Vapusta

Teksti: Terttu Laitinen

Palajan muistoissani vappuun, jolloin elettiin melko vaatimattomasti. Tätä toukokuun ensimmäistä päivää vietettiin kodeissa eri tavoin. ”Kevät koittaa, valo taas pitkän talven voittaa. Iloista Vappua!”

”Ilmapallo, tippaleipä, sima sekä huisku. Takana pitkän talven pakkanen ja tuisku. Mikä se on, mikä se on? -Sehän on vappu!”

Kotoiset äidin leipomat sokeroidut munkit tai rinkelit katosivat ripeästi tarjoiluvadilta. Kellarin ovi kävi tiuhaan tahtiin, kun simapulloja noudettiin. 

Vintillä säilöstä haeskeltiin yksivärinen haalistunut vappuhuisku. Serpentiinejä saattoi olla kaupan, mutta ei meillä. Ehkä paperisesta värillisestä lautasliinasta kekseliäästi taiteltiin ruusuketta koristeeksi.

Väsymykseen saakka ruinasin tötteröjäätelöä. Taisi hinta ollut 35 penniä Suoman kioskissa. Kuvittelin, että pyytäessä sekalaista tötteröä, annos olisi suurempi kuin kauhallinen vaniljajäätelöä. Ajatukseni se, että samaan kauhaan on vaikeampi koukata isosta pakkauksesta vaniljaa, mansikkaa, suklaata, nougatia. Kyllä se konsti onnistui.

Kioskilla jäätelöä nautiskellen kylän raitilta alkoi kuulua torvisoittokunnan marssimusiikkia. Palokuntalaiset marssivat urheilukentälle. Oliko tuo juuri vappuna? Vappuna perinteiset työväen, ylioppilaiden kulkueet myös nykyisin muitakin havaittavissa.

Kotokulmilla kirkolla oli vappujuhlaa, jonne isä oli harjoitellut keväisiä yksinlauluja mm. Miks leivo lennät Suomehen?

Pojat olivat kiinnostuneita kaasupalloista. Kemikalio Hytin pihassa niitä täytettiin ja siihen kaivattiin näppäriä sitojia. Molemmat pojat pääsivät apulaiseksi. Palkkiona ainakin yksi iso kaasupallo. Ihmettelimme harvinaista isoa kaasupalloamme. Lisättiin karhulankaa koko rulla narunpätkän jatkoksi, jotta pallo kiiruhti korkealle taivaalle. Huvittuneena seurasimme. Ehkä joku säälisi karkulaisen matkaa ja saattaisi surra pikkulapselta karannutta palloa. Kaasupallot olivat aika harvinaisia silloin. Pian keräsimme langan rullaan ja saimme pallomme takaisin. ”Vappupallo voi päästä karkuun, siinäpä aihetta katkeraan parkuun.”

Joskus isä palatessaan Helsingistä toi minulle punaisen mikkihiiripallon. Lieneekö pallon sitominen ollut kehno, kun pallo pompotteli laiskasti jo lähellä lattiaa.  Kivalta sekin tuntui.

Opiskelijana halusin nähdä pääkaupungin vapunviettoa. Ullanlinnan mäellä aamutuimaan lipunnosto ”Siniristi- lippumme...” ylioppilaskuoron esittämänä. Puheita hauskojen kevätlaulujen välissä. Monet olivat perhekunnittain ruohikolla piknikillä.

Siihen aikaan kellastuneita ja vitivalkoisia ylioppilaslakkeja, erilaisia tupsulakkeja. Korjasin luulemani väitteen, että teekkarilakki kuin ylioppilaslakki, johon kiinnitetty tupsu. Valistamisen jälkeen huomasin lakin kulmat ja kokardit.  Muutamia merkonomilakkeja näin jo 1950-luvulla. Nykyisin käytetään erilaisia ammattilakkeja.

Elettiin aikaa 30 vuotta sitten, kun ilmestyi tummansininen ammattilakki, ylioppilaslakin kaltainen, niin ehdotin tätä uutuutta valmistuville oppilailleni. Olihan juhlava näky, kun kevätjuhlassa rehtori lakitti valmistuneet laitoshuoltajat. Luokanvalvojana ruusun kera toivotin heille menestystä elämään.