Muistoja ja tuliaisia - meriltä...

Teksti: Maiju Vuorenoja
Kuvat: Maiju Vuorenojan kotialbumi

Enoni Arvid Kokkonen syntyi vuonna 1902 ja kuoli vuonna 1953 sydänsairauteen. Kahdeksan vuotta nuorempi äitini, Helvi Kokkonen oli perheen kuopus ja Arvi-veljelle erityisen rakas.  Arvi lähti nuorena merille ja oli usein kuukausia poissa. Hän seilasi mm. S/S Arcturuksessa.

Helvi-sisko oli vielä oppikoulun viimeisillä luokilla, kun veli kierteli jo maailmaa. Arvi-veljen tullessa  kotimaassa käymään pääsi siskokin laivaan mukaan, kun se haki lastia  Suomessa eri satamista  esim. Helsingistä Kotkaan tai päin vastoin. Merimatka oli mukava ja veli toi aina ulkomaan tuliaisia. Äiti kertoi, että hän sai silloin elämänsä ensimmäiset vohvelikeksit,  ison paketin ja söi kaikki kerralla niin, että alkoi voida pahoin. Hänelle se kerta riitti, eikä sen jälkeen juuri vohveleista nauttinut.

Arcturus joutui merihätään, kun se  törmäsi 19. joulukuuta 1930 tiheässä sumussa  Kattegatin luona toiseen  matkustajalaivaan S/S Oberoniin. Törmäyksessä Oberon upposi vieden mukanaan 43 henkilöä. Arcturus sai vain jonkin verran vaurioita keulaansa ja se pystyi jatkamaan matkaa omin voimin pelastustöiden päätyttyä. Kotimaassa huokaistiin helpotuksesta, kun Arvi-eno ei ollut sillä matkalla mukana.

Äiti meni naimisiin ja Kaarina-sisareni syntyi vuonna 1931. Arvi-eno muisti siskoani heti pienestä pitäen  korteilla jostain ulkomailta ja toi mukanaan tuliaisia. Yksi siskolleni rakas tuliainen oli iso nukke, joka avasi ja sulki silmänsä. Nukella oli oikein posliinipää ja kauniit vaatteet. Nuken nimi oli Pikkusisko. Pikkusisko matkusti aina mukana. Äiti kertoi, että kerran junamatkalla kanssamatkustaja kysyi Kaarinalta, että onko hänellä sisaruksia ja sai vastuksen, että on Pikkusisko ja se on laukussa tuolla  hyllyllä.  

Minä synnyin 11 vuotta sisareni jälkeen. Muistan, etten juurikaan saanut koskea  Pikkusisko-nukkeen. Ihastella vaan sulkeutuvia ja avautuvia silmiä.

Sisareni meni naimisiin. Pikkusisko-nukke istui takan päällä pikkupoikien ulottumattomissa. Kerran sisareni  tuli töistä ja Pikkusisko-nukke oli lattialla pää murskana. Samana päivänä pääsi Arvi-eno Taivaan kotiin.

Sisareni asui suurimman osan elämästään Kanadassa ja kuoli siellä vuonna 2014. Menimme mieheni Upin kanssa hakemaan tuhkauurna Suomeen ja samalla toimme jotain muistoja mukanamme. Komeron hyllyltä löytyi kassi ja sen sisältö sai kyyneleet silmiin. Siellä oli Pikkusisko-nukke ilman päätä. Pikkusisko oli kulkenut Kaarina sisareni mukana koko elämän matkan, muutosta muuttoon aina Kanadan Cookstowniin asti.

Pikkusisko-nukke tuli Suomeen uurnan mukana - uskollisena loppuun asti.