”Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee”
3.9.2026
Teksti ja kuvat: Terttu Laitinen
Riemulla ei ollut rajoja, kun lapsuudessa kiiruhdettiin kolmen kuukauden kesälomalle. Oli vapaus liikkua, matkustaa, uida, kalastaa, osallistua leireille, mökkeillä, urheilla. Kaikki loppuu aikanaan. Syyskuun ensimmäisenä päivänä palattiin opinahjoon. Meitä suureen ikäluokkaan kuuluvia lapsia oli runsaasti juhlasalissa. ”Kun koulutyöni alkaa taas..”-virrellä aloitettiin. Silloin lapset todella lauloivat.
Samaan tyyliin jatkettiin varttuneempana. Ammattikoulu alkoi jo elokuussa. Tuttua virttä veisattiin alkajaisissa. Eri seurakuntien papisto toi tervehdyksensä avajaisissa. Usein elokuussa lämpöä piisasi, joten oppilaiden oli vaikea heti keskittyä 8-tuntiseen koulupäivään. Haluttiin alusta asti opettaa työelämän kuviot. Koulutimme ammattiosaajia yhteiskuntaan.
Vehreyttä on edelleen ympärillämme. Puutarhoissa kauniita kukkia. On valittu eriaikaan kukoistavia lajikkeita. Pensaista, omenapuista on kerätty satoa, mutta edelleen oksat täynnä erilasia omenalajikkeita. Joidenkin talojen porteilla tarjotaan kassikaupalla ilmaisia omenia. Niitä voi hyödyntää eri tavoin.
Hiljalleen keltaiset koivunlehdet leijailevat maahan. Puut, pensaat punertavat jo kauniisti. Ruskaa ihaillaan. ”Nyt hehkuu kauneutta myös lakastuva maa. Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa” kerrotaan virressä 575.
Lapset keräilevät erivärisiä, eri muotoisia lehtiä ja oppivat kerhossa Syysylistys-laululeikin ”Keltaiset lehdet ja ruskeat leijuvat maahan kuin untuvat. Herra me kiitämme niistä.” Jaakko Haavion sanat.
Sadonkorjuun aika. Marjat, sienet säilötty. Vihannesten, juurikkaiden keruuta, viljaa puidaan. Muistelen syksyisiä perunalomia. Harjoittelijana viljaa korjatessa puimakoneen päällä oli selvittävä säkkitytön tehtävissä. Kiva kokemus.
Monet linnut palaavat lämpimiin maihin. P.J.Hannikaisen Paimenen syyslaulussa pieni paimentyttö seuratessaan lintuparvia toteaa: ”Lentohon en pääsekään. Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.” Haikeus valtaa mieleni.
Matkamiehen virren sanat liikuttavat edelleenkin ”Niin kuin muuttolintusen tie kotoa kauas matka vie...” Ilmari Hannikainen surun hetkellä lontoolaisessa kirkon hämyssä sävelsi melodian. Myöhemmin Hilja Haahti kirjoitti lauluun sanat.
Yrjö Kilpisen säveltämä Psalmi 103 sanat koskettavat useimpia meistä.
”Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen.”
”Olenko valmis luopumaan, kun aika on, pelkäämättä, luottaen uuteen kevääseen?” Kysyy Pia Perkiö runossaan.