämällä niihin lunta.

Isä oli ”myöhäisherännäinen”. Jouluaattona juuri ennen kaupan sulkeutumista hän kävi ostamassa pieniä herkkuja. Isä vetäytyi huoneeseen ja nimellä varustettuun joulupussiin hän kokosi namuja: muutama karamelli, suklaapatukka, lakupötkö, taloussuklaalevy, omena. Kiireessä pussinsuu jäi sulkematta.

Isän tuomat Helsingin tuliaiset, mielestäni oranssiset tonttulakit, päässä odotimme joulupukin saapumista. Tunsimme aamutossuista joulupukin, naapurin Kallen. Pääsääntöisesti saimme pehmeitä paketteja. Äiti oli neulonut meille lapasia, pipoja, sukkia, työläitä villapaitoja, käytännöllistä. Sain kumisen nukenpään rikkoutuneen tilalle. Se ei ollut yhtä kaunis kuin entinen. Lahjoissa viikuna- ja taatelipakkaus makeannälkään. Kauniit helmet. Pojat saivat jääkiekkoon liittyviä varusteita.

Mekano- rakennussarja, Fortuna- ja koronapelin. Pukinpussista löytyi myös pienoishirsistä rakennettava puusauna. Joskus luistimet, mailat, sukset. Usein ruinaamani valkoiset kaunoluistimet jäivät haaveeksi ja kuluneet käytetyt tarvitsivat ehostusta päivittäin. Valkoista lankkia kului.

Söpö- kisumme, perheenjäsen, asteli myös vierashuoneeseen. Lahjapaketin sisältö oli varmaan mieluinen.

Me lapset saimme muutaman markan rahaa ostaaksemme vanhemmille lahjan. Minä ostin äidille saippuakupin ja kuuseen muovisen koristeen. Paketoin lahjani käytettyyn joulupaperiin. Niitä säästettiin edelliseltä vuodelta.

Pojat sen sijaan ostivat äidille puuvillakerraston. Kauppiaan rouva tunsi äidin ja mietti varmaan kokoa. Hän pyysi poikia tunnustelemaan housujen pehmeää pintaa, paksuutta. Poikia hävetti ja kopeloivat kuitua katse suunnattuna aivan muualle.

Aattohartaus

Jossain vaiheessa iltapäivän hämärissä järjestettiin kirkossa aattohartaus. Omaiset kynttilälyhtyineen siirtyivät haudoille. Kynttilämeri oli upea näky.

Isä halusi vielä tarkistaa urut. Absoluuttinen korva tarpeen. Pneumaattisissa uruissa lämpötilan vaihdellessa joku pilli saattoi soida yksinään. Oli nopeasti reagoitava asiaan, jottei soraääni pilaisi juhlatunnelmaa. Virityksessä apuna joku meistä lapsista. Isä kopsutteli pilliä urkukaapissa. Kun hän oli tyytyväinen, lähdettiin kotiin perheen joulunviettoon. Vuorollaan jokainen avasi lahjapakettinsa. Jokunen joululaulu, ehkä leikkikin. Iltakahvi joulutortun kanssa.

Jouluaamuna

 Jouluaamuna aikainen herätys. Hellaan puita, kahvipannu kuumana, voileipää. Äänenavausta: moi,moi,moi! Kierrän, kierrän...Sormiharjoituksia. Isä ajoissa pyöränselkään tai kovalla pakkasella kävellen, joskus potkutellen.

Kirkko täyttyi seurakuntalaisista. Kuorolaisille tarjottiin Figarollia ja Pectusta.

Kauempaa tulleet kiinnittivät hevosen paaluun lähelle hautausmaata. Kello 7 kirkonkellojen kumahtelun jälkeen tilaisuus alkoi kuorolaululla. Maasalon säveltämä Joulunkellot. Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa (sanat Helmi Auvinen). Tuo armon valkokyyhky nyt viestin maailmaan, jo laantuu tuskan nyyhky, käy toive versomaan. Sävelmä 1300-luvulta. Myös isän esittämä yksinlaulu Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen liitetään jouluaamuhartauteen. Sulho Rannan Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen  ja Viljo Kojon sanat liikuttavat.

Joulurauhan julistuksen jälkeen radiossa Sulo Sarits esitti tunteikkaan laulun. Kirkonkellot löivät 24 ja yleisö yhtyi lauluun Maa on niin kaunis...

Joskus poikettiin pappilaan joulukahville. Kotona levättiin, radio-ohjelmia kuunnellen.

Joulunpyhien viettoa

 Virkeämpänä katseltiin joulukorttipinoa.

Niitä minäkin kirjoitin. Olin saanut jo alakoulussa opit kaunokirjoitukseen. Kynänvarteen kiinnitetty terä kastettiin mustepulloon. Rauhallisesti korttiin rouva, neiti, herra, osoite ja lyhyesti viesti.

Sukunimi Gustafsson tuotti vaikeuksia. Siinä tein virheen, suuri moka. Oli kai liikaa kirjaimia.

Oli valittava henkilölle sopiva-aiheinen kortti.  Setvitiin lähetimmekö itse, saimmeko jne. Kaksiosaisia hilekortteja harvemmin. Postimerkki, entä joulumerkki ja ajoissa postiin.

Tapaninpäivänä kirkonmenoissa oli vähänlaisesti osallistujia.

Naapureita kahvitettiin ja mekin kyläilimme heillä ja samalla katsoimme tv-ohjelmaa. Meillä ei silloin vielä ollut tätä ”näköradiota”.

Sylvesterin ehtoona klo 23 jälleen mieleenpainuva tilaisuus. Kellot löivät 24 ja kirkon portailla yleisö yhtyi lauluun Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas... ilotulitusta katsellessa. Onnellista Uutta Vuotta- toivotuksia!