Miss´soutaen tuulessa koivut sorjat soi...
3.6.2026
Teksti: Terttu Laitinen
Kotiseudullani 1950–60-luvulla suurten ikäluokkien nuoret avioituvat suvilauantaisin. Toiveiden mukaan erilaisten häämarssien tahdissa astuttiin uuteen elämänvaiheeseen. Parvelta kirkkomuusikko kajautti vihkiparin toivomaa laulua ja juhlavaa musiikkia.
Voi tätä elämän onnea, voi tätä juhlien aikaa...
Kesällä perhejuhlissa pihamaalla ruokailun ja kahvittelun lomassa rohkeasti osallistuttiin tunteikkaaseen yhteislauluun:
”Miss´soutaen tuulessa koivut sorjat soi ja runsaimmin ruusut loistaa, siellä morsiussaattomme kaunis karkeloi; kaiku kiirien riemumme toistaa. Siell´, lapsuutemme päivät paistavimmat on, kun käyskelimme tuttavilla teillä. Siell´ lemmenvala vannokaamme rikkomaton, ett´aina ois rakkautta meillä.”

Melodia tuttu, mutta ken tietää laulun tekijöistä?
Oskar Merikannon (1868–1924) sävellys ilmestyi yksinlauluna v. 1916 ja duettona v. 1921. Vanhempani esittivät duettona tätä tunteellista laulua mm. häissä.
Tämän laulun runon kirjoitti ruotsiksi kotikaupungissaan Pietarsaaressa syntynyt ja kasvanut opettaja Viktor Sund. Runon suomentaja on näyttelijä Sibeliuksen vävy Jussi Snellman.


Kuka oli Viktor Sund?
Hän syntyi tupakkatehtaan työläisen Anna Sofia Sundin poikana 27.08.1891. Isän nimi oli julkinen salaisuus. Sund valmistui kansakoulunopettajaksi Uudenkaarlepyyn ruotsinkielisestä seminaarista. Kansakoulunopettajat olivat ”kansankynttilöitä”, aktiivisia kulttuurivaikuttajia, kulttuurikasvattajia, kirjoittivat runoja, lauluja omaan käyttöön, oppilaille ja yleisölle. He olivat aktiivisina mukana rakentamassa suomalaista sivistystä ja osallistuivat monin tavoin yhteiskunnalliseen toimintaan.
Viktor Sundin runokirja ilmestyi ruotsiksi, jossa myös Folkvisa Där björkarna susa (Miss´soutaen tuulessa koivut sorjat soi…).
Kotikaupungissaan hän toimi kansakoulunopettajana, kirjastonhoitajana ja museointendenttinä.
Häntä kuvataan aktiiviseksi sosiaaliseksi vaikuttajaksi, joka on taidokkaasti kartoittanut museoon esine- ja taidekokoelmia ylläpitämällä diplomaattisia suhteita huutokaupanpitäjiin ja tunnettuihin taiteilijoihin. Viktor Sund kuoli vuonna 1966.
Pietarsaaren kaupunki julkaisi vuonna 1981 kokoelman, johon sisältyy sekä tunnettuja että pöytälaatikkoon jääneitä Sundin runoja.
Kaupunkilaiset hymyissä suin muistelevat runoilijan kirjoittaneen riimin verotoimistolle:
" Ingen katt, ingen hund, ingen skatt, Viktor Sund. Ei kissaa, ei koiraa, ei veroa. Viktor Sund."
Teksti: Terttu Laitinen
Jutun tietoja erilaisista julkaisuista, lehtileikkeistä, Pietarsaaren historiasta
Kuvat: Terttu Laitinen ja Pietarsaaren kaupunginmuseo (kuva, jossa Viktor Sund lehtileikkeessä)


