"Koti on siellä, missä sydän lepää"

Teksti: Terttu Laitinen
Kuva: Terttu Laitisen kotialbumi

”Jokaisella ihmisellä on oikeus saada katto päänsä päälle, on hänen tilanteensa mikä tahansa” kertoo lehtihaastattelussa pitkään kadulla yöpynyt asunnoton.

Kysymykseen mitä turvallinen koti merkitsee, saadaan monenlaisia vastauksia. Se on paikka, jossa on tilaa näyttää tunteensa, murheensa, ilonsa. Siellä opetellaan antamaan arvoa muidenkin mielipiteille. Siellä aistitaan turvallisuutta, rauhallisuutta, vaalitaan menneisyyden muistoja, suunnitellaan tulevaisuutta.  Siellä voi tehdä itselleen tärkeitä asioita, kokea olevansa rauhassa, hyväksytty, rakastettu, onnellinen.

Turvallisessa kodissa saa vaatia, kyseenalaistaa ja kapinoida, mutta siellä myös rajat ja rakkaus luovat turvaa.

Lapsen kehityksessä on monenlaisia vaiheita. Kun nuori kokee olonsa turvalliseksi, hän voi paremmin. On tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi, ei pelossa, ei varpaillaan. Lapsen kasvatus on vaativaa, mutta maalaisjärjelläkin saavutetaan hyviä tuloksia.

Mitä seuraa epäkorrektisti käyttäytyvälle lapselle? Mielestäni autoritaarinen kasvatus ”nujersi” herkkää persoonaa. Sodat kokeneet vanhemmat ja opettajat olivat auktoriteetteja. Melko helposti lapsia häpäistiin rangaistuksena ei-toivotusta käytöksestä. Tavoiteltiin mallikasta käyttäytymistä ja järjestystä. Lapset opetettiin teitittelemään, niiaamaan, kumartamaan, odottamaan vuoroaan, kun vieraat olivat ensin kakkupalansa lohkaisseet. Pidoissa usein jälkiruokana tarjottiin jäätelöä. Lapset silmät kiiluen odottivat tarjoilijan kutsua: nyt on lasten vuoro! Jäätelö oli harvinaista herkkua.

Pienestäkin kiitettiin. Onko niin, että kansan vaurastuttua mikään ei tunnu miltään ja monia asioita pidetään itsestään selvänä. Epäoikeudenmukaisuutta ei sallittu. Meilläkin tuliaismakeiset jaettiin tasapuolisesti kolmen sisaruksen kesken ja joskus ainut pitkä kissakarkki puukolla paloiteltiin millilleen kolmeen osaan.

Jäin miettimään nuoren oppilaan kertomaa karua totuutta: ”Minulla seitsemästoista sijaiskoti”. Viikon alussa oppilaiden piti palauttaa askartelu. Kun tivasin puuttuvaa tuotosta, oppilas pelokkaana kertoi, miten viikonloppuna isä oli riehuessaan ajanut perheensä ”pellolle”. Onneksi serkulta löytyi sopivat asut aamuksi. Silloin askartelu oli toisarvoista ja empatiani lisääntyi.

Turvallinen koti-aiheesta tulee mieleeni kaikkea sitä, mitä on paljon jo käsitelty KRELLIn ryhmissäkin. Hyvät vinkit ovat herättäneet miettimään oman kodin turvallisuutta ja mitä vielä pitäisi kohentaa, jotta säilyisi kolhuilta, tapaturmilta, olkoon kyseessä lapset, aikuiset tai varttuneet. Arjessa aina ei tule mieleen vaaranpaikat. Kertaus on opintojen äiti.

Harvemmin pohditaan ihmisen perustarpeita. Erilaisista oppikirjoista ja asiantuntijoiden kirjoituksista palautuu mieleeni jotakin yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslow´n tarvehierarkiasta.

”Perustarpeita tulee tyydyttää riittävässä määrin ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille tarpeille.” Jos tarpeet jäävät puolitiehen, helposti turhaudutaan.

Fysiologiset tarpeet: ruoka, juoma, hengitysilma. Kokemuksesta tiedämme, että nälkäisenä toimeen tarttuminen on hankalaa. Ajattelu tahmeaa. Koulumaailmassa ilmeni, miten levottomaksi oppilaat muuttuivat ennen lounasaikaa, siksi aamupala on kaikille, mutta erityisesti kasvaville nuorille tärkeä.

Turvallisuuden tarpeet, suojautuminen erilaisilta vaaroilta.

Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet. Ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen.

Monet ikäihmiset kokevat yksinäisyyttä ja eristäytymistä, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti heidän mielialaansa ja yleiseen hyvinvointiinsa. Sosiaalinen vuorovaikutus voi parantaa kognitiivisia toimintoja ja hidastaa muistisairauksien etenemistä.

Olemme läsnä ja seurana, kuuntelemme ja jaamme hetkiä, jotka rikastuttavat heidän elämäänsä. Tämä voi olla tärkeä niille, joiden perhe ja ystävät asuvat kaukana tai eivät pysty vierailemaan usein. Yhden hengen talouksia on paljonkin, mutta kaikki eivät koe itseään yksinäiseksi.

Lyhyt rupatteluhetki piristää päivää. ”Kas hymy on puoli hyvettä” Eino Leinon Hymyilevä Apollo- runossa mainitaan.

Arvonannon tarpeet. Itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta.

Itsensä toteuttamisen tarpeet. Omien kykyjen saaminen käytäntöön esim. työssä tai vanhemmuudessa.

Itsensä ylittämisen tarpeet. Tällä tarkoitetaan yhteyden saamista johonkin omaa minää suurempaan: keinoina hengellisyys, taide, altruismi.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat hengelliset tarpeet, jotka viittaavat ihmisen elämän merkityksen löytämiseksi ja maailman ymmärtämiseksi: rukoukset, virrenveisuu, ehtoollinen.
”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa...Kotihin mielin...Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan...Siell on isä  rakkahin, siellä äiti armahin, siellä  siskot, veikkoset, riemurinnat, iloiset. ”

Valitettavasti näin ei aina ole.

Virsikirjaan ilmestyi vuonna 1986 kirkkoherra Heikki Vaahtoniemen tekemä koti- ja perheaiheinen virsi 471.”Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella on hyvä olla eikä minua pelota”

Lapsuudessani naapureiden lasten kanssa keksittiin yhdessä erilaista toimintaa ja opittiin samalla sosiaalisia taitoja. Veljeni rakensivat pihassamme melontakelpoisen kajakin. Sen rakentamisen eri vaiheita seurasivat naapurin samanikäiset ”asiantuntijat”. Pihassamme vaatimattomissa olosuhteissa tavoiteltiin ennätyksiä korkeus- ja seiväshypyssä. Pitäjässä useita alan mestareiden tuloksia seurattiin. Liiterissä nikkarointia. Luovuus kukoisti. Tutkimusten mukaan luovuus ei katoa iän myötä.

Ulkoilu ja liikunta ovat tärkeitä myös ikäihmisen fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Säännöllinen liikunta parantaa liikkuvuutta, tasapainoa ja yleistä terveyttä, mielenterveyttä.

Päivittäinen lyhyt kävelylenkki ja eri vuodenaikojen seuraaminen virkistää. Isänikin soitti havainnoistaan, kun kirjosieppo oli asettunut kotipihan pönttöön. Myös upeanväriset tiklit lintulaudalla tai tilhiparvet pihlajassa syksyllä, ilahduttivat. Tärkeintä, että ikäihminen tuntee olonsa mukavaksi ja saa tehdä asioita, joista hän nauttii. Tämä lisää heidän elämänlaatuaan ja tuo iloa arkeen.

”Liian moni aivan yksin jatkaa kulkuaan. Näytä missä apuamme, lahjojamme tarvitaan. Opeta, oi Herra, meitä omastamme jakamaan.” Jaakko Löytyn Lahjalaulu.